Suomi on pienen suuri maa, jossa pohjoisessa on suuret välimatkat ja huonosti julkista liikennettä. Kun taas Etelä-Suomessa on moottoriteitä, bussi- ja junayhteyksiä. Hienoja moottoriteitä aidattuineen alueineen.

Voisiko joku hetken miettiä sellaistaa asiaa ja sinnikkyyttä kuin pohjois-Suomen asukilla Pekalla on. Jokaikinen maanantai, keskiviikko ja perjantai tämä Pekka herää klo 3. Keittää kahvit ja syö aamiaisen. Kello neljä kelataksi kaartaa pihaa ja aloittaa matkan kohti Rovaniemen keskussairaalaan.

Matka kestää kuusi tuntia ja kilometrejä tulee piirun alle 500km yhteen suuntaan.

Pekka on Rovaniemellä noin kello 10 ja asettuu makoilemaan dialyysilaitteen hoitamaksi 4-5 tunnin ajaksi.

Ja kaiken tämän hoidon ja hoidon jälkeisen syömisen jälkeen voikin kotimatka alkaa. Jälleen tuo tuttu taksikuski kaartaa keskussairaalan oven eteen ja vie asiakkaan takaisin Nuorgamiin.

Aika on niin suhteellinen määre kun miettii mikä on tärkeää elämässä.

Kun Pekka kotiutuu hoitoreissusta on kello liki yhdeksän illalla pohtien että mitähän sitä sitten huomenna tekisikään…

Kuinka moni eteläsuomalainen ihminen kykenisi toteuttamaan saman asian.

Helsingissä asuneena muistan kuinka ihmisillä on aina kiire. Juostaan metrolle vaikka seuraava tulee kahden kolmen minuutin päästä. Pohjoisessa jos myöhästytään bussista niin saatetaan joutua odottelemaan seuraavaan päivään.

On kuin kaksi eri maailmaa, missä elämme, vaikka elämme samassa Suomen maassa.