Kirjoitukseni Maahanmuutosta maastamuuttoon kirvoitti keskustelua paljon enemmän kuin kirjoitukseni keskimäärin. Mukana on hyvää palautetta, mutta myös paljon kritiikkiä – osa asiallista, osa ei. Kritiikkiä aiheuttivat pääasiassa kliseitä tihkuva tyyli, se ettei kirjoituksessa ole mitään uutta, kirjoitukseni on tyyliltään epäasiallinen ja lapsellinen sekä se, etten ole esimieheni Jussi Halla-ahon veroinen kirjoittaja.

Myönnän kaiken edellä mainitun kritiikin paitsi sen, että olisin lapsellinen. Olen mielestäni vakavoitunut muutamassa vuodessa aivan liiaksikin. Liian vakava ihminen ei jaksa. Veikko Lavikin kehottaa ottamaan löysin rantein.

Noh, asiaan. Kirjoitan tämän tarkentavan jatkon tekstiini, koska sille selvästi on tarvetta. Ensimmäinen avaus oli provokatiivinen, kliseinen sekä limaisen sarkastinen. Niin sen kuuluikin olla. Ei kukaan muuten puhu pertteliläisen nobodyn blogista. Nyt joku ehkä jo lukee asiallisemmankin tekstin, kun herätän ihmisenä edes negatiivisia tunteita.

Vaikka blogini oli edellä mainitun kaltainen, tarkoitin mitä sanoin. Maastamuuttoon tulee kannustaa silloin, kun se on suomalaisten ja varsinkin Suomen etu.

Kenelle ehdottamaani maastamuuttopakettia voisi tarjota? Tätä minulta on tivattu, koska en sitä alkuperäisessä kirjoituksessa eritellyt. Olin kategoroinut maahanmuuttajat yhdeksi ryhmäksi – se oli tyhmää. Pakettia ei tulisi tarjota työssäkäyville ihmisille, jotka tuottavat hyvää yhteiskunnalle ja itselleen. Sitä ei tarjottaisi rakkauden perään muuttaneille Suomessa aviossa oleville. Sitä ei tarjottaisi ETA-maiden kansalaisille pois lukien itäeurooppalaiset turvapaikan saaneet henkilöt, joilla ei lähtökohtaisesti tulisi olla perusteita turvapaikkaan. Paketti olisi ensisijaisesti tarkoitettu ns. kolmansista maista tulleille työttömille täysin yhteiskunnan varojen avulla eläville ihmisille, jotka ovat saapuneet humanitäärisinä maahanmuuttajina. Myös ko. perustein tulleille opiskelijoille ja tukityöllistetyille, sekä maahanmuuttobyrokratian itsensä työllistämille muuttotukea voitaisiin myöntää.

Tässä tarkennusta miksi:

Suomessa turvapaikan saaneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvun alun muutamasta henkilöstä 1600:aan myönteiseen turvapaikkapäätökseen vuonna 2012. Mitä tänä aikana yhteiskunnallamme on ollut tarjota heille? Edellisen linkin tilastoista käy ilmi, että ulkomaan kansalaisten työllisyysprosentti on 20 prosenttiyksikköä heikompi kuin Suomen kansalaisten ollen noin 50 prosenttia. Tässä on otettava se tilastoa hämmentävä seikka huomioon, että mukaan lasketaan nimenomaan Suomeen töihin tulleet maahanmuuttajat. Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan työllisten osuus Afrikasta ja Länsi-Aasiasta tulleilla on vain 40 prosenttia. Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta tulleilla työllisyys kohentuu 40 prosenttiin vasta kahdeksan maassaolovuoden jälkeen. Tätä ennen työllisyys on 20-35 prosenttia. Voimme vain arvioida tämän faktan yhteiskunnallisia kustannuksia.

Kaikkea ”pahoinvointia” ja rasitetta ei tietysti voi mitata rahalla tai työllisyydellä. Rikollisuus on hyvä kotoutumisen mittari, vaikka tietysti toivotaan, ettei hyvinvointia jouduta sillä mittamaan. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tehnyt tutkimuksen maahanmuuttajista rikosten uhreina ja tekijöinä. En ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka viittaa tähän hyvään tutkimukseen. Se on karua luettavaa tiettyjen ihmisryhmien osalta.

Pari otetta tutkimuksesta:

Afrikkalaisilla naisilla on lähes seitsenkertainen riksi tulla raiskatuksi kantaväestöön nähden. Jos ikä otetaan yhtenä tekijänä huomioon, on riski silti nelinkertainen. Ryöstörikosten kohdalla tilasto on vastaava.

Raiskaajien ja muiden väkivaltarikosten joukossa Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet korostuvat monikertaisesti. Afrikkalainen tai Lähi-idästä tullut raiskaa jopa 15 kertaa todennäköisemmin kuin härmäläinen perusjuntti.

Edellä mainitun perusteella voimme todeta, että paluulippu on kohdennettava Afrikasta ja Lähi-idästä tulleille maahanmuuttajille. He voivat selvästi huonosti ja aiheuttavat pahaa oloa ympärilleen. He työllistyvät heikoiten ja ovat taloudellisesti ja henkisesti maan raskain taakka.

Sanoin jo alussa, että paluupakettia tulisi ensisijaisesti tarjota ja myöntää humanitaarisille maahanmuuttajille ja tämän ryhmän sisällä turvapaikanhakijoille. Tähän tulokseen pääsemme kun vertailemme ongelmien aiheuttajia ja turvapaikkapäätöksiä. Maahanmuuttoviraston tilaston mukaan kuluvan vuoden aikana turvapaikkoja on myönnetty ylivoimaisesti eniten Afrikasta tai Lähi-idästä tulleille.

Sivuhuomautuksena on mainittava, että korostuneet maat ovat kaikki islamilaisia pois lukien Venäjä. Näiltä alueilta tulevat myös he, jotka eivät työllisty ja tekevät eniten rikoksia. Heistä tulisi päästä eroon kannustamalla heidät rakentamaan omaa maataan. Siellä he voivat ehkä jopa laillisesti harjoittaa tapojaan.

Miksi sitten mielestäni turvapaikkasiirtolaisuus ja pakolaisuus ovat lähtökohtaisesti pahasta? Vain heidän kohdalla ymmärrän asian, jotka eivät voi tehdä asialle mitään. Heihin kuuluvat esimerkiksi lapset, vanhukset ja vammautuneet. Miksi nämä muut eivät tee mitään asialle? Maahanmuuttoviraston katsauksesta käy ilmi, että kun tarkastellaan Irakista, Afganistanista, Somaliasta ja Syyriasta vuosina 2012-2013 tulleita turvapaikanhakijoita, niin 2104 heistä oli miehiä ja vain 713 naisia. Voidaanko siis päätellä, että naisilla on paljon paremmat oltavat näissä maissa? Tuskin kukaan kieltää, että näin voidaan ajatella. En usko olevani väärässä, jos sanon, että omaa vastuuta pakoon lähtevät ne, joilla on rivakat jalat ja massia – eivät ne, joiden hätä on suurin. Eikö miehen osuuden tulisi kriisitilanteessa korostua siinä, että ensisijaisesti naiset ja varsinkin lapset lähtevät turvaan?

Yksin tulleita alaikäisiä on kahden viime vuoden aikana saapunut vain 323 kappaletta. Näistä ”17-vuotiaiden poikien” osuutta en osaa sanoa. Hakijoista vain murto-osa oli tyttöjä. He taitavat pärjätä islamilaisissa maissa vallan hienosti.

Turvapaikkasiirtolaisuus siirtää ongelmia sinne, missä niitä ei ennestään ole, mutta säilyttää ongelmat lähtömaassa. Liian moni lähtee eikä tee asioille mitään. Siksi on aika antaa tuntuva porkkana siihen, että kotimaihin palataan rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Turvapaikkasiirtolaisuus siis vain siirtää ongelmia sinne, missä niitä ei ennestään ole, mutta myös säilyttää ongelmat lähtömaassa. Siksi on aika antaa tuntuva porkkana siihen, että kotimaihin palataan rakentamaan parempaa tulevaisuutta. On sekä humanitäärisen siirtolaisuuden ”ongelmakansojen”, että länsimaiden etu, että annamme tuntuvan porkkanan ihmisille jotka haluavat palata rakentamaan maataan. Aina tulisi ajatella kansojen, oman ja muiden, pitkän tähtäimen etua yhden yksilön mukavuudenhalun sijaan. Nyt tätä ensimmäistä asiaa ei ajatella juurikaan. Kun maastamuuttoprojekti olisi saanut jalansijaa, olisi samaan aikaan käynnistettävä toimet valikoivan maahanmuuttopolitiikan käynnistämiseksi. Tässä mallissa syyksi kelpaisi lähinnä työ tai rakkaus. Pakolais- ja turvapaikkakriteerein ei tulisi ottaa vastaan ketään ainakaan toistaiseksi.

Toivottavasti tämä versio avautumisestani luo parempaa pohjaa keskustelulle.