Kreikka painii suuren hylättyjen eläinten ongelman kanssa. Pääsin tutustumaan Komotinin kaupungissa paikalliseen koiratarhaan, jota talousvaikeuksien vuoksi pyöritetään ilman julkista tukea. Koiria oli silmänkantamattomiin, ja olosuhteet selviävät parhaiten kuvaamastani videosta. Komotinin koiratarhan hoitaja Maria Kadroudi kertoo, että nämä koirat ovat vain paikallisia (Komotinissa on n. 60 000 asukasta), eikä kaikkia lähikylien eläimiä ehditä auttamaan.

Koiria ja kissoja jää autojen alle, osa rampautuu – osa kuolee. Kadroudi kertoo, että hylättyjen eläimien listalta löytyy jopa aaseja ja hevosia.

Kadroudi on työskennellyt vapaaehtoisena kolmen vuoden ajan auttaen näitä eläimiä. Huoltajista kukaan ei saa palkkaa. Näkemäni koiratarha pitää huoltaa kuitenkin päivittäin. Koirat pitää ruokkia ja tarha siivota säästä välittämättä. Vapaaehtoistyöntekijät ovat venyttäneet mielikuvituksensa äärimilleen rakentaessaan eläimille suojaa mm. paahtavalta auringolta. Oluen kuljetukseen ja varastointiin käytettyjä muovisäiliöitä on muutettu koirankopeiksi.

Koiria adoptoidaan pääosin Saksaan. Saksasta tulee myös suurin osa toiminnalle elintärkeää rahoitusta. EU toki rahoittaa Kreikkaa tämän ongelman kanssa, mutta se raha katoaa korruptioon.

Kadroudi kertoo, että työ on raastavaa, koska kaikkia eläimiä ei pysty millään auttamaan. Vapaaehtoiseen ryhmään kuuluu kymmenkunta henkilöä. Surullisimpana asiana Kadroudi pitää sitä, että vaikka hänellä olisi enemmänkin aikaa hoitaa eläimiä kuntoon, niin rahoitusta toiminnalle ei ole riittävästi. Parempien suojien rakentaminen Komotinin koiratarhaan maksaisi arviolta 20 000 euroa.

Kadroudi kertoo, että Kreikan lakien mukaan koirille tulisi laittaa seurantaa helpottava mikrosiru. Lakeja ei kuitenkaan noudateta. Koiria joudutaan steriloimaan, ettei ongelma jatkuisi.

Kreikan hallinto saa metsästäjiltä muhkeasti rahaa metsästyslupien muodossa, joten hallinto katsoo läpi sormiensa koirien pitoon kohdistuvia lakeja, sillä mikrosirujen asentamisesta koituu kustannuksia.

Politiikka ei muuta mitään

Kadroudi ei luota politiikoihin. Korruptio rehottaa liian syvällä, eikä hänen mielestään yksikään puolue pidä lupauksiaan. Hän ei tiedä vielä uusien puolueiden – kuten joki- ja oliivipuupuolueen – luotettavuutta.

Ennen talouskriisiä ihmiset lahjoittivat enemmän rahaa kulkukoirien hoitamiseen. Talouskriisin mukana tulleet palkkaleikkaukset johtivat siihen, etteivät velkahuoliensa kanssa painineet kreikkalaiset enää voineetkaan rahoittaa kulkukoiraongelman hoitoa. Osa toi jopa koiransa suoraan vapaaehtoistyöntekijöille sanoen, etteivät voi enää huolehtia eläimestään, koska olivat menettäneet työnsä.

Erityisen huolissaan hän on kuitenkin nuorista, joilla ei ole toivoa paremmasta huomisesta. Hän on tietoinen, että median kautta eurooppalaisille annetaan kuvaa laiskoista kreikkalaisista notkumassa kahviloissa kaiket päivät. Hän kertoo, ettei työttömillä ole juuri parempaakaan tekemistä.

* * *

Koirien ruokinta-aika alkaa. Kadroudi haluaa näyttää erillään olevia koiranpentuja. Hänen kasvoilleen leviää hymy rapsuttaessaan uteliaita pentuja. Samalla hän kertoo ilmeisen ylpeänä, miten hän on pelastanut minkäkin koiran.

Tunteiden vuoristorata on kuitenkin suuri. Kadroudi kertoo järkyttyneenä, miten eräs pentuja synnyttänyt emo myrkytettiin. Neljä pentuakin menehtyi niiden juotua emonsa maitoa, joka saastui myrkytyksen yhteydessä.

Työttömäksi jääneellä Kadroudilla on kuitenkin sydän paikallaan. Hän ei voi sulkea silmiään ongelmalta kuten monet muut kreikkalaiset tekevät – hallinto etunenässä. Hallinto nappaa EU-tukirahat ja jättää kulkueläimet vapaaehtoistyöntekijöiden hoidettavaksi.

Kirjoitus on laadittu 16.7.2014, ja tämä on uudelleenjulkaisu PS-lehden naisliitteen kirjoituksen innoittamana. Alkuperäinen kirjoitus on täällä