Missä tavallisen suomalaisen, vähän yli kolmikymppisen naisen silmät olivat avautuneet Suomessa käynnissä olevalle väestönvaihdokselle? Nainen ei ole ollut yhteiskunnallisesti erityisen valveutunut. Hän on kuunnellut aiemmin, kun olen kertonut Suomen maahanmuuttopolitiikan tuottamista ongelmista, mutta ei ole ollut erityisen kiinnostunut niistä. Nyt hän oli kuitenkin täysin muuttunut ja kertoi, että hänen ”silmänsä olivat avautuneet”.

Hän oli ollut synnytyssairaalassa synnyttämässä esikoistaan. Hän näki, miten sairaala oli täynnä vierasperäistä väestöä. Profeetan seuraajia oli ollut joka puolella ja näiden kulttuurien miehiä oli ollut käytävillä yölläkin, vaikka heillä ei olisi ollut oikeutta olla sairaalassa, koska heillä ei ollut mitään perhehuonetta.

Kun hän jakoi oman huoneensa profeetan seuraajan kanssa, niin huoneeseen tunki joukoittain tämän sukulaisia, vaikka sairaalassa on rajoitukset vierailijoiden määrissä ja nämä tietenkin ylittivät ne. Hän koki vastasyntyneen imetyksen vaivaannuttavaksi tällaisessa ympäristössä, jonne muualta tulleet tulivat olemaan kuin siat pellossa. Lopulta henkilökunta sentään rajoitti naisten huoneeseen tunkevien profeetan seuraajien määrää – ilmeisesti sääntöjen mukaiseksi.

Nuoren naisen isä kiinnitti myös huomiota sairaalan potilas- ja muuhun väestökoostumukseen ja kommentoi, että ”Tässä näet Suomen tulevaisuuden.” Millaista kansallismielisen tai tiedostavan suomalaisen on kokea elämänsä suuri hetki synnytyssairaalassa nykyään, kun paikat kuhisevat tällaista porukkaa ja valtaavat hiljalleen maamme?