Perussuomalaisten Nuorten entisen puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen oikeudenkäyntiä on seurattu tiedotusvälineissä varsin laajasti. Asiaan on varmasti vaikuttanut asian julkisuus. Alunperin kuvauslupaa ei pitänyt tulla, mutta yllättäen siihen myönnettiinkin lupa. Näin koko oikeudenkäynnin istunto striimattiin Facebook– ja YouTube -kanaville koko kansan nähtäville.

Tynkkystä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, viitaten hänen Facebook-kirjoituksiinsa viime vuodelta. Sebastian Tynkkysellä ei ollut avustajaa oikeudessa, vaan hän edusti itse itseään. Sebastian Tynkkynen latasi oman puolustuspuheenvuoronsa kaiken kansan nähtäville verkkoon ennen oikeudenkäyntiä. Katsoin itse oikeudenkäyntiä nettistriimin kautta. Istunto oli karmeaa katsottavaa. Ei Tynkkysen kannalta, vaan Suomen oikeuslaitoksen kannalta – mihin karmeaan tilaan se on ajettu.

Sananvapautta murennetaan

Kiitos valistusajan (Locke et al), keskiajan pahimmista noitavainoista ja taikauskoista on jo päästy. Suomessa on sananvapaus, jolla turvataan oikeus ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä toisen estämättä. Sananvapaus on perustuslaillinen ja luonnollinen oikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle. Lainsäätäjä on säätänyt tiettyjä rajoitteita sananvapauteen, jolla turvataan toisenlaisia suojeltavia hyveitä. Tällainen suojeltava asia on esimerkiksi ihmisten yksityisyys. Jos rajoituksia asetetaan perusoikeuksille, niiden tulee olla tarkkarajaisia. Rajoitusten on läpikäytävä hyväksytysti perusoikeuksien rajoitusperusteet. Epätarkkojen lakien tekeminen on perustuslain vastaista, koska se on ristiriidassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa. Pelkästään ”musta tuntuu inhottavalta” ei siis ole peruste sille, että jokin asia tulisi kieltää, vaan asian kiellon tulee perustua laaja-alaiseen yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja todelliseen vakavuuteen. Sananvapaus sisältää myös oikeuden loukata, eikä kellään ole oikeutta tässä maailmassa olla loukaantumatta. Hallitsijoiden, ideologioiden, uskontojen, kulttien, lahkojen, viranomaisten – kaiken on kestettävä kritiikkiä. Länsimainen oikeusvaltio perustuu oikeuteen kritisoida. Koko sivistyksemme läntisessä maailmassa on lähtenyt kritisoinnista ja järkeilystä. Kouluissakin opetetaan argumentointitaitoja, jotta nuoret oppisivat kritisoimaan ja ajattelemaan.

Kiihotus kansanryhmää kohtaan tai uskonrauhan rikkominen ovat rikoksina ongelmallisia, koska ne ovat erittäin tulkinnnavaraisia. Niiden perusteella voidaan tuomita täysin mielivaltaisesti ihmisiä. Rikoksen tunnusmerkistö on lavea. RL 11:10 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sanotaan (tummenus oma):

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Jo hallituksen esityksessä HE 317/2010 tuodaan monta kertaa esille, että kyseessä on tulkinnanvarainen laki: ”Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa kuitenkin rajoja sille, miten pitkälle nykyistä tunnusmerkistöä voidaan tulkinnallisesti ulottaa.” Esitöissä muun muassa epäröidään sitä, onko vammaisilla kiihotuslain suojaa vai ei, koska sanamuodosta sitä ei voi päätellä.

Käytännössä minkä tahansa ryhmän kritisointi on siten tuomittavaa. Tämän lain nojalla olisi loogista tuomita myös kaikki vihamieliset savolais-, laihialais-, blondi- ja vitsit, koska ne perustuvat syntyperään ja etniseen alkuperään, jotka löytyvät rikoksen tunnusmerkistöstä. Kuitenkaan en ole kuullut, että näistä olisi käräjille viety ihmisiä. Jos väitteen X esittämisen laittomuus on riippuvainen loukkaantujan etnisestä ryhmästä, lainsäätäjä on toiminut rasistisesti, koska on asettanut tietyn paikkakunnan, maakunnan tai kansallisuuden omaavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. ”Pitäähän hurtteja savolaisvitsejä jokaisen vähän kestää” voidaan sanoa myös mistä tahansa muusta kansanryhmästä. Ovatko standardit yhdenmukaiset? Kestääkö sama logiikka loppuun saakka? Millä perusteella jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen on suojeltavampaa kuin jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen?

Uskonrauhan rikkominen on oma lukunsa (tummennus oma):

”Joka 1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai 2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Jos siis joku perustaa uskonnollisen yhdyskunnan kaveriporukalla ja kirjoittaa pyhän kirjan, voi saattaa Suomen lain nojalla ihmisiä tuomiolle siitä, että ”omia uskonnollisia tuntoja on loukattu”. Syyt voi olla mikä hyvänsä. Jos laki on kaikille sama, kuten sen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla tulee olla, näin tulee tuomioistuimissa menetellä. Toisin sanoen uskonrauhan rikkominen voi tulla täysin absurdeistakin syistä, jos nyt joku uskonnollinen ryhmä olisi jotain asiasta X pyhissä kirjoituksissaan maininnut. Ei tällainen keskiaikainen laki kuulu enää 2010-luvulle. Tällainen täysin mielivaltaisesti tulkittava pykälä on helposti rinnastettavissa Malleus Maleficarumiin – kummassakaan ei ole järkeä.

Kiihotuslakien tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojata kantaväestöä eikä niiden tarkoituksena ole puolustaa järkeä ja totuutta. Monet oikeustapaukset ovat osoittaneet, että *tiettyjen asioiden* kritisoiminen on tehty mahdottomaksi, koska niistä uhkaa tuomio. Tämä ohjaa itsesensuurin kierteeseen, jossa ihmiset alkavat miettiä omia sanojaan yhä enemmän, saako sellaista sanoa. Tämä oli kuin 1970-luvun Suomessa, jossa kytättiin toisia ihmisiä, ovatko he neuvostovastaisia. Tällaisia sananvapaudettomia maita on yhä olemassa, ja ne ovat diktatuureja, joissa ihmisoikeuksilla ei juurikaan ole merkitystä. Tähänkö ryhmään Suomi haluaa kuulua?

Tynkkysen oikeudenkäynnissä kuultua

Syyttäjä viittasi puheenvuorossaan siihen, että kyse on kokonaisuudesta, mikä tekee Tynkkysen kirjoitukset laittomiksi. Sanasta sanaan syyttäjältä, joka viittaa eräisiin Tynkkysen sitaatteihin:

”– – syyttäjän mielestä nimenomaan luovat sen tietynlaisen vaikutelman, saavat tietynlaisia merkityssisältöjä.”

Tietynlainen vaikutelma? Tietynlaisia merkityssisältöjä? Olenko yliopistolla sukupuolentutkimuksen luennolla, kun kuulen tällaista? Tämän kaltaisella perustelulla ei oikeutta voi jakaa, vaan sen täytyy perustua järkeen ja johonkin konkreettiseen. Tämän kaltaiseen väitteeseen on esitettävä vastakysymykset: Miten tuo vaikutelma on syntynyt? Millä tavalla tuota vaikutelman syntymistä on arvioitu? Mitä mittareita on käytetty? Kuten voidaan todeta, tässä on kyse täysin subjektiivisesta ja mielivaltaisesta tulkinnasta. Tässä on juuri nykyisen kiihotuslainsäädännön vaara: se perustuu mielivaltaiseen soveltamiseen.

Syyttäjä jatkoi istunnossa:

”Jos esitetään tällainen lausuma, että islam pitää kitkeä Suomesta pois, niin kyllähän tuosta lukijalla väistämättä tulee sellainen ajatus, että sehän ei voi tapahtua muuten kuin poistamalla täältä ihmiset, joiden uskonto on islam. Sitten, kun tuo virke yhdistyy tuohon miten tuo teksti jatkuu eli siinä hieman myöhemmin todetaan, että – – niin tämä virkehän yhdistyy väistämättä sitten tuohon ensimmäiseen virkkeeseen, jossa todetaan, että – – niin kyllähän tästä väistämättä tulee sitten sellainen käsitys, että halutaan poistaa Suomesta – tyhjentää Suomi ihmisistä joilla ei ole syytä leskella maassamme ja ihmiset ne joilla ei ole oikeutta oleskella maassamme, muslimit ovat sellaisia ihmisiä. Näin syyttäjä tämän käsittää ja on sitä mieltä, että sellainen käsitys tästä tulee.”

Tähän on todettava:

1) On syyttäjän oma mielipide, että lukijalla syntyisi ajatus, että ihmiset tulee poistaa maasta. Syyttäjä ei kuitenkaan pysty erittelemään, miten lukijalle (ja kenelle lukijalle?) syntyy tällainen ajatus. Miksi syntyy?

2) On syyttäjän oma mielipide, että islam voisi poistua Suomesta vain ihmiset poistamalla. Syyttäjä ei kykene erittelemään, miksi hän näkee vain tämän yhden vaihtoehdon. Kyllähän ideologia voi kadota ilman, että ihmiset katoavat, koska ihmiset voivat muuttaa mielipiteitään, kun he viisastuvat.

3) On syyttäjän mielipide, että syntyisi käsitys, että kellään muslimilla ei ole oikeutta oleskella maassamme. Syyttäjä ei kykene osoittamaan, mistä hän on saanut käsityksen siitä, että kaikilla muslimeilla kokonaisuudessaan ei olisi yksilöinä oikeutta oleskella maassamme.

Kun teksteissä puhutaan islamin kitkemisestä, teksteissä ei ole puhuttu siitä, että ihmisiä tulisi kitkeä, vaan kyse on ollut ideologiasta. Jos islamin kitkeminen on käsitteenä laiton, tällöin vastaavaa logiikkaa tulisi soveltaa myös kaikkiin muihin ideologioihin yhdenvertaisesti. Mikään ideologia ei voi nousta erityisoikeudella muiden edelle, koska emme elä enää keskiaikaa, jossa syntyperän mukaan ihmisille jaettiin etuoikeuksia. Jokainen uskonto on oppirakennelma. Sananvapaus sisältää oikeuden kritisoida asioita. Poliittinen vaikuttaminen edellyttää vapaata yhteiskunnallista keskustelua. Näiden seikkojen tulisi olla lähtökohtia, mutta mitä ilmeisimmin ne eivät ole nykyisen kiihotuslainsäädännön nojalla.

Syyttäjä jatkaa, viitaten toisiin sitaatteihin:

”Tässä nyt halutaan nimenomaan sitten poistaa islaminuskoa tunnustavat ihmiset Suomesta ja nimenomaan kollektiivina kaikki islaminuskoa tunnustavat ihmiset.”

Syyttäjä puhuu teksteissään islaminuskoisista, kun taas Tynkkynen on teksteissään puhunut islamista opillisena rakenteena ja poliittisena filosofiana. Tynkkynen joutui korjaamaan monta kertaa istunnossa syyttäjää, että kyse ei ole ihmisten kitkemisestä, vaan ideologian kitkemisestä. Suomessa tehdään jo nyt paljon työtä viranomaisten taholla, jotta islamilaista radikalisoitumista saataisiin ehkäistyä Suomessa. On poliittinen mielipide kannattaa tai olla kannattamatta islamilaista lakia, kuten esimerkiksi entinen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok) on ilmaissut kannattavansa islamilaisen sharia-lain käyttöönottoa Suomessa. Myös päinvastaisen mielipiteen ilmaisun täytyy kuulua ilmaisunvapauden piiriin. Ei yksinkertaisesti voi olla laitonta kannattaa Suomessa länsimaista vapaata yhteiskuntaa, jossa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja seksuaalivähemmistöihin ei kohdisteta väkivaltaa. Jos tämä olisi laitonta, suurin osa suomalaisista olisi rikollisia.

Tynkkysen kirjoituksessa viitataan siihen, että maasta täytyy poistaa ne ihmiset, joilla ei ole oikeutta oleskella enää maassa. Toisin sanoen viranomaisten täytyy hoitaa työnsä ja siihen tulee ohjata resursseja. ”Palautusautomaatti”, johon Tynkkynen viittaa, on viranomaisprosessi, joka perustuu Suomen lakiin. Miten voi olla kiihotusta kansanryhmää kohtaan kannattaa sitä, että Suomen viranomainen hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja tuloksellisesti? On poliittinen ja täysin oikeutettu mielipide kannattaa lisäresursseja esimerkiksi Migrille ja poliisille, jotta laittomasti maassa oleskelevat voidaan poistaa maastamme, kuten lakimme edellyttää. Miten lain toteuttamisen vaatiminen voi olla rikollista?

Käsiteltäessä uskonrauhan rikkomista syyttäjän mukaan pedofiliaan liittyvät lausunnot ovat tuomittavia. Tässä päästään jälleen klassisen ongelman äärelle, joka oli jo Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin aikana nähtävillä: Voiko tosiasian sanominen ääneen olla lain vastaista? Halla-aho sai tuomion. Halla-aho on tarkemmin analysoinut Suomen oikeuslaitoksen ”mahtilogiikkaa” häntä koskeneessa asiassa. Oikeudenkäynnin lopputuloksena saatiin legendaariseksi jäänyt lause: ”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.” Tämä virke kuvastaa hyvin oikeuslaitoksen rappiota, jossa järki on hylätty.

Palautetaanpa mieliin hallituksen esitys HE 317/2010:

”Tällaiset erittäin törkeiden kansainvälisten rikosten julkiset kieltämiset, vakavat vähättelyt yms., joiden kriminalisointia tietyin edellytyksin edellytetään puitepäätöksessä ja lisäpöytäkirjassa, ovat rangaistavia jo nyt kiihottamisena kansanryhmää vastaan sillä edellytyksellä, että rikoksessa uhataan tai loukataan määrättyä kansanryhmää. Viimeksi mainituissakaan julkisen kieltämisen yms. tapauksissa kiihottamiskriminalisointi ei rajoita yhteiskunnallista keskustelua historiallisista tapahtumista. Näistä asioista täytyy saada olla eri mieltä ja esimerkiksi uusi tutkimustieto saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta. ”

Nykyinen laki siis antaa oikeuden esittää kriittistäkin tietoa, jos kyse on ”esimerkiksi uudesta tutkimustiedosta”, ja se ”saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta”. Tynkkysen ja Halla-ahon esittämät näkemykset, jotka perustuvat todennettavissa oleviin asioihin, nauttivat lain suojaa. Jos vastakkain ovat historiallinen fakta ja toisen loukatut tunteet, historiallista faktaa ei voi hiljentää. On tietysti hyvin valitettavaa, että esityksen perusteluista uupuu sana ”logiikka” – ilmeisesti oli liian kova pala purtavaksi lainsäätäjälle.

Lopuksi

Me emme voi tehdä niin, että asetamme tiettyjä ryhmiä kritiikin ulkopuolelle, koska me elämme maassa, jossa kaikkien tulee olla lain edessä yhdenvertaisia. Emme elä enää keskiajalla, jossa aatelisilla oli omat erityisprivilegionsa ja rahvaalta ne puuttuivat. Kaikkia ihmisiä ja heidän aatemaailmojaan on voitava arvostella yhtäläisin kriteerein. Kun puhutaan rasismista, unohdetaan hyvin usein, että on myös rasismia sekin, että toisia suositaan heidän etnisen taustansa vuoksi. On aivan perusteltua kysyä, mitä integraatiota se sellainen on, jos tietyille maahanmuuttajaryhmille asetetaan matalammat standardit kuin muille kansalaisille – eihän sellainen integraatiopolitiikka kannusta länsimaisten arvojen omaksumiseen, vaan täysin päinvastaiseen eli segregaatioon.

Kiihotus kansanryhmää vastaan on rikoksena kuitenkin sellainen, ettei siinä suoraan voida osoittaa asianomistajaa, eli henkilöä, jonka tunteita on loukattu. Ja viime kädessä tässä oikeudenkäynnissähän on kyse tunteista. Nykyinen lakimme haluaa suojata ihmisten tunteita: pahaa mieltä ei saa tulla (viranomaisille, jotka saavat palkkansa mielensäpahoittamisesta toisten puolesta). Toisessa päässä on taas järki ja laki – länsimaisen sivistyksen perustus. Kyllä – järki voi loukata, järkyttää ja satuttaa (ja usein se onkin loukannut hallitsijoita ja tyranneja kautta historian) – mutta viime kädessä se on aina ollut se kehityksen valo, joka on ohjannut ihmiskuntaa eteenpäin. Jos hylkäämme järjen, ja otamme kaksoisstandardeja pulppuavan tunteidensuojeludoktriinin kiintotähdeksemme, olemme tuhoontuomittuja. Kiihotuslakien avulla on luotu ja luodaan edelleen loogisia ristiriitoja, jotka voivat ehkä kestää pumpulista mukavuuden tunnetta, mutta eivät kestä järkeä. Edessä on silloin ainoastaan loputtomien poikkeusten ja poikkeusten poikkeusten viidakko, josta ei enää lakimiesarmeijakaan ota selvää, mitä tänään tai huomenna on sallittua sanoa ääneen.

Kiihotus kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen tulisivatkin pykälinä poistaa rikoslaista. Ne ovat modernin noitavainon apuvälineitä, ja niitä voidaan käyttää toisinajattelijoiden hiljentämiseksi. Ne tukahduttavat avoimen keskustelun, rajoittavat älyllistä keskustelua ja tuhoavat jo alkutekijöihinsä sen mahdollisuuden, että oikeista ongelmista voitaisiin puhua ääneen.

Oikeuslaitos ei ole politiikasta vapaa, sillä tuomioistuin tekee poliittista punnintaa tuomioita antaessaan. Valintojen tekeminen ja ja kyseenalaistamisen mahdollisuus tekee asiasta kuin asiasta poliittisen. On siis poliittinen päätös, tuomitaanko Tynkkynen. Ja on siten politiikkaa, voittaako tunteidensuojelu vai järki. Jos oikeus ei perustu järkeen ja logiikkaan, mihin sen tulee perustua?

**

Jos haluat puolustaa suomalaisten sananvapautta, kannattaa käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite Sananvapauden turvaaminen mielipidevainolta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2251