Orjuus on pahasta. Se on synti.

Sitä on kuitenkin harjoitettu ammoisista ajoista lähtien ja sitä harjoitetaan vieläkin siksi että sillä tienaa.

Paljon.

Aikoinaan (kuten nytkin) nämä taloudelliset orjuuden hämähäkinverkot kehräytyivät maailmanlaajuisesti. Esimerkkinä voisi ottaa ns. ”Kultaisen kolmion” – Euroopan-Afrikan ja Uuden Mantereen välillä.

Kyseinen bisnes tuotti tähtitieteellisiä summia: oikeudettomien ihmisten myyminen ja kauppaaminen kannatti. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja tienasivat teollistuvalle lännelle alkupääomaa.

Kolmion ensimmäinen pää oli Iso-Britannia, josta vietiin varhaisia teollisesti valmistettuja tavaroita ja tuotteita kuten alkoholia, metalliastioita, vaatteita ja tuliaseita Afrikkaan.

Toinen etappi oli Afrikassa, jossa kuljetettava lasti vaihdettiin orjiin, jotka sitten kuljetettiin Amerikkaan tai Länsi-Intiaan.  Mustat orjat oli vangittu paikallisten päälliköiden toimesta. Runollisesti sanottuna: mustan miehen pettivät toiset mustat miehet.

Afrikan rannikoiden orjasatamista nämä kiinniotetut vietiin laivoilla länteen, jossa heidät vaihdettiin muun muassa sokeriin, puuvillaan, rommiin ja tupakkaan. Nämä tavarat pakattiin laivoihin ja purjehdittiin Eurooppaan. Muutamalla tällaisella matkalla hankittiin satumaiset voitot.  Kuten sanottu, näillä verirahoilla makseltiin ensimmäisiä höyrykoneita ja vaikkapa Liverpoolin alueen villakutomoja. Toiminta oli laillista ja arvostettua. Royal African Company oli kuitenkin aikoinaan kunnioitettu yhtiö.

Siitä huolimatta näin jälkeenpäin katsottuna sen toiminta oli epämoraalista ja väärin. Silloin sen toimintaa pidettiin kuitenkin oikeutettuna ja yleinen mielipide aina 1800-luvun alkuun puolusti sitä.

USA:n etelässä sitä puolustettiin systemaattisesti. Puuvillapeltojen työvoimaa tarvittiin ja orjuus merkitsi toimeentuloa.  Se oli ”luonnollista” sillä Raamatussakin oli ollut orjia. Toisaalta he olivat omaisuutta, johon ei saanut kajota.  

Lamu-teollisuus – nykyajan orjakauppaa

Nykyajan orjuus on toisenlaista mutta niin kovin samanlaista.

Yleinen mielipide on sen edessä hämillään. Ihmiset eivät ymmärrä, että kyseessä on suuren luokan rikollisuutta.  Ilmiönä tämä nykyajan orjuus on kukkahattutätien moraalinen herkkupala ja mieli-huolenaihe.

”oijoijoi…niitä pitää saada…ja päljööööön…”

Rikos alkaa siitä, että korruptoituneet Afrikan valtiot ja niiden johtajat eivät välitä omista kansalaisistaan ja tällä tavalla rohkaisevat näiden pyrkimistä ns. laittomiksi maahanmuuttajiksi – lamuiksi.

Läntiset – ”moraalisessa kuplassa” elävät hallitukset rohkaisevat tätä toimintaa ja katsovat näiden korruptioherrojen toimintaa läpi sormien. Molemmat osapuolet tienaavat.

Eurooppaan pyrkivät lamut ovat parempia ja taloudellisesti tuottavampia orjia siksi, että heitä tarvitse ruokkia ja huoltaa. Se tehtävä on annettu näille kurjille itselleen tai sitten Euroopan veronmaksajille.

Ongelma huomattiin aikoinaan antiikin Roomassa: Kuten runoilija Juvenalis ilmoitti: ”magno servorum ventres” – orjien vatsat maksavat paljon.  Roomalaisten isäntien oli maksettava orjien ruuat ja vaatteet sekä majoitus.

Nyt sitä ongelmaa ei ole ja jos on, se aiotaan ulkoistaa meidän tavallisten ihmisten tehtäväksi.

Lamustelu – rikollista ja moraalitonta

Ongelma on massiivinen: rikolliset tahot organisoivat yhteistoiminnassa eurooppalaisten hämäräpiirien kanssa lamut tänne ja rahastavat heidät. Toisessa vaiheessa lamut toimivat halpana työvoimana: heillä tienataan. Näiden kolmas vaikutus on se, että näiden olemassaolo laskee myös muun työvoiman palkkoja.

Voitot tässä toiminnassa ovat suunnattomat.  Joku tienaa valtavia summia ja siksi tätä toimintaa ymmärretään eri maiden hallituksissa ja etenkin EU:n byrokratiassa. Se on epäilemättä tuottavampaa kuin huumekauppa ja laiton asekauppa.

Mainiointa tässä se, että riskejä ei ole. Lamut jaetaan nyt EU:n yhteispäätöksellä  eri maiden alueella automaattisesti.

Johtopäätökset

Mikäli tuleva hallitus hyväksyy tämän, se ottaa kontolleen suunnattoman moraalisen syyllisyyden tulevien sukupolvien edessä.

Lamubisneksestä pitää pysyä erossa – ehdottomasti.

Lamujen ”maahanraijaaminen” ilman meidän lupaamme rikkoo myös maamme suvereniteettia ja EU:n omaa konstituutiota.  Todellinen siviilirohkeus on nyt sitä, että kansalliset hallitukset vastustavat tätä päätöstä.

Yksityisellä tasolla tämä merkitsee sitä, että kaikki lamuihin liittyvät – instituutionaaliset – päätökset ovat laittomia eikä niitä pidä noudattaa. Orjuus ja sen hyväksyminen rikkoo YK:n ihmisoikeusperuskirjaa.

Eli: sen ministerin, joka vahvistaa tämän päätöksen kannattaa nähdäkseni harkita eroamista automaattisesti.

Samoin, sen hallituksen, joka hipaisee tätä nykyajan orjakauppaa kannattaa miettiä onko se siinä samassa menettänyt legitiimisyytensä.

Lopuksi sen ihmisen, joka ymmärtää ja kannattaa tätä orjuutta kannattaa miettiä oman moraalinsa perusteita.

Orjuus pois!

Arto Luukkanen

Järvenpää