Ostimme viime kesänä läntin isänmaata. Sijainti on erinomainen; n. 25 km Jyväskylän keskustasta, keskellä maaseutua, pienen puhtaan Patajärven rantamaisemissa Tikkalan vireässä kylässä. Alueella on viime vuosikymmenen lopussa vahvistettu yleiskaava, ja meidänkin ostamalle läntille saa suunnittelutarveratkaisun turvin hakea rakennuslupaa. Paikka on sellainen, jossa yleiskaavassa on määritelty useitakin rakennuspaikkoja, meidänkin viereen on (idän puolelle) nousemassa hyvää vauhtia omakotitalo, jossa rakentaja tekee ilmeisesti hartiapankin turvin taloaan. On nimittäin aloittanut hommansa jo v. 2010. Vieri viereen näitä taloja varmasti tulee nousemaan, mutta silti väljästi, koska meidänkin läntin koko on 1,2 ha.
Henkilö, jolta paikan ostimme, on myynyt myös pari kolme samanmoista länttiä, jotka ovat saman Patajärventien varressa ja sijaitsevat 300 metrin matkalla. Erittäin hieno asia on, että kaikki kiinteistöt ovat jo valmiiksi vesi- ja viemäriosuuskuntaan liitettyjä. Eipä siis tarvitse imeytyskenttiä ruveta värkkäilemään. Aivan rajanaapurimme lännen puolella on vielä kaupan, mutta siis seuraaviin kohta talot nousevat. Tai jos nousevat.
Nimittäin ulkomaalaisomistuksessa oleva sähköverkon omistaja Elenia Oy on kertonut tarjouksessaan, että sähköliittymän hinta on ”parhaassa” tapauksessa 40.000 euroa. Juuri niin; neljäkymmentatuhatta euroa.
Sähköliittymähän on sellainen ”tuote”, jota ei voi oikein ostaa kuten kaupan hyllyltä, vaan sitä on lakki kourassa varovasti kyseltävä verkkoyhtiöltä, josko he sellaisen suostuisivat myymään. Tarjousta on siis jokseenkin pakko pyytää, varsinkin kun ollaan tiheän asemakaava-alueen ulkopuolella. Mahdollinen tuleva naapurimme (siis sen meidän viereisen tyhjän tontin vieressä) oli kysynyt Elenialta liittymän hintaa jo etukäteen tonttia ostaessaan. Hän oli saanut kirjallisen tarjouksen (hinta n.9150 euroa), jossa mainittiin ao. hinnan olevan sillä alueella nk. aluehinta. Varmaankin näin, koska itäinen naapurimme maksoi liittymästään juuri sen verran. Läntinen tuleva naapurimme piti hintaa tuossa vaiheessa hieman korkeahkona… Mutta sitten tarjousta pyysin minä. No, ensin ei kuulunut viikkoon mitään. Sitten tuli s-postilla kysymys, että ovatkohan naapuritonttimmekin mahdolliseseti rakennusaikeissa. Vastasin rehellisenä suomalaisena, että eiköhän tilanne näin ole. Tästä meni viikko, ja sitten s-postiin pamahti tarjous; jos vain meidän tontille rakennetaan, hinta on 40.000, jos länsinaapurimmekin rakentaa, on hinta vajaat 21.000 euroa, ja jos vielä länsinaapurimmekin länsinaapuri rakentaa, on hinta 16.800 euroa / rakentaja. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Itäisen puolen naapurimme talolla ja meidän suunnitelmissa olevan talon paikalla on välimatkaa n. 60-70 metriä, ja hänelle kuitenkin sähköliittymä maksoi reilut 9000 euroa!!! Semmoinen pilketieto vielä tähän, että Patajärventie kokonaisuudessaan on viisi kilometriä pitkä pikataival, jonka varrella on sekä vakituista että loma-asumista useita kymmeniä kiinteistöjä. Koko Patajärventien varrella on vain tämä yksi reilut 300 metriä pitkä pätkä, jonka kohdalla olevilla kiinteistöillä ei ole sähköliittymää; ei tietenkään, kun ei ole ollut talojakaan. Mutta siis tämän ”pimeän” kohdan molemmilla puolilla joka torpassa sähköt on vedetty.
Elenia perustelee tarjoustaan sillä, että he joutuvat rakentamaan kokonaan uutta verkkoa, olemassa oleva verkko kun ei kuulemma kestäisi kolmen tulevan lisätalon kuormitusta. Samalla vanhaa ilmajohtoverkkoa upotettaisiin maahan, niin kuin lainsäädäntö vaatii tekemään. Meidänkö päänsäryksi se pitää sälyttää?
Edellä olevasta tarinasta tulee väistämättä mieleen muutamia johtopäätöksiä. Ensinnäkin, Eleniahan rikkoo käsittääkseni tässä sähkömarkkinalakia, kun sähköliittymän pitäisi lainsäädännön mukaisesti olla kaikille samanhintainen samalla alueella. Toisekseen, jakeluverkon haltijan on rakennettava verkkonsa teknisiltä omianisuuksiltaan sellaiseksi, että siihen voidaan liittyä. No ainakaan näistä ei kumpikaan kyllä toteudu. Kolmanneksi, tässähän verkkoyhtiö haluaisi maksattaa piuhojen kaivattamisen maan sisään meillä muutamilla rakentajilla. Hemmetti, eikös näillä sähkönsiirron verkkomaksuilla juuri sitä kustanneta?
Ja vielä sekin johtopäätös tästä on vedettävä, ettei olisi ilmeisestikään kannattanut olla rehellinen, tai ainakin olisi kannattanut olla tietämätön. Jos olisin valehdellut, ettei läntisen puolen naapuritonteille ole mitään tulossa, niin jo olemassa olevat piuhat olisivat varmaan riittäneet, ja liittymämme hinta olisi ollut tuon reilut 9000 ”egeä”. Rehellisyys maan perii… mitenkähän tuo sanonta tähän oikein sopisi…

Päätin kuitenkin perussuomalaiseen tapaan, että tämä leikki ei ole vielä leikitty loppuun. Aion vielä lähettää tästä tarkempaa informaatiota karttoineen päivineen energiamarkkinoita valvovaan virastoon sekä kuluttaja-asioita hoitavalle taholle. Laitan asian vielä tiedoksi meidän omille kansanedustajillemmekin, jotta kansanedustuslaitoksessa tiedetään, kuinka noinkin merkittävä taho kuin sähköverkon omistaja rikkoo kansanedustajiemme säätämää lakia. Perästä kuuluu…