Tähän on saatava suunnanmuutos ja se onnistuu vain äänestämällä ensi sunnuntaina perussuomalaista ehdokasta.

Meillä jokaisella on tiedossa tarinoita muistisairaiden vanhusten kotihoidosta ja lähtökohtaisesti koti on todellakin ihmiselle paras paikka elää, kunnes hän ei enää selviä kotona ilman apua.

Olen itse saanut elää vuosikausia elämää useiden muistisairaiden vanhusten rinnalla ja nähnyt viimeisten 15 vuoden aikana, miten laitoshoidon purkaminen on ajanut muistisairaat vanhukset vaille kattavaa asumishoivaa, ja juuri siinä tilanteessa, kun he sitä eniten tarvitsisivat, ja juuri silloin kun he sitä ovat itselleen pyytäneet. Sitä ei vain kerta kaikkiaan järjestetä. Sitä ei ole.

Siksi pidän Suomessa ja erityisesti Helsingissä vallitsevaa vanhushoivan tilannetta todella räikeänä toimintana, koska toiminnan ideana ei ole suoda muistisairaille vanhuksille nykyistä parempaa ja kodinomaisempaa hoiva-asumista.

Monissa yhteyksissä poliitikot kyllä kuuluttavat ”yhteisökotiasumista” muistisairaille mutta olisi hyvä myös avata mitä sillä käytännössä tarkoitetaan, sillä aika monille poliitikoille se näyttää tarkoittavan vain rakennusta, jossa jokaiselle vanhuksella on oma asunto kuten ns. palvelutalossa.

Ikäihmisten yhteisöasumista kehitettävä Suomessa

Oman näkemykseni mukaan muistisairaalla tulisi olla mahdollisuus nimenomaan heille suunniteltuun yhteisöasumiseen siinä elämäntilanteessa, jossa vanhukselle on jossain määrin kasvanut tarve ympärivuorokautiseen hoivaan tai he kokevat yksin asumisen turvattomaksi.

Yhdessä asuminen mahdollistaa turvallisen asumisen myös ns. laitoshoitoa edullisemmalla hinnalla. Yhteisökodissa jokaisella asukkaalla on oma huone, jonka yhteydessä on wc ja kylpyhuone, asunnon yhdessä huoneessa asuisi hoitaja. Lisäksi asukkaiden käytössä olisi yhteinen olohuone, keittiö, luku/seurustelu/kirjastonurkkaus ja parvekkeita. Yhteisökodissa järjestettäisiin myös viriketoimintaa.

Tämän tyyppinen asumismuoto on ainakin yhdessä Suomen kunnista otettu vuoden 2015 lähtien käyttöön ja vaikuttaa jokaisen kannalta aivan mahtavalta asialta. Tässä asumismuodossa, jos jossain yhdistyy loistavasti vanhuksen mahdollisuus yksityisyyteen, yhteisöllisyyteen ja ennen kaikkea turvaan.

Karmean vanhushoivan ulkoistamisen sijaan, toivon todellakin, että uuden hallituksen ja kuntien yhteistoimilla ikäihmisten hoiva-asumista lähdetään voimakkaasti viemään tähän suuntaan. Kukaan meistä ei halua enää lukea uutisia, joissa ulkoistettuja hoivapaikkoja suljetaan laiminlyöntien vuoksi. Nyt jos koskaan, on tulevaisuudessa syytä keskittyä ulkoistamisen sijaan vanhushoivan laatuun!

Fakta: muistisairaat vanhukset eivät pärjää kotona, turvattomuus murentaan ikäihmisen psyykeen, mielen ja sielun.

Ammattiliitto Superin 2015 keväällä julkaisemassa kyselyssä kotihoitajista 95 prosenttia oli huolissaan vanhusten saaman hoidon laadusta. Heidän mielestään hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät toteudu. Vanhukset eivät saa, mitä tarvitsevat.

Hoitajien mukaan huolestuttavan monet mummot ja papat elävät jo nyt yksin nippa nappa pärjäten. Aamulla joku käy ehkä katsomassa, onko hän päässyt sängystä ja ottanut lääkkeensä. Ateriapalvelu saattaa tuoda päivällä ruuat ja kolmas käydä illalla laittamassa nukkumaan. Muun ajan muistisairas iäkäs vain on. Jyväskylän yliopiston professorin Leena Eräsaaren mukaan moni vanhus on vankina kotonaan. – Onko tämä elämää, jota hyvinvointiyhteiskunnassa tarjotaan vanhukselle?

Hallitus vähentänyt vanhushoivaa systemaattisesti kolmen hallituskauden ajan

Jo 1990-luvulla Suomen hallitus katsoi, että 50 000 laitospaikasta voidaan vähentää kolmannes, vaikka vanhusten määrä lisääntyi. Laitoshoidosta päätettiin luopua, silloin asiasta käytettiin nimitystä palvelurakennemuutos.

2000-luvulla laitosten purku vain kiihtyi. Vauhtia annettiin vuonna 2001 hyvän hoidon laatukriteereillä. Kun se ei saanut aikaan tarpeeksi selvää muutosta, annettiin selväsanaisemmat ohjeet vuonna 2008. Lopulta muutettiin lakia.

Sen jälkeen poliitikot ovat lähinnä kiistelleet vain laitoshoidon laadusta ja oikeasta henkilömitoituksesta. Lopullisen niitin hoivan poistamiselle antoi heinäkuussa 2013 voimaan tullut laki, jonka mukaan vanhusten palvelut Suomessa järjestetään niin, että ihminen asuu kotona mahdollisimman pitkään.

Hallitus on siis halunnut vähentää vanhusten hoivaa ja laitospaikkoja systemaattisesti viimeisten kolmen hallituskauden ajan, ja tämä kaikki on saatu aikaan ilman Perussuomalaisia.

Käytännössä tämä vanhushoivan alasajo on johtanut siihen, että jokainen kotihoidon vanhus on tänä päivänä kotona yksin ”hälytysrannekkeiden ja omaisten hankkimien riistakameroiden varassa”?! Turvaranneke tai kamerat ovat laitteina sinänsä hyviä, mutta näiden varaan on laskettu ja lasketaan joka päivä aivan liian paljon. Turvarannekkeen avulla ovat lainsäätäjämme tehneet heikon vanhuksen yksin jättämisestä yleisesti hyväksyttävän toimintamallin.

Miksi suomalaiset poliitikot ja puolueet ovat halunneet olla näin kovia vanhuksille?

Diakonissalaitoksella on ollut käynnissä vuodesta 2013 lähtien Senior-Vamos-projektin, jossa ammattilaiset ja vapaaehtoiset auttavat syrjäytymisvaarassa olevia vanhuksia. Hankkeen vetäjä pastori Tarja Jalli on kertonut hankkeen hoitajien törmänneen jatkuvasti vanhusten turvattomuuteen, joka pysäytti vanhuksen koko arjen. Turvallisuus on kuitenkin ihmiselle tärkeää. Klassisessa Maslow’n tarvehierarkiassa se on toiseksi tärkein tarve fyysisten tarpeiden jälkeen.

Eristetyn ja turvattoman vanhuksen psyyke ei kestä yksinäisyyttä, päivät täyttyvät alakulosta ja altistavat fyysisille tapaturmille. Tiesittekö, että keskimäärin, joka toinen päivä vanhus tekee Suomessa itsemurhan?

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on arvostellut johdonmukaisesti Suomen hallituksen ja kuntien vanhustenhoidon suunnitelmaa ja todennut, ettei ole realistista vähentää laitospaikkoja. Superin keväällä 2015 tekemän tutkimuksen mukaan vanhusten kotihoito on kriisissä ja osa asiakkaista heitteillä, ja nyt vuonna 2019 tilanne on edellen sama.

Miksi poliitikkomme eivät ole ottaneet kantaa vanhusten hätään ja tehneet toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi – vaan ovat olleet asiasta hiljaa?

Hoiva maksaa, joten Helsinki laittaa maanvuokralla lisää hintaa vanhustenhoidolle – miksi?

Helsingissä vanhustenhoidon kustannusten laskentatapaa ei voi, kun kummastella. Vanhusten yhteisasumismuotoa (laitos) pidetään kalliina, laskemalla sen hintaan tonttimaalle markkinavuokra. Vaikka hoivatalot olisivat kaupungin tontilla, hinnassa otetaan huomioon myös maan vuokra, joka on Helsingissä kova.

Helsingin nykyisistä hoivatoimista päättäville poliitikoille haluankin näin vaalien alla esittää kysymyksen; miksi te olette näin kovia kaupunkinne vanhuksille, ja minkälaisilla keinoilla tulette parantamaan ikäihmisten hoiva-asumisen huonoa tilannetta kaupungissamme?

Käy äänestämässä vanhusten hoiva-asiat kuntoon

Lisäksi kaikille ikäihmisille ja heidän läheisilleen haluan välittää toivomuksen; käy äänestämässä sunnuntaina Perussuomalaista ehdokasta ja vaadi tulevalta hallitukselta suunnanmuutos suomalaisen vanhustenhoidon tilaan.

Vaalisivuiltamme löydät useita ehdokkaita, joiden teemana on puolueenteeman mukaisesti huolehtia oman maan kansalaisista ensin – omaa perussuomalaista ehdokasta pääset valitsemaan tästä!

#jotainrajaa #vaalit2019 #perussuomalaiset