Minun mielestäni olisi aiheellista tarkastella suurennuslasin kanssa maataloustukien takaisin perintää. Yhä useampi maanviljelijä joutuu maksamaan takaisin EU maataloustukia. Maanviljelijä on yksi niistä harvoista ellei ainoa ammatti jossa jo maksetut ”palkat” voidaan periä takaisin sillä kuten rahan nimi sen kertoo kyse ei ole viime kädessä palkasta vaan tuesta. Maanviljelijä on EU byrokratian renki.

Jatketaan tuen määritteen pohdintaa sillä että kun perhe on köyhä ja hakee toimeentulotukea niin EU maataloustuet kuitenkin lasketaan ansiotuloiksi vaikka vastaavasti Maatalousyrittäjieneläkelaitos Mela korostaa etteivät maataloustuet ole perheen elämistä vaan maatilan pyörittämistä varten.

Maataloustukien takaisinperintä on villi viidakko. Kuka säätää lait ja asetukset takaisinperinnästä? Maaseutuvirasto Mavin mukaan takaisinperinnästä päättää sen kunnan viranhaltijat josta maataloustukia on haettu. Mikä instanssi valvoo keneltä tukia peritään takaisin ja keneltä ei? Perivä viranomainen saattaa olla itsekin aktiivi maanviljelijä joka hyvin innokkaasti ostattelee ympäröiviä maita ja mantuja. Kenties hän on jo rajanaapuri. Jos olet oikean henkilön serkun kummin kaiman tytär tai poika niin saatat saada takaisinperinnästä armahduksen mutta jos olet vähemmän pidetty tai ilman oikeita sinunkauppoja niin voit joutua maksamaan takaisin Maaseutuviraston kassaan tolkuttoman summan.

Maanviljelijöitä koetellaan köyhyydellä ja kuivuudella, velkakierteellä ja takaisinperinnöillä. Toivon että EU maataloustukien takaisinperinnän perusteita aletaan valvomaan Maa- ja Metsätalousministeriön taholta. Ei enää kyläkeskeisyyttä ja kuppikunnissa tehtyjä päätöksiä vaan laki ja samanarvoinen oikeus kaikille maanviljelijöille ikään, sukupuoleen, uskontoon ja sukulaisuuteen katsomatta.