SUOMALAINEN POIKKEUSLUPAPOLITIIKKA EI TOIMI NYT EIKÄ TULEVAISUUDESSA!

Hyvät lukijat!

Ennen eduskuntavaalituloksen julkaisemista puolueeni hallintojohtaja pyysi allekirjoittanutta laatimaan puolueemme hallitusneuvottelijoille tulevia neuvotteluja varten muistion koskien metsästys,- riistanhoito- ja metsäpolitiikkaa. Hallitusohjelman valmistuttua julkaisin Perussuomalaisen puolueen blogipalstalla analyysini siitä kuinka valmistunut hallitusohjelma vastasi kirjoittamaani laajaan Metsästyskirjaan painottuvaa hallitusneuvottelumuistiota. Ase&Erä-lehden 7/23 viimeisimmässä julkaisussa oli laaja artikkeli, jonka ainakin esitettiin perustuvan maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin haastatteluun. Vahinkoeläimiin liittyvät poikkeusluvat nousivat merkittävään rooliin artikkelissa ja antoivat suuntaviivoja, miten tulevat lainmuutokset toteutettaisiin. Edellä esittämästäni syystä muodostui mielestäni tarve kommentoida tulevia toimenpiteitä.

Ennen varsinaisia poikkeuslupa-asioita on tarve tuoda esille vallitsevaan perustuslakiin sidonnainen näkökanta, miten maatamme tulisi johtaa sekä miten lainsäädäntötyö tulisi toteuttaa. Kiteytettynä, korkeinta valtaa maassamme käyttää vaaleilla valittu eduskunta eli käytännössä enemmistöhallitus. Jos kyse ei ole perustuslain muuttamisesta, tai asioista, jotka ovat selkeästi perustuslain vastaisia hallitus saa hallituksen esityksenä laatimansa lakiesitykset pilkun tarkasti lainsäädäntöön, oli opposition, valiokuntien tain nykyisellään paljon puhuttujen sidosryhmien näkemys mikä tahansa. Näin perustuslain mukaisen parlamentarismin tulisi toimia ja edellä esitetyssä kansan vaaleilla valitsema johto todellisuudessakin vastaisi eduskunnan tärkeimmästä tehtävästä, eli lainsäädännöstä. Moni ala, kuten nyt käsiteltävä ovat hyvin spesifejä ja on luonnollista, että suurin osa kansanedustajista ei omaa riittävää kokemusta, näkemystä ja tietoa todellisuutta vastaavien, oikeudenmukaisten lakien säätämiseen. Vallitsevassa tilanteessa lainsäädäntöprosessi painottuu ministeriöiden ja valtiollisten organisaatioiden vaalituloksesta riippumatta vaihtumattomiin virkamiesten esityksiin, kuulemisiin ja lainsäädännölliseen valmisteluun. Edellä esitetty mahdollistaa vaaleilla valitun valtiovallan ohi tapahtuvan epäsuoran politikoinnin. Oheisessa kontekstissa niin Maa- ja metsätalousministeriön, kuin Ympäristöministeriönkin virkamiehet ovat voimakkaasti viherpolitisoituneita. Sama pätee myös metsästys- ja ympäristöviranomaisiin kuten Suomen Riistakeskukseen ja paikallisiin Elinkeino,- liikenne- ja ympäristökeskuksiin sekä niiden toimialalla toimiviin tutkimuslaitoksiin kuten esimerkiksi Luonnonvarakeskukseen. Olennaisen tärkeää on muistaa, että edellä esitetystä huolimatta maamme johdosta ei tulisi vastata ministeriöiden virkamiehet, he ovat ministerin työrukkasia ja avustavat vastaavan ministerin tahdon toteutumista hallitusohjelman mahdollistamissa raameissa. Viranomaiset eivät myöskään ole johtoasemassa, he tekevät ratkaisunsa hallituksen laatimien lakien ja asetusten puitteissa. Sama pätee oikeuslaitokseen, se soveltaa vallitsevaa lainsäädäntöä kulloisenkin tapauksen osalta. Jos viranomais- ja oikeusinstanssien päätökset ovat systemaattisesti hallituksen ajaman politiikan vastaisia lainsäädäntöä on muutettava. Oheisella tavalla toimisi terve yhteiskunta.

Artikkelissa, johon viittaan on huomattavan vähän suoria sitaatteja ministerin sanomasta ja enemmänkin kirjoittajan omaa selostusta tulevista toimenpiteistä. Valitettavasti metsästysmyönteisen hallitusohjelman toteuttaminen on jo alkutaipaleella suuntautumassa väärään suuntaan, joka juurikin johtuu aikaisemmin esittämästäni epäsuorasta politikoinnista. Ensimmäinen väärintulkinta, joka on ollut maassamme vihervasemmiston työstämänä vuosikymmenet liittyy Euroopan Unionin rooliin metsästys,- riistanhoito- ja metsäpolitiikan suhteen. Suomessa on hyvin omintakeinen ajatusmalli, jossa lainsäädännön tulisi edetä artikkelin terminologian mukaisesti ”kaksin raitein” eli tehdään kansallisia toimenpiteitä Suomessa ja pyritään vaikuttamaan asioihin EU:ssa. Kuten olen todennut, juuri yksikään lainsäädännön muutos ei tarvitse komission lupaa vaan lähes kaikki vakavat ongelmakohdat pystytään ratkaisemaan kansallisen lainsäädännön sekä EU:n vallitsevien lintu- ja luontodirektiivien sekä sopimusten, kuten Bernin sopimuksen puitteissa. Suorana sitaattina artikkelin kirjoittaja toteaa, että: ”Koska EU on linjannut suden ja muut suurpedot suojeltaviksi, kannanhoidollinen metsästys vaatii hyvin perustellun poikkeusluvan”. Kun siirrämme katseen Suomenlahden eteläpuolelle, esimerkiksi sudelle jätettiin kaikkia luontodirektiivin liitteitä koskeva varauma Balttian maiden ratifioidessa EU:n liittymisasiakirja. Näin niiden kantoja pystytään rajoittamaan täysin kyseisten maiden oman lainsäädännön puitteissa. Balttian maissa ammutaan lähes 600 sutta vuosittain, kun taas Suomessa jo muutaman yksilön poistaminen on lähes mahdotonta. Suomalainen kannanhoidollinen metsästys ei tule onnistumaan koska se perustuu viherpolitisoituneiden valtiollisten organisaatioiden räikeästi manipuloituihin tutkimustuloksiin ja muun muassa siitä johtuvaan täysin minimaaliseen poikkeuslupien myöntämiseen, joista lähtökohtaisesti voi vielä valittaa paikalliseen hallinto-oikeuteen. Ainoa toimiva ratkaisu on Metsästyskirjan luvussa nro:11 esittämäni välttämättömät lainsäädännölliset toimenpiteet. Suurpetolainsäädäntö pystytään saamaan toimivaksi ja luonnon lainalaisuuksia vastaavaksi kansallisella päätöksellä. EU:n suhteen on käynnistettävä vain toimenpiteet yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa suden saamiseksi pois kaikista luontodirektiivin liitteistä ja muiden suurpetojen liittämiseksi luontodirektiivin viidenteen liitteeseen. Jos suurpetopolitiikka epäonnistuu tulemme maksamaan siitä kalliin hinnan. Ihmisuhrit ovat epäonnistuneen politiikan vääjäämätön seuraus.

Hallitusohjelmassa todetaan merimetso ja valkoposkihanhiongelman ratkaisuksi niiden siirtämistä luonnonsuojelulaista metsästyslainpiiriin. Ajatus on hyvä, mutta ongelman ratkaisu vaatii oikeita toimia. Suorana sitaattina artikkelista: ”Tällä hetkellä molemmat linnut ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lintujen listalle”. Ministeri Essayahin kiteytetyssä artikkelisitaatissa hän toteaa, että: ”EU-tasolla meidän tulee vaikuttaa direktiiviin niin, että nämä lintulajit eivät olisi enää jatkossa tiukasti suojeltujen lintujen listalla, [ selvittää miten kansallisesti voimme mahdollistaa valkoposkihanhien ja merimetsojen metsästystä”. Ensiksi haluan todeta, että olen tyytyväinen maa- ja metsätalousministerin vakanssin tulosta Sari Essayahille. Hän on rationaalinen sekä älykäs poliitikko, joka kuuntelee todellisia asiantuntijoita, puhuivat he toisena äidinkielenään ruotsia tai ei. Essayah ei kuitenkaan ole metsästäjä. Näin ollen on tärkeää, että viherpolitisoituneet virkamiehet ja organisaatiot eivät pääse estämään todellisten asiantuntijoiden kuulemista sekä vääristelemään vahvasti argumentoidun kirjoittamani Metsästyskirjan sekä muiden laatimieni asiakirjojen lainsäädännöllisiä ehdotuksia. Juuri yksikään Metsästyskirjassa esittämäni lainsäädännöllinen muutos ei vaadi minkään eläinlajin siirtämistä direktiivi liitteistä toiseen. Lisäksi edellä mainittujen lintujen siirtäminen kansallisessa lainsäädännössä luonnonsuojelulaista metsästyslain piiriin ei käytännössä välttämättä tarkoita tilanteen paranemista. Nykyisellään kun kyseiset linnut ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ELY- keskus vastaa poikkeusluvista mikä on osoittautunut täysin toimimattomaksi. Jos merimetso ja valkoposkihanhi siirretään kokonaan rauhoitettuina metsästyslakiin, vaihtuu vain poikkeusluvan myöntäjä viherpolitisoituneeseen Riistakeskukseen ja mitään konkreettisia muutoksia nykyiseen ei tapahdu. Ase&Erä-lehden artikkelissa, ilmeisesti artikkelin kirjoittaja itse toteaa suorana sitaattina seuraavaa:”Yksi ratkaisu voisi olla poikkeuslupamenettelyn sujuvoittaminen kuten Ruotsissa ja Virossa”. Tietoisesti lukijakunnalle jätetään mainitsematta, että kyseisten maiden metsästyspolitiikka ei perustu poikkeusluville vaan niin kutsutulle, lakiin kirjatulle oma-aloitteiselle suojametsästykselle. Metsästyskirjan luvussa nro: 8 olen kirjoittanut vahvasti niin juridisiin, direktiivipohjaisiin, kuin luonnon lainalaisuuksiin perustuvan Suomalaisen oma-aliotteisen suojametsästyksen, joka tulisi saattaa voimaan kanahaukan, närhen, merimetson sekä valkoposkihanhen osalta. Allekirjoittanut on jo kirjaa kirjoittaessaan tehnyt suurimman työn koskien suojametsästystä. Nyt tarvitaan vain poliittinen tahtotila kyseisen metsästysmuodon saamiseen koskien kansallista metsästyslainsäädäntöämme.

Oudoksun myös virkamiestason väitettä, joka on harhautettu jopa hallitusohjelmaan koskien merimetson kuulumista lintudirektiivin 1 liitteen tiukasti suojeltujen lajien listalle. Maassamme esiintyvä merimetso Phalacrocorax carbo sinensis poistettiin lintudirektiivin 1 liitteestä jo vuonna 1997. Metso, teeri ja metsäpyy taas kuuluvat kyseiseen liitteeseen edelleen (toisin kuin niiden pahin vihollinen kanahaukka), mutta niiden annetaan vaarantua ja monin paikoin kokonaan hävitä viherideologisten perusteiden johdosta, kuten Metsästyskirja luvussa nro: 6 tuon esille. Metsästyskirjan merimetsoa käsittelevässä luvussa nro:13, on myös erittäin perustellut argumentit sille, että carbo sinensis laji ei ole paluumuuttaja vaan haitallinen vieraslaji. Eläinlajien siirtäminen liitteestä toiseen EU:n tasolla on aikaa vievää ja tarpeetonta. Vaaleissa vaihtomaton viherpolitisoitunut virkamieskoneisto haluaakin juuri metsästysmyönteisen hallituksemme käyttävän aikansa kyseiseen, pitkäkestoiseen liitesiirtoon, jonka lopputulemakin on epävarma. Kyseiset linnut saavat pysyä EU:n määrittelemissä liitteissä, se ei miltään osin estä suomalaisen oma-aloitteisen suojametsästyksen toteutumista. Päin vastoin, esimerkiksi komissio on käsitellyt aikanaan merimetson lisäämistä lintudirektiivin 7 artiklan 2a osioon, joka käsittelee koko EU:n alueella metsästettäviä lintulajeja. Komissio on selkeästi todennut, että lintudirektiivi mahdollistaa valtiokohtaiset poikkeukset merimetson metsästämiselle (suojametsästys) ja kyseisen linnun liittämistä metsästettävien lajien liitteeseen ei tarvita. Komissio toisin sanoen suoraan kehoitta kansalliseen metsästykseen, mutta suomalainen politisoitunut virkamieskoneisto ei tätä faktaa halua edistää tai tuoda julki.

HELMI-ohjelma kaikkine osaprojekteineen on muodostunut mantraksi, jota lähes kaikki politikotkin toistavat, vaikka eivät ole tietoisia kyseisten toimien ylimitoitetusta rahoituksesta, todellisista tarkoitusperistä sekä uhkatekijöistä koskien maanomistajia, jotka muun muassa ovat liittäneet omistamiaan maita kosteikkoprojekteihin. Käsittelen kyseistä kokonaisuutta laajasti kirjoittamani kirjan luvussa nro:5. Vesilinnut ovat niin kutsumiani vihreän fiksaation lajeja, ja tämän takia HELMI-ohjelmasta on muodostunut kollektiivinen pakkoneuroosi koko maassamme. Hallitusohjelmassa lukee selkeästi, että:”Elintarviketurvallisuuden varmentamiseksi ja vesilintukantojen suojelemiseksi ryhdytään toimiin naakka- ja variskantojen säätelemiseksi”. Kyseinen kirjaus on erittäin merkittävä muutos maamme metsästyspolitiikassa. Varislinnut ovat käytännössä maassamme ylisuojeltuja ja jo asiasta puhuminen on viimeisen 10 vuoden aikana muodostunut tabuksi. Oletan, että kyseinen kirjaus saatiin hallitusohjelmaan Metsästyskirjan 9 sekä 10 luvun ja kirjoittamani kahdeksan sivuisen hallitusneuvottelumuistion johdosta, jossa kiistattomin argumentein esitän muun muassa, että kosteikkoprojektit ovat puhdasta verovarojen haaskausta, jos alueilla ei toteuteta voimakasta varilintujen pyyntiä. Luku nro: 10 lopussa, osiossa ”Vihreä narratiivi koskien kosteikoilla tapahtuvaa pesäpredaatiota” osoitan lukuisilla tutkimustuloksilla todeksi vanhakantaisten metsästäjien aina tietämän faktan varislintujen huomattavasti suuremmasta vahingosta riistalle verrattuna supikoiraan ja minkkiin. Hallituksen oheinenkin hyvä tarkoitus voi epäonnistua, jos politisoituneet valtiolliset organisaatiot, epäsuoraa politikointia käyttävät virkamiehet sekä Riistakeskus ja sen vasalliorganisaatio Metsästäjäliitto harhauttavat tarkoitusperäisesti lainsäätäjää. Oikein toteutettuna kaikkien vakavaa vahinkoa aiheuttavien varislintujen pyyntiajat on saatava järjellisiksi, jotta elintärkeä keväinen, ennen pesintää tapahtuva kannan harvennus onnistuu. Lisäksi kyseisten lintujen pyynnissä tulee sallia elävänä pyydystävät varishäkit, elävän variksen käyttäminen houkuttimena häkissä sekä ääntä synnyttävän koneellisen laitteen eli nauhurin ja variskasetin käyttö Metsästyskirjan luvun nro:9 perusteisesti. Kaikki muu paitsi nauhurin käyttö on mahdollista muun muassa Ruotsissa sekä variskasetin hyödyntäminen tarvitsee ainoastaan kansallisen poliittisen päätöksen.

Kuten olen useaan otteeseen tuonut esiin, maamme lainsäädännöllinen toiminta on hidasta ja varsin omintakeista. Oheisessa tulee huomioida, että vaikka lainsäädäntöprosessi saattaa kestää hallituksella on myös ”työkaluinaan” valtioneuvoston/ministeriön asetukset. Akuutit muutostarpeet, kuten oheiseen kontekstiin liittyvä korpin pyynnin salliminen myös poronhoitoalueen eteläpuolella koskettaa luvun nro:15 perusteisesti vain Maa- ja metsätalousministeriötä. Lainsäädännöllisten toimien ollessa käynnissä, korpin rauhoitus voidaan purkaa akuutisti Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Vaikka eduskuntavaalien, joita voidaan pitää valtakunnallisesti tärkeimpinä, äänestysaktiivisuus on jo pitkään ollut noin 70% politiikkaan kohdistuneen, patoutuneen ja realistisen vaikutusmahdollisuuden puuttumisen tunteen johdosta, kansa äänesti selkeästi muutosta vihervasemmistolaiseen politiikkaan. Maassamme on nyt yksi historian metsästysmyönteisimmistä hallituksista. On realistinen mahdollisuus todelliseen muutokseen, mutta kaikki voi kääntyä myös äänestäjien tahdon vastaiseksi, jos viherpolitisoitunutta virkamieskuntaa ja valtiollisia organisaatioita, kuten Riistakeskus ja Luonnonvarakeskus ei saada ruotuun. Nyt jos koskaan korostuu tarve vahvaan johtajuuteen, selkärankaisuuteen sekä totuuden esiin saamiseen.

Kehotan kaikkia lukijoita lukemaan nettiversion kirjoittamastani Metsästyskirjasta, kuuntelemaan siihen liittyvän haastattelun, perehtymään Perussuomalaisen puolueen blogisivustolla olevaan kirjoitukseeni ”Analyysi hallitusohjelmasta” sekä erityisesti välittämään tietoa eteenpäin. Olkaa yhteydessä äänestämiinne kansanedustajiin, aktivoitukaa ja pyrkikää murtamaan mediablokki lehtien mielipidepalstoille kirjoittamillanne kirjoituksilla. Pään avaus mediablokin murtumiseen on jo saatu Metsälehden nettiversiossa 12.10 julkaistussa lehden toimittajan kirjoittamassa artikkelissa, jossa hän esittää perustellusti Riistakeskuksen ja LUKE:n vääristelevän tarkoitushakuisesti tutkimustuloksia.

Nyt on ratkaisun aika, kuten totean Metsästyskirjan viimeisessä luvussa!