Kun minusta tulee äiti, en olekaan äiti. Olen synnyttäjä. Sieluton ja tunteeton osa koneistoa. Näin käy, mikäli hallituksen esitys vanhemmuuslain uudistuksesta menee läpi.

Monet meistä ovat kasvaneet ympäristössä, missä on äiti tai isä, parhaimmassa tapauksessa molemmat. Jos on käynyt hyvä tuuri, löytyy lähistöltä myös isoisä, ja -äiti. Kyseiset nimet ovat kunniamainintoja, arvonimiä, joiden juuret ja merkitys ovat syvällä niin ihmisyydessä kuin kaikissa kulttuureissakin. Esimerkiksi sana “äiti” sisältää mielestäni maailman suurimpia asioita; perhettä, sukupolvien jatkuvuutta. Puhtainta rakkautta, mitä olemassa on.

Hallitusta ei kuitenkaan kiinnosta äitiys, isyydestä puhumattakaan. Hallitus vesittää esityksellään sen kaiken tunnelatauksen ja merkityksen, joka liittyy sanoihin äiti ja isä. Muuttaa näissä sanoissa olevan kauniin kaiun joksikin arkipäiväiseksi ja tylyksi. Äiti ei olekaan äiti ja isänpäivänä vietetäänkin tunnustajan päivää. Esityksessä tehdään mielestäni hyvin selväksi lastenteon olevan ensisijaisesti rasite ja sillä halutaan viestiä, että vanhemmuus on taakka, jonka tunnustaminen on pelottavaa ja raskasta.

Uudistus ei edusta tasa-arvoa, vaan arvottomuutta. Toteutuessaan se polkisi maahan koko yhteiskunnan tärkeintä perusyksikköä; perhettä. Vanhemmuuslain uudistus olisi jälleen yksi uusi askel, etappi matkalla kohti “liberaalia” – perinteitä vailla olevaa sielutonta ja juuretonta yhteiskuntaa, missä äitiys kielletään ja isyydessä tärkeintä on, ettei isällä ole oikeuksia.

Lausuntokierroksella olevaa lakiuudistusta ei kannata edes sateenkaarijärjestöt. Sen kummemmin heidän argumentteihin pureutumatta totean vain, että jos uudistusta ei kannata edes se eturyhmä, jota uudistuksella on tarkoitus suosia, olisi varmaan syytä miettiä, tulisiko asia jättää sikseen ja antaa äitien olla äitejä sekä isien isiä. Herääkin kysymys siitä, kuka tästä hyötyy tai kenen etuja ajaa se, että mitätöidään perheen merkitys? Kenen etuja ajaa vanhojen positiivisten termien korvaaminen sellaisilla, joita käytetään pääasiassa negatiivisessa, jopa rikollisuuteen viittaavassa kontekstissa nykyaikana? Jos isyys todetaan ilman tunnustusta, puhutaanko tällöin tuomiosta?

Pian isänmaa ei saa enää olla isänmaa eikä äidinkieli äidinkieli. Elämme vaarallisia aikoja. Hyvä hallitus, älkää ryöstäkö äitejä ja isiä.