Vanhusten hoito Suomessa on pääasiassa varmaankin hyvää ja tämä on myös paikkakunta kohtaista ja riippuu monestakin tekijästä. Itse tapaan työssäni paljon myös negatiivisia puolia, kirjoitukseni ei siis tarkoita, että kaikki olisi huonosti vaan käsittelen tässä negatiivisia puolia. Espoossa vanhuksia asuu kodeissaan n.93%. Päivittäin kohtaan vanhuksen, jonka koti ei ole asuin kelpoisessa kunnossa tai hän ei pärjää kotona. Vain harvoin kohtaan vanhuksen, jolla on apuna omaisia. Usein syynä on, että omaiset asuvat toisella paikkakunnalla ja heillä on oma elämä ja vanhus on jäänyt kotipaikkakunnalleen yms. Lapset eivät pysty, voi tai viitsi auttaa vanhusta, taustalla on erinäisiä asioita. Tämä on ymmärrettävää siinä suhteessa, että ihmisillä on myös omat elämät elettävänä. Syynä vanhuksen asumiseen asuinkelvottomassa kodissa voi olla, ettei vanhus kykene huolehtimaan itsestään, kukaan ei käy hänen luonaa tai vanhus käyttää itsemääräämisoikeutta ja ei hyväksy, että joku tulee hänen kotiinsa. Kun vanhus tulee hoitoon, hänen päällään voi olla vaatteet, jotka ovat olleet ehkä kuukausia, kodissa ei edes mahdu liikkumaan, siellä olevan tavara määrän vuoksi, kodissa saattaa asua myös keski ikäinen aikuinen lapsi, joka hamstraa tavaroita tai alkoholin käytöllä saattaa olla asian kanssa tekemistä. Vanhukset saattavat käyttävää yksinäisyyteen alkoholia, jolloin saavat lohtua elämäänsä. Kun vanhus asuu yksin niin moni vanhus ei ole pitkään aikaan puhunut kenenkään kanssa, hän ei ole vuosiin kokenut kenenkään kosketusta, ja saanut hyvän olon tunnetta, kokee itsensä hyödyttömäksi. Ja vanhus saattaa päätyä sairaalaan vain näistä syistä vaikka hänessä ei ole somaattisesti hoidettavaa.

Sitten on vanhuksia, joiden luona käy kotihoidon hoitajat. Espoossa kotihoidon työntekijöistä osa on keikkafirman kautta työllistyneitä. Olen kuullut, että vanhus kertoo, että häntä pelottaa kotihoidon käynnit kun hän ei tunne hoitajia, saattaa olla niin, ettei sama hoitaja käy montaakaan kertaa kuukaudessa saman vanhuksen luona. Tämä näyttäytyy niin, että hoitajakaan ei tunne yhtään vanhusta ja saattaa tehdä hänen voinnistaan virhe arvion. Ja tämän vuoksi vanhus saattaa päätyä myös päivystykseen. Tein lähihoitaja aikoina työtä kotihoidossa, tein viikonloppu vuoroja. Viikonlopun listassa minulla oli 15 vanhusta, joiden luona piti ehtiä käymään kahdeksan tunnin aikana, lisäksi piti tehdä heistä kaikista kirjaukset ja pitää lakisääteinen ruokatauko. Aamulla sain listan käteeni, jossa oli kaikkien osoitteet ja ehkä tieto, mitä menen vanhuksen luokse tekemään, aina tätä tietoa ei ollut. Usein luki anna lääkkeet tai laita tukisukat tai hygienia eli vaipan vaihto. Kyllä sai kiirettä pitää, että ehti kävellen menemään 15 ihmisen koteihin, kun asuivat eripuolilla aluetta, autoa ei ollut käytössä. Yleensä söin kävellessä koska tukikohtaan en ehtinyt mitenkään menemään syömään, vessassa kävin vanhuksen luona tai vasta sitten kun työpäivä päättyi. Vanhukselta pyysin luvan, jos jouduin vessassa käymään. Kirjasin vasta työvuoron päätteeksi. Lopetin työn koska sydämeni ei kestänyt säälin tunnetta vanhuksia kohtaan. Vanhukset toivoivat koko päivän, että näkevät jonkun ihmisen, koska useat eivät olleet kymmeniin vuosiin käyneet ulkona, koska eivät joko sinne uskaltaneet yksin mennä pelkäen kaatumista tai eivät vain kyenneet. Sitten tulen vartiksi heidän luokseen ja kiireellä annan lääkkeet, kun he olisivat halunneet myös keskustella tai pyysivät minua ulos heidän kanssaan. Olisin niin halunnut tehdä kaiken mitä he pyysivät, mutta en voinut, joten lopetin työn kotihoidossa.

On myös hoivakodeissa asuvia vanhuksia, siellä saattaa olla töissä hoitajia, joiden suomenkielen taito on niin huono, että eivät kykene selviytymään työstään. Vanhus on saattanut päätyä päivystykseen ja ensihoito kertoo, ettei ole saanut kunnon tietoa hoivakodista, mikä vanhuksessa on vialla, miksi hänet pitää kuljettaa sairaalaan. Hoitajilta olisi vaadittava kunnon suomenkielen taito, ennen kuin valmistuvat. Varsinkin vanhusten paikoissa on paljon töissä heikon suomen kielen omaavia hoitajia. Olen itse monesti rapotoinut potilasta jatkohoitopaikkaan ja vastaan ottava taho ei millään ymmärrä mitä yritän heille kertoa vanhuksesta, tulee mieleen, että voisiko vanhuksen pitääkin meillä kun pelottaa laittaa häntä hänen hoivapaikkaansa.

Eli vanhuksia saattaa kiertää oravanpyörässä, kodista päivystykseen ja vähäksi aikaa sairaalan osastoille, josta taas kotiin ja takaisin sairaalaan. Tämä kierros tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Kierros saattaa toistua jopa viikottain tai kuukausittain. Jo pelkkä ambulanssi kuljetus maksaa useita satoja euroja, toki kuljetettavalle vain 25e. Jo viikon tälläiseen reissuun käytetyt veronmaksajien rahat voisi käyttää paljon paremmin ja loppu tuloskin olisi kaikille hyödyllinen. Ajatus siitä, että vanhusten pitäisi saada asua kodeissaan on kultainen, mutta jos siellä kodissa ei pärjää tai siellä ei ole inhimillistä asua niin tuolloin pitäisi olla mahdollista asua kodin omaisessa hoivakodissa, jossa on 24/7 hoitaja paikalla. Näitä hoivakoteja on aivan liian vähän. Palvelutalo asumisesta ei ole hirveästi hyötyä kun vanhuksilla ei usein ole siellä mitään palveluita, koska palvelut maksavat erikseen ja näin ollen he eivät halua niitä ostaa. Voisi olla myös sellaisia hoivakoteja, joissa muuten omatoimiset vanhukset asuisivat hieman nuoremman henkilön kanssa. Tämän henkilön ei tarvitsisi olla koulutettu hoitaja. Vanhushan ei tarvitsisi kuin seuraa ja hieman perään katsomista, niin tuolloin ei siihen tarvitsisi hoitajan koulutusta kun ei olisi hoidollista tarvetta vaan lähinnä henkistä tukea. Hoitajaksi koulutettuja kun ei ole tarpeeksi. Tietenkään tähän työhön ei jokainen sovi, pitäisihän olla vaatimukset. Hoivapaikkoja ehdottomasti lisättävä, jotta niitä riittäisi kaikille pyrkijöille. Vanhuksia pitäisi arvostaa enemmän, ilman vanhuksia ketään meistä ei olisi edes olemassa.