Saatesanat: Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu fb-seinälläni joulukuusta 2015, se on tietenkin myöhemmin laitettu yhteisönormirikokseksi ja poistettu. Julkaisulla oli muutama tuhat tykkäys ja jako ennen bannia ja poistamista. Käräjiä välttääkseni olen muuttanut tässä kirjoituksessa erään kohtaan muotoon: sensuroitu sensuroitu, lukija voi itse päätellä mitä siinä alun alkaen on lukenut. Miksi nyt julkaisen tämän kirjoituksen täällä, on ainakin se, että hallituksemme katsoi sopivaksi Suomalaisuuden Päivänä mainostaa ramadania ja muuta pientä, että tässä omat vaatimattomat sanani tähän Ajan Henkeen.

Minua vaivaa muutama asia. Eräs on se seikka, että kaikkialla kovasti mainostettu monikulttuurisuus näyttää käytännössä tarkasteltuna pelkältä islamisaatiolta. Kokeile itse, ota sana ”monikulttuurisuus” pois ja korvaa se sanalla Islam. Miltä näyttää? Meille monikulttuurisuuden kauniilta lautaselta ollaan tarjoilemassa yksinomaan islamia. Ja se tehdään oman kulttuurimme kustannuksella. Monikulttuurisuuden maailmoja syleilevässä harmoniassa meidän on vain muutettava omaa kulttuuriamme. Onko monikulttuuria se, että toisen kulttuurin varjolla toiselta riisutaan arvoa pois? En tiedä mitä olisi pitänyt ajatella kun näin hiljattain mainoksen: ”Monikulttuurinen joulu”. Että mitä? Mitä ihmettä on monikulttuurinen joulu? Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Se on kristinuskon merkittävä pyhä. Jos joulusta otetaan Jeesus pois, mitä jää jäljelle? Joulupukki? Jos kristillisestä juhlastamme ollaan viemässä kristillisyys pois, ettemme loukkaa erästä toista uskontoa, olemme menossa metsään niin että pöpelikkö raikaa.

No, eikö tämän saman hengen ja logiikan mukaan tulisi viettää myös monikulttuurista Ramadania? Että, ei sitä tarvitse koko päivää paastota, syökää vähän hiukopalaa välillä, voitaisiin ehkä veisata vähän virsiä yhdessä ja mikä ettei lapsille ilmapalloja? Eikö? Miksiköhän meidän sitten täytyy pudottaa arvopohja pois omalta uskonnolliselta juhlaltamme? Monikulttuuristen joulujen ohella on jo arkipäivää, ettei kuuseen saa laittaa latvatähteä sillä se loukkaa erään uskontoryhmän väkeä. Lucian-päivä on pannassa monessa paikassa, koska se loukkaa erään uskontoryhmän edustajia. Missä tässä on monikulttuurisuus? Tässähän päinvastoin supistetaan toista kulttuuria viemällä sen arvopohjaa kokonaan pois. Tässä on menossa suomalaisen kulttuurin devalvaatio.

Vielä enemmän minua kuitenkin vaivaa se, että kaiken takana on uskonto joka väittää olevansa rauhan asialla. Olen tutkinut viime aikoina islamia ja yrittänyt etsiä heidän julistamaansa rauhaa, mutta en ole onnistunut sitä löytämään. Olen nähnyt barbaarista ja kaiken inhimillisyyden ylittävää väkivaltaa, jumalatonta raivoa, tuhoa, tappamista, kiduttamista, naisten sortoa ja orjuuttamista, kristittyjen joukkoeliminointeja ja paljon kaikkea joka on järkyttänyt minua syvästi. Ja he väittävät olevansa rauhan asialla?

Kun terrori-isku on tapahtunut, esimerkiksi aivan hiljattain Pariisissa, niin eipä aikaakaan kun veritahrat ovat saatu puhdistetuiksi ja rikostekniikan tutkijat ovat keränneet luodit ja pommin palaset, niin muslimit julistavat mediassa: ”Me olemme ne todelliset uhrit! Nyt kaikkia muslimeita syytetään terroristeiksi!” Tässä uhriutumisessa on nyt jotakin hyvin outoa. He tosiaankin sanovat, me olemme ne todelliset uhrit. Olenko ainoa, jonka korviin tässä jokin särähtää? Oikeat uhrit olivat kylläkin ne oikeat ihmiset, jotka menettivät henkensä näissä barbaarisissa iskuissa. He olivat todelliset oikeat uhrit. Eikä kukaan ole koskaan ollut syyttämässä kaikkia muslimeita terrorismista, vaan kyseisen iskun muslimitekijöitä. Mutta jännittävä korrelaatio näyttääkin syntyvän juuri siinä, vaikkeivat kaikki sensuroitu ole sensuroitu, kaikki sensuroitu kuitenkin tuppaavat olemaan sensuroitu. Hassua?

Mietin, voisiko tässä olla kyseessä jokin rauhan laajempi käsitys, ehkä käsitämme rauhan jotenkin eri tavoin? Voisiko tässä olla kyseessä kulttuurinen yhteentörmäys? Sillä itse ainakin käsitän rauhan hyvin toisenlaiseksi kuin islamilainen rauha. He eivät ujostele kertoa haluavansa tappaa kaikki vääräuskoiset ja käännyttää koko maailman uskontonsa alle. He kertovat aivan itse olevansa valloitusretkellä. He julistavat rauhan sanomaansa tällaisilla iskulauseilla: ”Death to all who insult Allah!” ”Convert to Islam or die!” sekä oma suosikkini: ”Fuck freedom!” Aika velikultia. Sillä veljiähän he aina ovat, naisten paikka on olla kotona nöyrä miehensä tahtoon alistuva palvelija ja synnyttää mahdollisimman paljon lapsia, mieluiten poikia. Jos nainen käyttäytyy mitenkään sopimattomasti, hänet voi kivittää hengiltä. Se on Allahin tahto. He opettavat lapsille pehmoeläimillä kuinka niiden kaula katkaistaan. Saudi-arabialaisessa keskusteluohjelmassa neuvotaan kuinka piestä vaimojaan oikein. Samaan ohjelmaan soittaa noin 10-vuotias pikkupoika, joka haluaa isona jihadistiksi tappamaan mahdollisimman monta vääräuskoista ja allahu akbar-huudot kajahtelevat. Ja he sanovat olevansa rauhan asialla.

Kun muslimin tekemä terroristi-isku on tapahtunut, miksi muslimit eivät ole yhtenä rintamana julistamassa: Olemme tätä vastaan! Tämä ei ole oikeaa islamia! Miksi? Sen sijaan, he esittävät asian täysin päinvastaisella tavalla uhriutumalla itse. Mutta sen sijaan sitä tapahtuu, että näitä tekoja juhlitaan ja riemuitaan muslimiyhteisöissä. Veljet ja siskot onnistuivat rauhan sanoman lähetystyössä.

Pahin kulttuurinen yhteentörmäys läntisten arvojen ja islamin välille kulminoituu suhtautumisessa naisiin. Musliminaisen tulee olla päästä varpaisiin hunnutettuna, etteivät miehen himot käy ylivoimaisiksi ja kaikki tietää miten siinä sitten käy. Tämä kulttuuri ei voi sopeutua tänne, ennen kuin rauhan uskonnon asenteet ovat toisenlaiset.

Islam on psykologinen koe siitä, mitä tapahtuu kun minkäänlaista itsekontrollia ei vaadita. Mitään itsehillintää, itsekuria, impulsikontrollia ei ole. Siis miehillä. Ylipäätään mitään ei kyseenalaisteta. Tämä näkyy heidän suhteessaan naisiin. Nainen on alempi olento, vailla itseisarvoa, pelkkä objekti, joka on ensin isänsä ja sitten aviomiehensä omaisuutta. Heidän käsityksensä naisten asemasta rikkoo meidän ihmisoikeuslakejamme vastaan ja heilläkö sitten olisi meille rauhan sanoma? Minne se on piilotettu?

Läntinen naapurimme Ruotsi on nyt juhlinut monikulttuurisuutta 40 vuotta. Tulokset ovat katastrofaaliset. Väkivaltarikollisuuden tilastot ovat nousseet 300% ja raiskausrikosten melkein 1500%! Ruotsi on maailman raiskaustilastoissa sijalla 2. Ykkösenä on Lesotho, jossa raiskaukset ovat osa arkipäivää ja jokamiehenoikeuksia. Ruotsi on kakkonen. Tämä on totta, voitte tarkistaa tilastot itse, mikäli ette usko minua. Ruotsissa on lähiöitä jonne viranomaiset eivät enää uskalla mennä. On oletettavaa, että maassa toimii jo sharia-poliisit ja sharia-lait. Haluammeko tämän saman Suomeen? Se nimittäin on tulossa. Monikulttuurisuus on yhtä kuin raiskausepidemia ja meidän oman kulttuurimme alasajo islamin tieltä. Jos tämä on unelmaa, on aika herätä.

Jos kuitenkin islam todellakin on sellainen rauhan uskonto, joka väittää olevansa, luulisi että tämä rauhan uskonto voisi rauhassa elellä sulassa sovussa muiden uskontojen kanssa. Luulisi rauhan uskonnon rakentavan dialogia islamin ja kristillisen maailman välille. Rauhan uskonnon pitää suvaita ja kunnioittaa muita uskontoja. Muuten se ei ole rauhan uskonto. Tämä on tavallaan ideologinen itsemurha, jos se väittää olevansa jotakin, mutta toimii kuitenkin aivan toisin. Meiltä ei viedä joulua. Se on Vapahtajamme syntymäjuhla. Meillä on oikeus ripustaa latvatähti. Lucian-päivä on Valon juhla pimeimmän kaamoksen keskellä. Aiomme myös pitää Pyhäinpäivän ja noidat. Haluan tulevaisuudessakin juhlia suomalaisuudenpäivää. Juhannukselle on muuten julistettu fatwa itähelsinkiläisen imaamin toimesta.

Ei mulla muuta.