Sain juuri tällaisen hätkähdyttävän ohjeen eräältä tutulta eläkkeellä olevalta palomieheltä Järvenpäässä. Keskusteltiin asioista ja oli aikaa jutella. Hän summasi oman sanomansa minulle ytimekkäästi: ole Arto ihminen – älä poliitikko!

Tämä huomio pysäytti. Tavalliset kansalaiset eivät juuri nyt odota ehdokkailta mitään poliittisia hurlumhei-lupauksia tai paroni von Rinnehausenin tekemiä epärealistisia lupauksia, jotka rikotaan välittömästi vaalien jälkeen. Pitää olla vain järkevä ihminen eikä muuttua diipadaapaa suoltavaksi poliitikoksi. Se on tärkeä läksy.

Kuten yhdessä totesimme tämän järvenpääläisen eläkkeellä olevan palomiehen kanssa; seuraava hallitus tulee olemaan ”pesänselvityshallitus”, joka joutuu vatvomaan entisten ”tuhlupetterien” vekseleitä. Holtittomien ja vastuuttomien poliitikkojen 14 vuoden likapyykin selvittäminen ei tule olemaan helppoa.

Kysymys on nyt siitä kuka sen kaiken haluaa tehdä? Tuhluutalkoiden todelliset luojat ja kuningas Belssassarin pitojen pääkokit ts. vuosien 2000-2007 hallituksien päämiehet viheltelevät nyt muina miehiä eivätkä millään halua ottaa vastuuta tekemisistään.

On uskomatonta, että jotkut näistä korruption ja wanhan meiningin arkkitehdeistä aikovat tehdä paluun politiikkaan – ikään kuin ihmisten muistit olisivat hävinneet. Kansalaiset eivät saa nyt muistaa sillä wanhojen muistaminen on kuulemma tunkioiden tonkimista. Ei saa tuomita eikä heittää kiviä. Hienoa mutta eikö tämä ole tavallisten suomalaisten älykkyyden halveksimista? Miksi sitä pitää halveksia? Ajatteleeko joku nyt että suomalaiset ovat tyhmentyneet tai että he eivät käytä aivojaan?

Ilmeisesti kyllä. Nyt vaanitaan hiljaa ja odotetaan saaliin herpaantumista; aivan kuin hirvenmetsästyksessä.

**

Tuhluutalkoita seuranneiden hallitusten vastuuhenkilöt ovat yhtä ryvettyneitä poliitikkoja. Joillekkin oli kiire mennä Brysseliin ja toisille taas oli kiire tulla sieltä takaisin.

Traagisinta tässä kaikessa on se, että vielä vuonna 2011 olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain mutta silloin demarit ummistivat silmänsä eivätkä halunneet sanoa ”rumaa sanaa niinku se on” – lamaa ei ollut kun haluttiin että se ei ollut. Se oli silkkaa politiikkaa.

**

Tämä sama sanoma toistuu kaikkialta: uimahallien ”saunaparlamenteissa” ja markettien keskusteluissa. Ei tarvita niin paljon sitä politiikkaa – tarvitaan ihmistä. Kaikkialta minua lähestyvät vieraammatkin ihmiset ja tutut tulevat sanomaan, että nyt tarvitaan tekoja ja vähemmän niitä sanoja. Ideologiat ja ismit voi nyt toivottaa vähäksi aikaan jäähylle; nyt janotaan yhteistyötä että tämä konkurssipesä voidaan pelastaa.

Tärkeintä on myös se, että kaikki tämä tehdään positiivisen ja rakentavan toiminnan kautta. On tärkeätä muistaa mutta on tärkeätä myös lähteä uudelta pohjalta yhdessä eteenpäin.

**

Kaikkien tärkeintä on kuitenkin toivo. Tästä maasta saadaan vielä hyvä eikä kaikki ole menetetty. Kuten eläkkeellä olevan palomiehen kanssa todettiin: ”yhteistyöllä on selvitty pahemmistakin tilanteista”.

Käytännössä sen pitäisi merkitä sitä, että poliitikot riisuvat sen ”poliitikkomaskinsa”. Että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä ja tehtäisiin yhdessä työtä. Tämäkin pesä on mahdollista selvittää vaikka vekselipinot hipovat jo taivaita.

Arto Luukkanen

Järvenpää