Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ilmoitus siitä, että hän ei enää jatka Seinäjoella löi aluksi monet perussuomalaiset ällikällä. Miksi vaihtaa näin hyvää puheenjohtajaa? Kenttä oli hänen takanaan 110%:sen selvästi ja yksimielisesti.

Valinta oli kuitenkin Jussin oma eikä siitä voi muuta kuin todeta, että hän todella on harvinainen ja pätevä poliitikko. Harvaa ihmistä on Suomen poliittisessa järjestelmässä demonisoitu ja parjattu kuten häntä. Jussi on kuitenkin jaksanut. Vuosien 2017-2021 puheenjohtajakausi osoitti että meillä on Suomessa korkean tason valtiomies, joka kestää kovassa paikassa. Jussi osoittautui ylivertaiseksi. Äly ja kyky käsitellä isoja asioita ovat hänellä tyrmäävän hyvin hallussa. Ja toisin kuin monet poliitikot, hän astuu nyt sivuun. Ei siksi, että kantti ei olisi kestänyt. Ei siksi, että hänen olisi pakko. Vaan siksi, että hän valitsi puolueen yhteisen edun. Hän katsoo nyt pitemmälle.

Puolueen etu vai oma etu?

Aina ei ole ollut näin.

Muistan hyvin vuoden 2017 puoluekokouksessa miten se mainostettu yhteinen etu vaihtui pikkuruiseksi omaksi eduksi. Muistan kirkkaasti kun ratkaisevan äänestyksen jälkeen Timo Soini söi itsekseen lihapullia ja perunamuusia. Raivona. Niska punaisena ja huohottaen. Perussuomalaiset olivat pettäneet hänet. Nyt hän maksaisi potut pottuina ja pettäisi oman luomansa puolueen. Silloin luulin, että hän kunnioittaisi enemmistön tahtoa. Kuinka väärässä olinkaan!

Muistan myös hyvin sen kun sunnuntai-aamuna nämä salaliittolaiset tekstittelivät toisilleen merkitsevän näköisenä. Heitä ei enää huvittanut tervehtiä tavallista kenttäväkeä. Tuli ylenkatsetta ja hiljaisuutta. Oli vähän krapula ja ilmeisesti tuleva keikaus vei kaikki henkiset voimat. Puolueen etu oli nyt toissijaista omaan etuun nähden. Äänestäjät ja tavikset olivat nyt vain tiellä ja ärsyttivät tulevia sinisten isiä ja äitejä hyväntuulisuudellaan. Petettäessä käännettiin puolueelle ja sen ihmisille selkä. Ja se puolueen etu.

Valitettavasti Timo Soini ja Consortiones unohti sen, että puolue ei ollut Timo Soini & Consortiones. PS oli kasvanut aikuiseksi.

Puolueen sinistynyt eliitti unohti, että PS:llä oli oma elämänsä ja sen jäsenet osasivat ajatella itse. Puolue kyllä vielä lauantaina ja sunnuntaina kunnioitti ”vanhaa isäntää” mutta se ei surrut menneitä tähtiä, sillä tulevaisuus kuului nyt sille ja sen omalle valinnalle. Jussi oli ollut sen valinta.

Lyhyesti: puolue oli uudistanut itsensä – itse. Siellä ei ollut välimiehiä eikä hanslankareita. Demokratia oli puhunut ja pulinat pois.

Puolueen etu on tärkein kun valitaan uutta johtoa

Kirjoitan tässä muutamia rivejä tulevista henkilövalinnoista.

En kerro kuin yhden oman kantani sillä uskon, että keskustelu on tärkeää. Se kannattaa aloittaa jo ennen juhannuspyhiä. Jokainen voi olla toista mieltä ja sanoa itsekseen, että ”mitä se dosentti oikein höpäjää”. Monet näistä luonnehdinnoista noudattelevat niitä keskusteluja, joita olen käynyt monen ps ihmisen kanssa. Hyvää Juhannusta muuten koko kentälle!

Ensiksi ilmoitan näin heti kärkeen, että Riikka Purra on minun valintani tulevassa puoluekokouksessa puolueen puheenjohtajaksi.

Olen keskustellut asiasta monien puolueen konkareiden kanssa ja se tuomio on aina sama: Riikka on osoittanut olevansa enemmän kuin kykenevä jatkamaan Jussin jälkeen. Useimmissa keskusteluissa on viitattu siihen, että Riikka kykenee vaikeassa paikassa ja television armottomassa valossa hahmottamaan puolueen sanoman ja terävöittämään sitä. Hän on myös kehityskelpoinen – muistan hyvin kun hän tuli poliittiseksi asiantuntijaksi puoluetoimistoon. Niistä ajoista hän kasvanut ja kehittynyt sellaiseksi johtajaksi, joka osaa kuunnella muita. Älykkyyden ja terävyyden lisäksi hänellä on empatiakykyä. Sitä tarvitaan isossa puolueessa. Riikka on erinomainen valinta ja paranee koko ajan! Rohkenen sanoa, että tämä on aika monen ps ihmisen kanta.

Seuraavat valinnat ovat vaikeampia. Laitan tähän luonnehdintoja. Älköön kukaan käsitellyistä henkilöistä pahoittako mieltään. Toivon, että kukaan ei revi pelihousujaan. Etenkään ne, joita ei ole mainittu. Meidän ongelmamme on nimittäin se, että meillä on niin monta ja hyvää tarjolla.

Kansanedustaja Arja Juvonen on sote-asioissa terävä ja sanavalmis johtaja. Hänen roolinsa on kasvanut koko ajan ja tuntuu siltä, että hän valvoo puolueen etua 24/7 koko ajan. Silloin kun muut ehkä nuokkuvat eivätkä näe vaaran paikkaa niin Arja sen havaitsee. Hänestä voi todeta, että puolueen johtajuus ei ole noussut hattuun – ihmisten keskuudessa Arja on aivan omassa elementissään ja oma itsensä. Hänen valintansa olisi hyvä asia myös Uudellemaalle. Me tarvitsemme Arjaa!

Samoin Juho Eerolalla on kaikki potentiaaliset mahdollisuudet jatkaa – hänestä on tullut puhemiehen roolin mukana valtiomiesmäisempi. Erinomainen valinta.

On myös uusia kasvoja. Kansanedustaja Leena Meri on superhyvä ja pätevä varapuheenjohtajaksi. Olen oppinut kunnioittamaan häntä yhä enemmän ajan myötä. Hänestä voi sanoa, että kun asiantuntemus yhdistyy harkintaan, on tuloksena aina automaattisesti Leena Meri! Eläinten ystävä ja sydämellinen ihminen. Arvostan sitä suuresti.

On myös muitakin hyviä tulijoita. Nostan heidän joukostaan esille läntisen rannikon suuren kansanedustajan Mauri Peltokankaan. Maurissa on rosoa, jyryä, jytkettä ja töminää. Sitä tarvitaan kun puhutaan tämän puolueen kanssa. Hän ymmärtää sitä ja hän todella kulkee yhtä matkaa sen kanssa koko ajan. Hän ei tarvitse selittelijää, joka kertoisi, että ”…mitä se Mauri oikein tarkoitti”. Maurin äänisaalis oli myös sen verran iso, että tuntui jo valtakunnallisesti. Hän on myös mies, joka viihtyy kentällä ihmisten parissa.

Ehkä tässä voisi olla sellainen hahmo, joka tasapainottaa johtoa? Luonnollisen karisman lisäksi Maurilla on myös persoonallista integriteettiä – se on hieno sana ja suomeksi se tarkoittaa sitä, että Mauri puhuu asiaa ja aina totta. Mauri ei kuitenkaan paasaa tai puhu ”arkadianmäkitankeroa” vaan puhuu selvästi suomeksi asiansa. Isänmaallisesti ja selvästi.

Ei kun valitsemaan! Jokainen näistä on koeteltu ja hyvä valinta!

Nähdään Seinäjoella! Käykää kopasemassa olkapäähän jos siinä hötäkässä ei muista tervehtiä!