Hyvät puoluetoverit!

Kuten aikaisemmassa blogissani totesin, olen varovaisen tyytyväine valmistuneeseen hallitusohjelmaan koskien metsästys,- riistanhoito- ja metsäpolitiikkaa. Hallintojohtaja Kai Järvikareen pyynnöstä kirjoitin puolueemme hallitusneuvottelijoille kahdeksan sivuisen muistion koskien Metsästyskirjan poliittisia teemoja. Muistion viimeisillä kahdella sivulla oli allekirjoittaneen esitys osakokonaisuuksista miten vakavassa kriisissä oleva politiikansara saadaan uudelle, oikealle kurssille. Julkaisen muistioni viimeiset sivut oheisessa blogissa ja tarkastelen niiden valossa miten asiat huomioitiin valmistuneessa hallitusohjelmassa.

METSÄSTYSLAINSÄÄDÄNTÖ:

-Esitin perustavaa laatua olevan ehdotuksen pohjaksi koskien uudistuvaa metsästyslainsäädäntöä. Katsoin ensimmäiseksi tavoitteeksi eläinlajiluokituksen muokkaamisen tarkoitusperäiseksi (Metsästyskirja, luku 1 sivut 12-17). Tarkoitin tällä metsästyslain 5 § selkeyttämistä siten, että kyseisen pykälän alakohta 1) sisäsltäisi riistanisäkkäät, 2) riistalinnut sekä 3) hirvieläimet jotka vaativat Riistakeskuksen myöntämän pyyntiluvan.

Rauhoittamattomien eläinten määritelmä tulisi korvata loogisemmalla termillä; Vahinkoeläimet. Vahinkoeläinten alakohtaan 1) tulisi liittää kaikki suurpedot, 2) riistalle vahingolliset nisäkäslajit, 3) riistalle tai muutoin haitalliset lintulajit sekä kohtaan 4) yleisvahingolliset nisäkkäät.

Kuten Metsästyskirjan sivuilla nro: 12-17 tuon esille, uusi eläinlajiluokitus loisi loogisen pohjan muulle metsästyslainsäädännölle. Kyseinen asiakokonaisuus jäi hallitusohjelman ulkopuolelle.

-Esitin täysin ylisuureksi ja huomattavan vakavaa vahinkoa maa- ja metsätaloudelle aiheuttavan valkohäntäpeuran osalta Riistakeskuksen erillisen kaatoluvan ja 500 hehtaarin pinta-alavaateen poistamista. (Metsästyskirja, luku 14 sivut 326-331). Jopa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö (MTK) on allekirjoittaneen kanssa samalla linjalla, mutta täysin viherpolitisoituneen Riistakeskuksen vasalliorganisaation, Metsästäjäliiton vahva ”lobbaustyö” näkyy hallitusohjelmassa, jossa kyseistä tärkeää valkohäntäpeuraongelman ratkaisevaa kohtaa ei huomioitu.

-Suomalainen poikkeuslupapolitiikka ei toimi. Edellä mainitsemastani syystä esitin harrastepohjaisten luontojärjestöjen jopa perustuslain vastaisen poikkeuslupia koskevan valitusoikeuden poistamista metsästyslain 90 §: stä. (Metsästyskirja, luku 11 sivut 271-273). Kyseinen asia ei toteutunut ja toteutumatta jääminen tarkoittaa poikkeuslupapolitiikan toimimattomuuden jatkumista.

-Esitin riistalle erittäin haitallisen ja ylimitoitetun runsaaksi muodostuneen korpin poronhoitoalueen eteläpuoleisen kokonaisrauhoituksen poistamista (Metsästyskirja, luku 15). Kyseinen tärkeä asia mahdollistuu hallitusohjelman sivun 131 perusteella: ”Tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien [ ] osalta poistetaan. Sivu 153: ”Hallitus mahdollistaa sellaisten lajien metsästyksen ja hyödyntämisen, joiden kanta on riittävän vahva ja joista on haittaa luonnolle ja ihmisille”.

-Esitin riistalle vahingollisten varis- ja lokkilintujen pyyntiajan järkeistämistä (Metsästyskirja, luku 9 sivu 242 ja sivut 237 (viimeinen palsta)-239, luku 7 sivut 200-202 sekä sivut 204-205). Asia mahdollistuu hallitusohjelman sivujen 131 ja 153 perusteella.

-Katsoin tarpeelliseksi myös elävänä pyytävien häkkien/loukkujen käytön sallimista vahinkolintujen sekä valkoposkihanhen pyynnissä (Metsästyskirja, luku 9 sivu 232 ja 242, luku 8 sivu 223, luku 12 sivut 300-301 sekä luku 13 sivut 314-316). Lisäksi esitin ääntä synnyttävän laitteen sekä elävän variksen käytön sallimista houkuttimena varislintujen/varisten pyynnissä (Metsästyskirja, luku 9 sivut 229-230 sekä 233-235). Mahdollistuu hallitusohjelman sivun 131 maininna perusteella koskien tarpeettomia metsästysrajoituksia.

-Koskien erityisesti SOTKA-kosteikkoprojektien aiheuttamaa ”rautakarhuongelmaa” sekä metsästysrautojen yleisvaarallisuutta, esitin että heti tappavien rautojen osto ja käyttö tulee edellyttää metsästyskortin omaamista (Metsästyskirja, luku 5 sivut 135-138). Kyseisestä asiasta ei saatu hallitusohjelmaan mainintaa todennäköisesti erityisesti Metsästäjäliiton ja Ympäristöministeriön ylimitoitetun HELMI- ohjelman johdosta.

-Viimeisenä osioon ”Metsästyslainsäädänto” esitin uusien lyijyä sisältävien ammusrajoitusten ehkäisemistä (Metsästyskirja, luku 5 sivut 132-134). Hallitusohjelma jäi mielestäni lyjjyammusten osalta epäselväksi ja näyttäytyy allekirjoittaneelle siten, että uusia rajoituksia pyritään ehkäisemään vain ampumaratojen suhteen.

SUURPETOLAINSÄÄDÄNTÖ OSA 1:

-Metsästyslakiin olisi tullut lisätä kaikkia suurpetoja koskeva hätävarjelupykälä (Metsästyskirja, luku 11 sivut 266-269), suurpetojen tappaminen olisi tullut poistaa törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistöstä (Metsästyskirja, luku 11 sivut 269-271), kiintiömetsästys olisi tullut sallia poronhoitoalueella koskien kaikkia suurpetoja (Metsästyskirja, luku 11 sivut 273-275) sekä karhun ja ilveksen kiintiömetsästyksen salliminen poronhoitoalueen eteläpuolella (Metsästyskirja, luku 11 sivut 275-276). 

SUURPETOLAINSÄÄDÄNTÖ OSA 2:

-Suden metsästys sallittava poronhoitoalueen eteläpuolella (Metsästyskirja, luku 11 sivut 276-291), susi poistettava luontodirektiivin kaikista liitteistä. Muut suurpedot luontodirektiivin 5 liitteeseen (Metsästyskirja, luku 11 sivut 290-291). Mikään osio ei toteutunut. Hallitusohjelman sivulla 131 painotetaan suurpetokysymyksessä kannanhoidollista metsästystä. Katson kannanhoidollisen metsästyksen kirjaamisen hallitusohjelmaan käytännössä kansalaistemme tyynnyttelynä. Kyseinen toimintatapa ei ole toiminut eikä tule toimimaan. Jos allekirjoittaneen esityksiä ei saateta lainsäädäntöön, suurpetojen pyynti on käytännössä tuhoon tuomittu. Tämän asian tulisi kaikkien politikkojen jo tässä vaiheessa ymmärtää. Neljä seuraavaa vuotta tehotonta suurpetopolitiikkaa tulevat todennäköisesti aiheuttamaan ihmisuhreja, lopettamaan monin paikoin koiralla tapahtuvan metsästyksen, saattamaan useat maatilat konkurssiin ja autioittamaan syrjäseudut. Vain esimerkkinä, puhuminenkin suden suotuisasta suojelutasosta Uudellamaalla on täysin luonnon lainalaisuuksien vastainen. Susi ja ihminen ovat molemmat eläimiä jotka pystyvät tappamaan helposti toisensa. Jonkun on väistyttävä ja tässä tapauksessa se on susi. Suden on palattava takaisin lapin kaltaisiin, ihmisasuttamattomiin erämaihin!

SUOMALAINEN OMA-ALOITTEINEN SUOJAMETSÄSTYS:

-Esitin, että metsästyslainsäädäntöön on säädettävä mahdollisuus valkoposkihanhen ja merimetson oma-aloitteiselle suojametsästykselle (Metsästyskirja, luku 12 sivut 300-301 ja luku 13 sivut 314-316). Oma-aloitteinen suojametsästys tulisi myös mahdollistaa riistanhoitoalueilla koskien kanahaukkaa ja närheä (Metsästyskirja, luku 8 sivut 217-224 sekä luku 9 sivut 235-236). Mahdollistuu hallitusohjelman jo aikaisemmin esittämäni sivun 131 kolmannen palstan perusteella. Ohjelmassa mainitaan muun muassa merimetson ja valkoposkihanhen siirtämisestä metsästyslain piiriin. Asiassa piilee kuitenkin viherpolitisoituneiden virkamiesten mahdollisuus epäsuoraan politikointiin. Edellä mainittujen lintujen ollessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ELY-keskukset vastasivat poikkeusluvista joka osoittautui täysin toimimattomaksi. Jos linnut siirretään kokonaan rauhoitettuina metsästyslain piiriin vaihtuu vain poikkeusluvan myöntäjä ELY-keskuksesta viherpolitisoituneeseen Riistakeskukseen ja muun muassa valkoposkihanhien ja merimetsojen tuhoja ei edelleenkään pystytä ehkäisemään toimimattoman poikkeuslupapolitiikan johdosta. Edellä esitetyn valossa painotan valkoposkihanhen, merimetson, kanahaukan ja närhen suomalaista, oma-aloitteista suojametsästystä siten kuin olen sen Metsästyskirjassa määritellyt. Jotta suojametsästyslainsäädäntö onnistuu on painotettava hallitusohjelman sivun 131 kolmannen palstan terminologiaa koskien ”Tarpeettomien metsästysrajoitusten poistoa elinvoimasiten lajien osalta”.

Merimetso poistettiin lintudirektiivin 1 liitteestä, eli tiukastisuojeltujen lajien listalta jo vuonna 1997 ja kanahaukka sekä närhi eivät kyseisellä listalla ole koskaan olleet. Valkoposkihanhen siirto yhden jäsenmaan vaateesta on hankalaa mutta ei estä allekirjoittaneen esittämää, oma-aloitteista suojametsästystä.

METSÄPOLITIIKKA:

-Esitin, että hallituksen on valvottava perustuslain takaaman perusoikeuksiin kuuluvan yksityisomaisuuden suojan toteutumista (Metsästyskirja, luku 2 sivu 59 sekä 64-72). Käytännössä kaiken motivoivan toiminnan perusta on se, että maan omistaja voi luottaa oman omaisuutensa säilymiseen ilman riskejä, että vihervasemmistö näennäissuojelullisin toimin käytännössä ryöstää esimerkiksi metsät omistajaltaa. Edellä mainitsemani maaomaisuuden suoja tuodaan hallitusohjelmassa moneen kertaan selkeästi esille. Muun muassa ohjelman sivulla 128 todetaan, että ”Suomen metsäpolitiikka pidetään kansallisissa käsissä. Metsänomistajan päätösvaltaa metsien käytössä vahvistetaan. Omaisuuden suojaa kunnioitetaan, ja se huomioidaan aiempaa paremmin myös lunastuslainsäädäntöä uudistamalla”. Lisäksi hallitusohjelman sivulta nro: 126 löytyy maininta, jossa vapaasti siteeraten todetaan suojelutoimien perustuvan vapaaehtoisuuteen.

-Samaiseen aihepiiriin liittyen esitin, että maamme metsätaloutta ja yksityisomaisuuden suojaa koskevat vakavat uhkakuvat on torjuttava (Metsästyskirja, luku 2 sivut 64-72). Edellä esitetyn voidaan katsoa toteutuvan, koska hallitusohjelmaan on sen sivulla 128 kirjattu selkeästi metsäpolitiikan pitäminen kansallisissa käsissä. Tämä vaatii kuitenkin vahvaa ja selkärankaista johtajuutta sekä valppaana olemista koskien varsinkin Euroopan Unionin suunnalta tulevia vaateita. Metsäpolitiikka ei myöskään toissijaisuus periaatteen mukaan kuulu EU:lle ja tästä faktasta ei tule missään kansainvälisissä neuvotteluissa antaa periksi.

-Olen käsitellyt metsäenergiaa ja sitä mikä todellisuudessa muodostaa hiilinielun laajalti Metsästyskirjan luvussa nro: 2. Hallitusneuvottelumuistiossa toin asian esille siten, että tulevan hallituksen tulisi torjua metsäenergiaa ja hiilinielupolitiikkaa koskevat lainsäädännölliset muutokset/uhkakuvat. (Metsästyskirja, metsäenergia turvattava ja sen huomattavaa potentiaalia hyödynnettävä lisää= luku 2 sivut 40-41. Metsäenergia, ilmasto- ja ympäristöystävällinen energiamuoto, luku 2 sivut 41-43 sekä luku 5 sivut 140-141. Metsäenergia tukee vakaviin ongelmiin joutunutta maataloutta, luku 2 sivut 43-44).Pidän lähtökohtaisesti hallitusohjelman kaavailemaa lisätuulivoimaa vääränä ratkaisuna. Hallituksen tulisi tulevaisuudessa tuulivoiman sijaan keskittyä niin maa- ja metsätaloutta, kuin myös riistanhoitoa ja hiilensidontaa tukevaan, omavaraiseen metsäenergiaan. Metsästyskirjan toisen luvun sivulla 41 tuon esiin metsäenergiaa erityisesti puoltavan esimerkin. Yhden hehtaarin hybridihaapaistutuksesta saadaan 8-10 vuoden jälkeen hakkeena poltettuna noin 200 000 kWh sähköä. Edellä mainitulla määrällä taataan sähkön saanti vuodeksi 100 kerrostaloasukkaalle tai 11 kokonaan sähkölämmitteiselle omakotitalolle. Lisäksi esimerkin hybridihaapa, kuten lähes kaikki metsäenergiaan käytettävät puulajit kasvavat uudestaan joko juuri tai kantovesoista. Puuston juuristo on kasvun aikana sitonut itseensä huomattavasti enemmän hiilidioksidia kuin sitä vapautuu hakkeen palaessa energiantuotantolaitoksessa.

Hallitusohjelman sivulla nro: 149 mainitaan hiilinielun merkittävästi pienentyneen Luonnonvarakeskuksen laskelmien perusteella. Painotan lukijoille Metsästyskirjan lukua 4, jossa käsittelen viherpolitisoituneita organisaatioita. Luonnonvarakeskus kuuluu kiistatta kyseisiin ja sen tutkimustuloksiin on suhtauduttava erityisellä varauksella. Luvun 6 alussa otan kantaa siihen miten tutkimukset jatkossa tulisi toteuttaa ja yksi tärkeä elementti on tutkimuksen tekijän poliittisen taustan esiin tuominen. Poliittinen ideologia ei ole tutkimuksen objektiivisuutta pois sulkeva, mutta antaa aineistoon perehtyville riittävän mahdollisuuden lähdekritiikille.

-Esitin myös asiakokonaisuuden siitä, että liito-oravaan ja niin kutsuttuihin tärkeisiin elinympäristöihin liittyvät lainsäädännölliset asiat eivät saa vaarantaa yksityisen omaisuuden suojaa eikä maamme metsätaloutta (Metsästyskirja, luku 2 sivut 63-64). Täysin elinvoimaisen, liito-oravaan liittyvän ongelman poistamista ei hallitusohjelmassa erikseen todeta. Samoin painotan, että uudistunut luonnonsuojelulaki oli jo sen hyväksymisen hetkellä isojen muutosten tarpeessa. Voidaan kuitenkin pitää merkittävänä, että hallitusohjelman sivulla nro: 126 todetaan suojelun perustuvan vapaaehtoisuuteen.

-Metsäpoliittisen lainsäädännön viimeisenä asiakokonaisuutena otin esille vieraslajit. Kuten Metsästyskirjan luvussa 2 sivuilla 44-51 tuon esille, vieraslajistatus ei saa uhata metsätaloutta, riistanhoitoa sekä niiden yhdistelmää. Pelkästään se, että laji ei kuulu alkuperäiseen suomalaiseen luontoon ei tarkoita kyseisen lajin hävittämistä. Kysymysasettelussa on huomioitava olennainen tekijä, onko laji haitallinen vai hyödyllinen. Havaitsemistani hallitusohjelman kirjauksista voidaan todeta niiden liittyvän juurikin vieraslajin haitallisuuteen ja näin ollen vieraslajistatus ei suoranaisesti vallitsevan ohjelman perusteella uhkaa hyödyllisiä lajeja kuten kirjan esimerkin kontortamäntyä.

ASIOIDEN KOHDENTAMINEN:

–Jotta tulevaisuudessa vältetään oheisella politiikansaralla vaaleilla valtaan valittujen puolueiden ja niistä muodostetun hallituksen/poliittisten päättäjien ohi tapahtuva epäsuora politikointi, katsoin seuraavien kolmen kokonaisuuden painottamisen tärkeäksi:

1) Metsästys, riistanhoito, kalastus, maa- ja metsätalous sekä ympäristöpolitiikka/lainsäädäntö liitettävä kokonaisuudessaan Maa- ja metsätalousministeriön hallinnon alaan (Metsästyskirja, luku 4 sivut 121-122).

2)Ympäristöministeriön sekä Riistakeskuksen sisällyttäminen Maa- ja metsätalousministeriöön.

3) Eduskunnan ympäristövaliokunnan yhdistäminen maa- ja metsätalousvaliokuntaan sekä erillisen ympäristöministerin vakanssin poistaminen (Metsästyskirja, luku 4 sivut 117-119 sekä sivu 122).

Yksikään edellä esittämistäni asiakokonaisuuksista ei toteutunut hallitusohjelmassa. Jotta vihervasemmiston epäsuora politikointi saadaan estetyksi, edellä mainitsemani asiakokonaisuudet tulisi ottaa käsittelyn alle. Suomalainen politiikka on usein hyvin omintakeista muihin maihin verrattuna. Näin on myös oheisen asian kohdalla. Naapurimaamme Ruotsin oikeistohallitus lakkautti ensimmäisellä viikollaan oman Ympäristöministeriönsä itsenäisenä toimijana. On huomioitava, että Ympäristäministeriö on maamme toiseksi nuorin (perustettu vuonna 1983) ja kyseisen kaltaista toimijaa ei aikaisemmin ole tarvittu. Kyseisen ministeriön voidaan katsoa olevan lähes kokonaan viherpolitisoitunut ja sen perustamiseen liittyvät tarpeet olivat myös pelkästään poliittiset.

SÄÄSTÖKOHTEET:

Maamme on pahasti velkaantunut, verotuksen korottaminen ei mielestäni ole ratkaisu, sekä lisävelan ottaminen tulisi kansalaistemme maksettavaksi muun muassa veronkorotuksin tulevaisuudessa. Edellä esittämääni viitaten maastamme on löydettävä säästökohteita ja ympäristösektorilta niitä olisi löytynyt runsaasti.

– Esitin Metsäkeskuksen lakkauttamista tarpeettomana (Metsästyskirja, luku 4 sivut 119-120).

-Katson myös niin poliittisesti, kuin kustannustehokkaaksi ratkaisuksi ympäristöalan poistamista Elinkeino,- Liikenne- ja Ympäristökeskuksista (Metsästyskirja, luku 4 sivu 121). Kumpikaan esitys ei toteutunut ajattelemallani tavalla. Hallitusohjelmassa kuitenkin todetaan sivulla nro: 143, että ympäristöalaa koskevat lupa, valvonta ja ohjaustehtävät kootaan yhtenä viranomaisena tomivaksi valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi. Kyseinen kokoaminen yhdeksi viranomaiseksi käsittää käytännössä Aluevalvalvontavirastot ja ELY-keskukset. Katson hallitusohjelmassa olevan esityksen ”kaksiteräiseksi miekaksi”. Jos uusi viranomaistaho on tehokkaasti hallituskoalition poliitikkojen valvoma, olemme ottaneet varsinkin oikeudenmukaisuus perspektiivissä ison askeleen eteenpäin. ELY-keskuksia voidaan perustellusti pitää Riistakeskuksen ohella häikäilemättömimpinä viherpolitisoituneista organisaatioista. Metsästyskirjan luvussa 4 sivuilla 110-111 tuon yleisluonteisen esimerkin siitä miten kunniallinen kansalainen saattaa joutua kyseisen instanssin suoranaisen maalittamisen sekä vakavien rikosepäilyjen kohteeksi. Suosittelen lukijaa lukemaan myös poikkeuslupapolitiikkaa koskevan luvun nro: 7, jossa ELY-keskusten mielivalta on silmiin pistävän törkeää.

Jos uusi viranomaisinstanssi ei ole poliittisen johdon valvonnassa siitä tulee kehittymään aikaisempia pahempi, viherpolitisoitunut organisaatio ja sinällään hallitusohjelman hyvä tarkoitus epäonnistuu.

-Katsoin tärkeäksi säästökohteeksi ja oheisen politiikansaran tutkimuksen objektiiviseksi saamiseksi Luonnonvarakeskuksen täysin ylimitoitetun 80 miljoonan euron vuosibudjetin huomattavaa karsimista sekä LUKE:n tutkimusten ottamista tarkempaan poliittiseen kontrolliin (Metsästyskirja, luku 4 sivut 120-121). Oheinen, tärkeäksi katsomani asia ei hallitusohjelmassa toteutunut.

-HELMI-ohjelma kaikkine osakokonaisuuksineen on suoranaista verovarojen haaskausta. Kyseisen ohjelman valtionavustukset olisi tullut ottaa uudelleen arvioinnin kohteeksi ja erityisesti Etelä-Suomessa olevien suoalueiden ennallistaminen lopettaa ( Metsästyskirja, luku 5). Suoalueiden ennallistaminen ( Metsästyskirja luku 5 sivut 138-141). Vesilintukantojen hoito on sinällään hyvää riistanhoitoa, mutta metsästäjät ovat kyseisissä prjojekteissa puhtaasti rengin osana. HELMI-ohjelmaa koskevat varoitukseni ovat jo osittain toteutuneet ja, jos kyseistä projektia ja sen tarpeellisuutta ei poliittisen johdon osalta oteta tarkempaan kontrolliin loputkin tulevat toteutumaan. Erityisenä plussana muiden hallituskoalitioon kuuluvien puolueiden Metsästyskirjan tarkasta lukemisesta pidän hallitusohjelman sivun nro: 131 mainintaa variskannan vahvuuden säätelytarpeesta koskien vesilintuja. Allekirjoittanut on pitkän aikaa todennut HELMI-ohjelman, SOTKA-vesilintukosteikkoprojektit turhiksi, jos keskitytään vain vihreän fiksaation lajien kuten supikoiran ja minkin pyyntiin (Metsästyskirja, luku 10 sivut 258-261). Luonnollisesti variksia ja muitakin vahinkolintuja tulee pystyä tulevaisuudessa pyytämään tehokkaasti myös muiden riistalajien, erityisesti kanalintujen suojelemiseksi.

-Esitin myös tärkeäksi säästökohteeksi koskien valtion myöntämiä vahingonkorvauksia, puuttumisen syyhyn (vahinkoeläinten kannan vähentäminen), kuin seuraukseen. Edellä esittämäni syyhyn seurauksen sijasta puuttuminen näyttää toteutuvan ainakin paperilla, pois lukien suurpedot ja valkohäntäpeura. (Metsästyskirja, luku 7 sivut 179-181).

-Harrastepohjaisten luontojärjestöjen jopa perustuslain vastaisen poikkeuslupia koskevan valitusoikeuden poistaminen metsästyslain 90 §:stä olisi tuonut merkittäviä säästöjä viranomais- ja oikeusinstanssien byrokratian vähenemisen suhteen. Edellä esittämälläni olisi ollut myös tärkeä merkitys oikeudenmukaisuusperiaatteen kannalta (Metsästyskirja, luku 11 sivut 271-273). Asiaa ei kirjattu hallitusohjelmaan.

-Säästökohteista viimeisimpänä otin kantaa myös harrastepohjaisten järjestöjen valtion avustuksiin (Metsästyskirja, luku 4 sivut 113-114 koskien Metsästäjäliittoa ja luku 6 sivut 169-170 koskien radikaalia BirdLife- Suomea). Avustukset tulisi määritellä järjestöjen ajaman linjan ja hallitusohjelman yhtenevyyden mukaan. Edellä esitetystä tärkeästä säästökohteesta ei hallitusohjelmassa ole mainintaa. Samaiseen asiaan liittyy myös epävirallinen ja sananvapautta rajoittava kolminaispolitiikka (Metsästyskirja, luku 14 sivut 331-333).

Jos edellä esittämäni ja hallitusneuvottelumuistioon kirjaamani kohdentamis ja säästötoimet olisi toteutettu säästöjä kertyisi vuodessa noin puoli miljardia euroa. Nykyisessä polttoaineiden ylihinnoittelussa pystyttäisiin allekirjoittaneen esittämien säästojen puitteissa alentamaan hintoja. Nyt noin puoli miljardia euroa veronmaksajien rahoja kuluu vuosittain viherpoliittisiin organisaatioihin, toimiin ja niiden seurauksiin!

Oman puolueemme kannalta on valitettavaa, että Perussuomalaisissa on edelleen merkittävässä asemassa blokki joka suhtautuu toiseen kotimaiseen kieleemme, eli ruotsiin täysin ylimitoitetun negatiivisesti. Allekirjoittanut on kaksikielinen mutta kielipolitiikan suhteen neutraali. Kuitenkin kaksikielisyydestäni johtuen moni avainasemassa ollut henkilö ei antanut mitään arvoa erityiselle asiantuntemukselleni, kaksivuotiselle, ilmaiselle, kokopäiväiselle työlleni kirjoittaessani Metsästyskirjan ja laatimalleni kahdeksan sivuiselle muistiolle koskien hallitusneuvotteluja. Ilman kyseistä kielifobiaa olisimme saavuttaneet huomattavasti enemmän parannuksia oheisen politiikan saralla. Se että puoluetoveria ja hänen asiantuntemustaan ei arvosteta kaksikielisyyden perusteella ei ole järkevää ja rationaalista polittiikkaa.

Edellä esittämääni viitaten, katson hyväksi, että maa- ja metsätalousministerin vakanssi tuli kristillisdemokraattien puheenjohtajalle, Sari Essayahille. Hän on älykäs ja rationaalinen poliitikko joka kuuntelee todellisia asiantuntijoita olivat he kaksikielisiä tai ei.

Muut hallitusneuvotteluihin osallistuneet puolueet ovat silmin nähden kiitettävästi lukeneet Metsästyskirjan ja allekirjoittanut tunnistaa kyllä oman kädenjälkensä osassa hallitusohjelmaa.

On paljon asioita jotka ovat otettava hallitusohjelmassa uudelleen käsittelyyn sekä monen asian lopullinen toteutuminen vaatii todellista selkärankaista johtamista, mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, olen varovaisen tyytyväinen valmistuneeseen hallitusohjelmaan. Näyttää siltä, että lopultakin uusi aamu ainakin sarastaa koskien metsästys,- riistanhoito- ja metsäpolitiikkaa. Suosittelen kaikkia lukijoita tulostamaan oheisen blogikirjoitukseni. Ensimmäinen tarkastelun paikka mihin suuntaan oheinen politiikka on menossa koittaa jo ensi vuoden puolueneuvoston kokouksessa. Tällöin on välituloksen arvioinnin paikka ja tarkasteltava mitä lisäkorjausliikkeitä tarvitaan.