Meillä kaikki alkoi nimettömästä lastensuojeluilmoituksesta n. kymmenen vuotta sitten, naapurit oli kuulemma huolissaan, koska jouduin välillä yksinhuoltajana erityislapsilleni korottamaan ääntä. Tästä kaikesta alkoi vuosien paska!

Meillä oli erilaisia avohuollontukitoimenmuotoja apuna sekä mm. perhetyö, jonka koin loppujen lopuksi kyttäämisenä. Olin yhteistyökykyinen ja hain erityislapsilleni apuja, en niinkään vanhemmuuteeni mihin tämä kaikki valitettavasti käännettiin. Pian sainkin lukea papereista millainen äiti olin heidän mielestään. Aloin jopa itsekin uskomaan niihin valheisiin. En saanut oikeata apua ja tukea lapsilleni. Kaikki ongelmat väitettiin kotioloista ja vanhemmuudestani johtuviksi. En nyt kerro, mitä kaikkea papereissa väitettiin, mutta tässä yksi: ” äiti ei kykene vanhemmuuteen ja lapsilla on turvaton koti”.

Eräs lastenpsykiatri oli toisen erityislapseni papereihin kirjannut diagnoosiksi ”epävakaat kotiolot” WTF??

Yritin päästä toisenkin lapseni kanssa ADHD tutkimuksiin ja olisimme päässyt, ellei lastensuojelu olisi siihen puuttunut. Muutaman kerran yritin päästä erityislasteni kanssa perhekuntoutukseen, mutta sosiaalityöntekijä sanoi tylysti ” sinä et noilla selkäkivuilla jaksa sitä”.Tämän toisen lapseni kanssa sitten käytiin ILMAN MINUA lastenpsykiatrilla. Kaikki ADHD-piirteet lakaistiin maton alle ja seuraavaa sain kuulla ”äiti keksii nämä, että pääsisi helpommalla” HUH HUH!! 

Onko Vaasan lastenpsykiatrianpoliklinikka mukana Vaasan lastensuojelun kanssa lastensuojelubisneksessä?? 

Nythän sitten lapsellani on ADHD diagnoosi. En keksinyt sitä!! Eräällä kerralla kun jouduin sairaalahoitoon kipujeni takia, jouduimme sijoittamaan toisen lapseni kiireellisesti erääseen perheeseen, koska en saanut hoitajaa. Tällöin lastensuojelu päätti sitten aloittaa huostaanotto prosessin. Syitä olivat ” äidin selkävaivat, masennus” sekä lisäksi eron jälkeiset ristiriidat toisen vanhemman kanssa. Väittivät ihan pokalla, että ”äiti ei kykene hoitamaan lastaan”. Toiselle olin jo hakenut apuja hänen ongelmiin, mitä neuropsykiatrisilla lapsilla voi tulla. Kuukaudesta toiseen uskoin, sitä mitä minusta väitettiin. En uskaltanut vastustaa.Lähdin jatko-opiskelemaan, minkä ylisuoritin. Tunneilla olin hyvä ja sain kiitettäviä tenteistä. Työharjoitteluun se kaikki sitten loppui. Uuvuin. Vaivuin psykoosin rajoille. Psyykelääkkeet olivat vähän aikaa käytössä. Lievä masennus oli vaihtunut vaikeaksi.Tämä lastensuojelubisnes sai kaiken tämän aikaan. Minut oli pahoinpidelty henkisesti. Jotenkin sieltä kuitenkin sain ponnisteltua itseni ylös. Tästä kaikesta on nyt mennyt kohta viisi vuotta. 

Masentuneet selkävaivaiset yksinhuoltaja äidit varokaa näitä käärmeitä!Moni kuvittelee, että lastensuojelu on sitä mitä se titteli pitää sisällän, moni ajattelee, että eihän nyt lastensuojelu voi väärin perusten viedä lapsia. VOI NE! Moni ajattelee, että vanhemmissa on vikaa kun on lapset huostaan otettu, EI!Tiedän että on niitäkin tapauksia, missä huostaanotto pitää tehdä, sitä en kiellä. Haluan tuoda esille nämä vääryydet! Tätä vääryyttä on tapahtunut ympäri suomen jo vuosia. Toivottavasti päättäjät ottaa kopin! Olen ollut myös muiden tukena, ketkä ovat tämän kaltaiseen helvettiin joutunut. 

Olisimme säästyneet kaikelta tältä paskalta, jos olisimme saaneet erityislapsilleni oikeat tuet ja avut.Päivästä päivään on ollut yhtä ponnistelua, mutta kyllä minä jaksan. Jaksan taistella myös muiden kohtalontovereiden puolesta. Pahin vaihe on onneksi jo ohi. Välillä vielä syytän itseäni miten olen äitinä epäonnistunut. Lastensuojelulain 40§ mukaan lapsillani oli kotiolot turvattomia, koska minulla on rakenteellisia vikoja selässäni ja lievä masennus. Enemmänhän tuosta kaikesta sitten masentui!Yhteiskunnalliset asiat ja politiikka alkoi kiinnostamaan ja kiinnostaa edelleen. Enää en pysty tekemään lähihoitajan töitä, mutta näitä hommia pystyn. Lapseni tuovat usein esille halun palata kotiin. Lastensuojelu yrittää puuttua myös siihen mitä saan puhua lasteni kanssa. Lastensuojelun alaisuudessa työskentelevät utelee usein kotilomien jälkeen miten meni. Ymmärtäisin jos olisi oikeasti aihetta. Lapseni kokee myös tuon ahdistavana. Vieraannuttamista on myös tehty.

Kerran kun toinen lapseni tuotiin kotilomalle, istuin vessassa paskalla ja kesti mennä avaamaan ovi. Seuraavanlaista kuulin sosiaalityöntekijältä jälkeen päin; ”sinulla oli kestänyt kauan tulla avaamaan ovi, olit ollut yökkärit päällä ja eteinen oli pimeä kun ei ollut valot päällä” HEI HALOO päivällä valot olisi pitänyt olla päällä? Ja mulla oli olohuosut sekä neulepoolo!!!!Kaikki palaverit on yhtä helvettiä, kun joudun olemaan niissä yksin ja puolustaa äitiyttäni sekä lasteni oikeuksia. Kaikki vääristellään, valehdellaan ja käytetään vastaan. Oikeasti ei ole edes mitään mikä olisi vastaan. Näin röyhkeästi valehdellaan papereihin. Sitten vielä saivat minut uskomaan itsestäni asioita mitä en edes ollut. Näin saivat poljettua uhrin ja ylläpitämään huostaanottobisnestä!

Onneksi minulla on tukena oikeita ihmisiä ja hyviä ystäviä, eräs niistä sai minut uskaltamaan tämäkin kokemuksen tuomaan päivän valoon. Haluan vain lapseni kotiin ja lastensuojelun asiakkuudet pois elämästämme ja elää rauhassa kaikkien näiden paska vuosien jälkeen!