”Ja tosta se alkaa”

Vaalipäiväkirja – 5. helmikuuta 2015

Jotain otsikon paljastamaa tunnelmaa on ilmassa. Odotusta ja alkamisen juhlallisuutta. Edellä oleva sitaatti sopii mainiosti tähän tunnelmaan. Aloitan Väinön Linnan Koskelan Jussin repliikillä kun hän iski kuokkansa suohon (Täällä Pohjantähden alla 1968).

**

Kaikki käynnistyy huomenna. Silloin on kirjani ”Vapaan pudotuksen Suomi” julkaisutilaisuus sekä vaalikampanjan avaus ravintola Zapatassa Järvenpäässä klo 18.00.

Se, mikä täyttää kiitollisuudella ja ihmetyksellä, on mukana olevien ihmisten vilpitön kannatus ja tuki. He ovat tässä vaalikampanjassa  – kuten minäkin – aivan täysillä mukana. Mukana on paljon ihmisiä, tuttuja ja ystäviä.

He eivät etsi omaansa vaan uhraavat vapaa-aikaa, ajatuksia, rahaansa ja unelmiaan tämän yhteiseen projektin luomiseen. He kaikki etsivät sitä demokratian ydintä – yhteistä etua.

Kiitos teille: Mikko, Kristian, Kristiina, Olli, Anne, Seppo, Hannu, Milla, Jarmo, Meiri, Erkki, Raimo, Taina…ja te kaikki muut joiden nimeä ei ole tässä…yhdessä ja erikseen.  

Tässä pyyteettömässä työssä on suomalaisen demokratian ja politiikan hyvä salaisuus: kun rahaa ei ole paljon niin on luotettava ihmiseen.

**

Tähän edellämainittuun sitoutumiseen liittyen.  

Naapurin herra pysäytti minut eräänä päivänä aamulenkillä ja kysäisi olenko minä tosissani tässä kampanjassa. Minä tietenkin myönsin mutta jäin miettimään sitä kysymystä.  Miten paljon olen? Loppuun saakka? Niin, että muistan jokaisen ihmisen? Etten unohda ketään?

Kyselyn jälkeen oli helpotus sanoa: kyllä olen. Täpöllä. Siinä on mukana kaikki mahdollinen: vapaa-aikani, ajatukseni ja myötätuntoni. Naapurit, järvenpääläiset, radanvarren asukkaat, uudenmaalaiset ja kaikki suomalaiset ansaitsevat sen, että heidän puolellaan ollaan 110%.

**

Kohta alkaa lounas vaalipäällikkö Mikon ja varainkeräämisen päällikön Ollin kanssa. Jutellaan huomisesta ja toivotaan, että väkeä tulisi. Mittaillaan Zapatan interööriä ja suunnitellaan illan sisältöä. Sinne on muuten yllätysvieras tulossa!

**

Ajatus huomisesta tekee nöyräksi – osaanko minä jokaiselle kertoa sen oman sanomani parhaalla mahdollisella tavalla?

Kihelmöi mukavasti, huolestuttaa vähäsen ja jännittää hitusen.

Sitten tuli reipas olo kun katsoin aamulla joutessani Winston Churchillin muistelmien erästä sivulausetta, joka täsmensi elämänsä poliittisen sisällön kahteen sanaan: ”luota ihmisiin”…

Arto Luukkanen

Järvenpää

www.artoluukkanen.com

ps. tämä päiväkirja tulee myös kotisivuilleni.

 6 helmikuuta, aamulla. Aikamoinen soittorumba; väki soittelee ja kyselee mitä julkkareissa tapahtuu…yritän vastailla. Väkeä on tulossa ilmeisesti kuin pipoa…odottelen Karjalan Kuvalehden haastattelua ja sen jälkeen illan tempausta.

Nähdään Zapatassa.

ppps. Katselin eilen A-talkia. Kyllä se Antti on aivan pihalla…nuori mies ja niin väärässä.