Uusivuosi alkaa hyvinkin merkillisessä maailmassa. Aluevaalit jää maailman menossa nopeasti jalkoihin, koska uutiset eivät tuuttaa tätä nyt tärkeintä asiaa. Missä ja miten tulevaisuudessa palveluita järjestetään ja millä laajuudella niitä saa ja kuka saa? Hyvinvointialue, en näitä alueita niin kutsuisi tällä hetkellä, koska Suomessa voidaan huonosti.

Nuoret voivat pahoin, mielenterveysongelmat kasaantuvat ja tulevat vielä räjähtämään meidän käsiin. Kaikkia ei voida varmastikaan auttaa ja joudumme näkemään itsemurhatilastojen kasvua, jonojen kasvua mielenterveyspalveluihin tai pahimmassa tapauksessa niitä ei vain ole. Ikääntyneet ihmiset joutuvat pärjäämään yksin hyvinkin huonossa kunnossa kotona, koska vahva ajatus on tuottaa kotiin palvelut, mutta onko kaikki palvelut tarkoituksenmukaista saada kotiin jos ikääntynyt ei todella pärjää? Jätämmekö heidät oman onnensa nojaan, ne ihmiset jotka ovat meidän maata vuosikymmeniä rakentaneet. Tämäkö on kiitos? Työikäisten talous on tiukilla nousevien kulujen kanssa. Ravintola- ja tapahtuma alalla eletään jatkuvaa epävarmuuden aikaa, saako yritys olla auki ja millä ehdoilla vai onko laitettava lappu luukulle ja ihmiset työttömiksi.

Entäs SoTe henkilökunta sitten.Voin varmuudella allekirjoittaa että SoTe henkilökunta ei ole rokotevastaisia, vaan hyvinkin tietoisia rokotteista, ongelma muodostuu siitä, kun lakiin kirjoitetaan pakko. Moni hoitaja tulee lähtemään viimeistään nyt alalta. Pakko ei ole koskaan ollut hyvä isäntä. Nyt tässä syvenevässä hoitajapulassa tämä on varmasti yksi huonoin päätös mitä valtiovalta on tehnyt. Pelko siitä, että työntekijöitä ei vain yksinkertaisesti ole on todellisuutta. Itse alan ammattilaisena mietin; joku päivä tulee se vuoro vastaan, kun aamuvuoroon ei tule ketään ja yöhoitajana joudun jatkamaan vuoroa. Me emme ole tehtaassa missä työtakki laitetaan naulaan työajan päätyttyä. Me jatkamme, pesemme, syötämme, kosketamme, olemme läsnä. Me hoidamme lähimmäistä.

Vaalikoneita täyttäessä ikävä kyllä näkyy kysymyksiä, mitä ei haluaisi näkevän. Pitkään puhuttu hoitajamitoitus, ei ole enää tulevaisuudessa itsestäänselvyys, hoitajapula on niin valtava, että todennäköisesti mitoitusta yritetään laskea, haluammeko tätä?

Alueet tulevat näyttämään mitä on Suomen hyvinvointi sosiaali- ja terveydenhuollossa, voidaanko tätä maata enää niin kutsua?

Nyt meidän etelä-pohjanmaalaisten on ryhdistäydyttävä ja tehtävä oma osuus, jotta meidän alue ei ole ensimmäisenä yhdistymässä toisen alueen kanssa,koska se mahdollisuus on.

Sinun on aika käyttää ääntäsi aluevaaleissa ja olla tavallisen suomalaisen puolella, minä olen tavallisen suomalaisen ehdokas, jolla jalat maassa. Pidetään palvelut lähellä meitä jokaista, jotta apua on saatavilla kun se päivä koittaa. Myöhemmin niiden perään on turha huudella!