Nämä kaksi V-alkuista kansanedustajaa ovat kunnostautuneet viime aikoina käymään suomalaisen maatalouden kimppuun. Vartiainen puhuu sovhooseista ja on itse valmis hyväksymään kolhoosit. Ekonomiassaan he vaikuttavat olevan viisaampia kuin luomakunta itse. Sinänsä ei tuo virheellinen ja yliampuva politiikka ärsytä, vaan heidän suunnaton ylimielisyys ja suoranainen maaseutuviha.

Jotenkin luulisi, että kaupungissa kasvanut ja koulujakin käynyt ymmärtäisi ruuan tulevan maalta ja toisaalta kivikylän kasvatinkin kaipaavan linnunlaulua, tuulen huminaa oksistossa ja kaislikon suhinaa järvellä.

Mihin ihmeeseen tuo suuruuden ekonomia voi perustua muuhun kuin virhearvioon? Minä en ole EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan rakastunut, mutta siinä ollaan. Tasapuolistakaan se ei ole, sillä veikkaanpa vain että etelä-eurooppalainen tuskin ymmärtää suomalaista talonpoikaa, vaikka yhteinen EU vaatii meiltä kuitenkin Venäjäpakotteita, jotka vaikuttavat suoraan maataloutemme, etenkin lypsytilojen kannattavuuteen.

Minäkin kaipaan maataloustukijärjestelmän uudistamista, mutta ennenkaikkea tukijärjestelmän tasapuolisuutta. Suomalaista maanviljelijää hyppyytetään byrokratialla jota perustellaan Pyrsselin herrojen kotkotuksilla. Höpöhöpö. Moneen kotkotukseen taitaa olla syy Vartiaisen edustamassa puolueessa.

Näitten haihattelijoiden takia tarvitaan perussuomalaista politiikkaa. Esimerkiksi ekonomistina Vartiaisen pitäisi kyllä tajuta tuhlaavaisten tuulivoimatukien ollen turmiollisia. Ennemminkin siis taitaa olla silkasta hämmentämiseen ilosta nämä ulostulot. Kiusa se on pienikin kiusa, herroilla taitaa olla liikaa ylimääräistä aikaa. Suomalaisella viljelijällä sitä tuskin on.