Elän mieheni kanssa kerrostalossa Lohjan keskustan tuntumassa. Olemme iloinneet hyvistä naapureista ja kotimme mainiosta sijainnista maaseudun ja Lohjan kulttuurikeskustan välissä. Kirkko, kirjasto, konserttisali, koulut sekä museo kuuluvat tähän kulttuuriympäristöön.

Harva ajattelee ehkä tavallani, mutta liitän tähän ”kulttuurikeskustaan” myös pienen sinapin värisen talon, käsityöläismyymälän ja kahvilan. Käden taidot ovat kuuluneet niin vahvasti sukuni juuriin. Vanhempieni isät olivat mallipuuseppiä, ja koneinsinööriksi opiskellut isäni oli samalla myös rakentaja, harrastelijataiteilija ja taidokkaiden käsitöiden tekijä.

Pääkirjaston Järnefeltinsalissa olen viime aikoina käynyt neljällä luennolla. Yhden aihepiiri käsitteli kirjallisuutta, kaksi liittyi alueen matkailuun ja järviluontoon. Neljäs luento olikin jo Lohjan Seudun Perussuomalaisten järjestämä. Se liittyi Lohjan sairaalaan, ja samalla sosiaali- ja terveysuudistukseen. Erinomaisen luennon piti Raimo Kekkonen. Nyt saimme sairaalaan uuden johtajan, Raija Kontion, jonka toivotan lämpimästi tervetulleeksi.

Itseäni kuvaa hyvin se, että jo keväällä 2008 kävin Lohjan museon Pedagogiossa tutustumassa uuteen kotiseutuuni. Minua viehätti se miten Lohjan historia oli asetettu laajemman historiataustan rinnalle. Juuri näin joudumme useampia asioita, myös päätöksiä, asettamaan laajempiin puitteisiin.

Minulle lohjalaisuus ja suomalaisuus asettuu läntiseen kulttuurikokonaisuuteen. Kulttuuriin kuuluu tällöin myös oikeudenmukaisuus ja sananvapaus. Siihen kuuluu työn, osaamisen ja historian arvostaminen. Siihen kuuluu lasten, naisten ja eri tavoin heikkojen tukeminen yhteiskunnallisin toimin ja lainsäädännön kautta.