Arvoisa herra Tasavallan Presidentti.

Rohkenen häiritä Teitä näin suoraan ja aidosti kun olemme aikoinaan tavanneet työn merkeissä kun olitte ulkoministeri.

Silloinkin Venäjä-kysymyksen tiimoilta.

Herra Presidentti. Puhe rauhasta voi tuntua kaukaiselta nyt kun Iran on suorittanut massiivisen iskun Israeliin. Näiden iskujen varsinainen juurisyy on kuitenkin Ukrainan ja Venäjä välisessä sodassa, jota nyt yritetään lopettaa ns. ”Toblerone-rauhan” prosessissa. Nimi viittaa Sveitsiin, jonne niin USA kuin Saksakin haluavat rakentaa tämän sodan rauhanneuvottelut.

Joseph Bidenin hallinto ja Olaf Scholzin hallitus ovat pyrkineet jo pitkään tuomaan sodan osapuolia yhteiseen neuvottelupöytään. Saksan nykyinen poliittinen johto ja maan talouspiirit ovat hyvin kiinnostuneita lopettamaan tämän konfliktin mahdollisimman pian. Samoin Bidenin hallinto tähtää siihen, että se voisi marssia vuoden lopulla pidettäviin presidentinvaaleihin ”rauhantekijänä”.

Sveitsi on jo varsin pitkään rakentanut rauhanhuippukokousta yhdessä USA:n kanssa. Bidenin hallinto on antanut CIA:n johtajalle William J. Burnsille tehtäväksi ”ajaa kokoon” Ukraina-Venäjä huippukokousta, joka nyt viimeisimpien tietojen mukaan pidetään 15.-16. kesäkuuta Genevessä. Venäjä on alustavasti ilmoittanut, että se ei osallistu kyseiseen hankkeeseen mukaan, sillä heidän mukaansa Sveitsi on menettänyt puolueettomuutensa pakotteillaan Venäjää kohtaan. Ukraina on tähän antanut ymmärtää, että Venäjän osanotto nyt ei olisi välttämätöntä, mutta se voisi tulla mukaan kahteen jatkokokoukseen.

Luzern kesällä 2024

Siitä huolimatta Bürgenstock’in kartanoon, Nidwaldenin kantoniin kutsutaan kesällä kokoon erityinen Ukrainan ja Venäjän välisen rauhan huippukokous.

Mainittakoon niille, jotka eivät tiedä, että paikka sijaitsee lähellä Luzernin kaupunkia Sveitsissä.

Sinne kokoontuu varmuudella Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn pyynnöstä ainakin EU:n edustajia, G7-maiden sekä Intian ja Kiinan edustajia. Ensimmäisenä askeleena on rauhaan johtavan tiekartan laatiminen. Kiina on ilmoittanut, että se aikoo harkita osallistuvansa mukaan ja että se ottaa neuvotteluiden pohjaksi oman 12-kohtaisen suunnitelmansa, jonka se esitti vuosi sitten.

Kiina on sikäli ratkaievassa asemassa, että ilman sen epäsuoraa tukea Venäjä ei pysty jatkamaan sotaansa. Tässä kohtaa kannattaa lukea Kiinan johtavan Venäjän tuntija Feng Jujun artikkeli, joka päätyi varsin samanlaisiin tuloksiin kuin minäkin kirjassani ”Putinin perukirja”. https://www.economist.com/by-invitation/2024/04/11/russia-is-sure-to-lose-in-ukraine-reckons-a-chinese-expert-on-russia. Fengin mukaan Venäjä joutuu vetäytymään Ukrainasta, myös Krimiltä ja lopuksi häviää sodan.

Rauhaa kannattaa aina rakentaa

Rauhan hierominen on aina tärkeätä, vaikka se olisi vaikeata. Esimerkiksi 30-vuotisen sodan lopettanut Westfalenin rauhaa yritettiin vääntää todella pitkään. Sen välittäjinä toimivat paavin lähettiläät sekä Venetsian ja Tanskan diplomaatit.

Asian vaikeutta korosti se, että useat osapuolet eivät halunneet edes tavata toisiaan; kristinuskon eri muodon omaksuneet valtioiden edustajat eivät sodan hirmutöiden takia voineet edes katsella tosiaan silmiin muuten kuin miekan kanssa.

Rauhaa jyryytettiin vuodesta 1643 vuoteen 1646 ja lopuksi vuodesta 1647 lähtien… ja lopuksi ”rauhan viimeistelemiskokouksissa” vuonna 1649. Ruotsin edustajana oli kansleri Johan Oxenstierna, jolle hänen isänsä Axel oli kerran todennut: ” ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

Tuloksena oli lopulta ”vähäjärkisten rauha”, joka onneksi kesti pitkään.

Tämä ajatus sopii myös tuleviin ”toblerone” neuvotteluihin. Osapuolet ovat toistensa leppymättömiä vihollisia ja vaatimukset ylettömiä. Venäjä pitää Ukrainaa ”natsivaltiona”, vaatii sen ”neutralisoimista” ja isoa osaa Ukrainasta itselleen.

Ukraina taas lähtee siitä, että Venäjän on vetäydyttävä sen alueilta – mukaan lukien Krim – ja maksettava sille sotakorvauksia. Sen mukaan Venäjän sotarikokset (Butša jne.) on myös tuomittava ja syylliset on tuotava Haagiin.

Tehtävän vaikeuden takia Sveitsin liittopresidentti Viola Amherd ei ole antanut mitään takeita tuloksista. Rauhan hierominen on kuitenkin parempi kuin olla tekemättä mitään. Samoin Sveitsin ulkoministeri Ignazio Cassis on todennut, että kutsu kokoukseen lähetetään yli 100 maalle.

Suomi tarvitsee: rauhaa, rahaa ja rauhaa

Suomen kannalta tämän kutsun hyväksyminen – mikäli se tulee – on erittäin tärkeätä. Suomi tarvitsee nyt tällä hetkellä rajoilleen: rautaa (se aita ja se laki!!), rahaa (erityisohjelma EU:ltä erityisaluestatuksen kanssa) ja lopulta myös rauhaa.

Olen jo aikaisemmin julkisesti ehdottanut, että presidenttiehdokkaana ollut Pekka Haavisto sopisi tällaiseen tehtävään erittäin hyvin siitäkin huolimatta, että vihreät on asemoitunut entisen aseistariisumislinjansa vastapainoksi ”Suomen sotapuolueeksi”.

Nämä ”toblerone-neuvottelut” ovat Suomelle äärettömän tärkeäitä. Niin Venäjällä, Ukrainassa kuin myös Iranissa on voimia, joille rauhan solmiminen tai edes puhuminen rauhasta on myrkkyä. Tämä sota on kuitenkin kaikkien näiden Iranin vs. Israelin ja myös Gazan sodan taustalla.

Väkivallan alkusyy on Euroopassa; mikäli tämä sota saadaan lopetettua, putoaa jälkimmäisiltä sodilta se perussyy, mihin ne rakentuvat. Iran on Venäjän liittolainen ja Gazan sota aloitettiin Putinin syntymäpäivänä. Kiinalle se, että sota leviää hillittömästi, on suuri uhka.

Pahin vaihtoehto on se, että Iranin ja Israelin välinen sota leviäisi sellaiseksi, että taktisten ydinaseiden käytön kynnys laskisi. Sitä ei halua kukaan.

Arvoisa Tasavallan presidentti. Suuressa ja Isossa kirjassa todetaan, että ”autuaita ovat rauhantekijät”. Se sopisi myös Suomen linjaksi, vaikka me olemme nyt Natossa ja varustaudumme – kuten pitääkin – pahan päivän varalle. Uskon, että rauhaan pyrkiminen sopisi myös Suomen suureen linjaa, jota Teidän edeltäjänne ovat ajaneet. Oman kansan, suomalaisten, etu tulee olla aina ensin.

Arto Luukkanen, dosentti

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori