Mistä löydät sä ystävän?

Meillä on ongelma. Sen tausta on yhtäällä hyvin vanha mutta sen paljastuminen vaati oman aikamme teknologian. Olen kirjoittanut siitä useitakin artikkeleja ja muutaman kirjankin. Ongelma kun tunnetaan mutta sen korjaamiseksi ei ole tehty mitään. Suomi voisi pienenä ja homogeenisena kulttuurina ottaa ohjat käsiinsä ja hoitaa sen ensin omien rajojensa sisällä. Ilmiö paljastui hybridiyhteiskunnan myötä ja sen yhteiskunnalliset ongelmat näkyvät sosiaalisen median sisällä. Yksittäisiä ongelmia on valtava määrä mutta kaikki ne syntyvät saman teorian kautta ja korjautuvat tuntemalla tämä ihmistieteinen darwinistinen ilmiö ja siirtämällä se oman aikamme teknologiaan ja sen viestintään.

Facebookissa osa kiittää kaveruudesta mutta joku myös ystävyydestä. Mikä ero on kaveruuden ja ystävyyden välillä vai onko sitä? Joku kutsuu pitkään jatkunutta aviosuhdettaan kaverisuhteeksi ja siippaansa parhaaksi kaverikseen. Alussa oli varmaan toisin.

Puhuttiin palavasta rakkaudesta, romanttisesta, eroottisesta mutta tuskin kuitenkaan sellaisesta, joka oli Jumalan rakkauden kaltaista edes vihkiseremoniassa. Raamatun kuvaama rakkaus on luonteeltaan vallan muuta kuin ihmisen mittaista. Monelle kun Jumala on synonyymi tuolle käsitteelle. On toki päinvastaisiakin tapauksia.

Omaan normistoon ja moraaliin liittyvä Raamattu muuttuu siinä osaksi yhteisöllisen elämän sääntöjä ja lopulta perustuslain kaltaiseksi sosiaaliseksi pääomaksemme. Tällainen Jumala on ankaran isän kaltainen tuomari ja tuomarin rakkaus on kaikkea muuta kuin emotionaalista tunnetta. Moni virkaansa hoitava pappi tai uskovainen on kaukana emotionaalisesta rakkaudesta.

Sitä kuitenkin moni hakee tänään hätäänsä. Sosiaalisen median antama vastaus, virtuaalikaverit ja -ystävät, kun on tähän tarpeeseen aiempaakin petollisempi ja joskus jopa rikollinen huijari. Näin tämä perinteinen arvokas käsitepari on päässyt rapautumaan.

Netissä kaverit vaihtuu tuon tuosta ja olisiko niin, että monen kohdalla kun kaverit katoavat niin vasta silloin ystävät astuvat sisään? Takavuosina sanottiin, kuinka näitä saisi olla ainakin arkun kantajien verran myös ikääntyessä.

Nykyisin kun vainaja tuhkataan arkunkantajia ei tarvita heitäkään. Jos ikää tullee yli 90-vuotta, kaverit ovat jääneet matkalle ja ystävätkin on surtu manan majoille. Monin vanhus jää kovin yksi. Vanhainkodin ystävät tahtovat olla kavereita ja dementoituvalle nämä vaihtuvat joka päivä. Hoitaja on monelle usein ensimmäinen ja viimeinen ystävä, harvemmin kaveri.

Hoitotapahtuma on parhaimmillaan hyvin intiimi ja poikkeaa muutaman minuutin piipahduksesta etäiseksi jäävästä perinteisetä lääkärisuhteestamme. Moni lääkäri näyttää pelkäävän ihmistä ja tämän kohtaamista. Tästä tehty väitöskirja oli lukijalleen järkytys.

Moni kuitenkin hankkii sydän ystävät usein lapsuudessaan. Nämä muutamat harvat luotetut, joista laulun sanoissa kerrotaan: “Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän?”. Kysymättä jätetään kuitenkin, oletko sinä oikea hänelle.

Sitä ehkä kannattaisi fundeerata enemmänkin kun tätä narsistisempaa ystävien mittailua itselleen. Siinä kun narsisti jää helposti lopulta yksin ja käy enintään Jaakobin painija Jumalansa kanssa. Suurilla puilla kun on taipumusta kasvaa kovin aukeilla paikoilla, jos nyt ylipäätään ovat päässeet suuriksi levittäytymään ja varjostamaan muut pois viereltään.

Politiikassa tämä on monen puolueen kohdalla johtamistaidollinen ongelma. Hierarkisessa rakenteessa näitä syntyy tuon tuosta. Nykyinen uusi mediayhteiskunta ja sen rakenteet kuitenkin poikkeavat täysin näistä menneen maailman johtamistavoista ja -taidoistamme. Populistinen liike kansanliikkeenä (popula=kansa) kykenee sopeutumaan hyvin ns. uuspopulistisena organisaatiomallina tähän uuteen maailmanjärjestykseen ja perussuomalaisten kuuluisikin olla täsä Suomessa ilman muuta johtava puolue uuden, myös maailmankuvamme muuttaneen paradigmaisen hynridiyhteiskunnan tiennäyttäjä vanhoille puolueillemme.

Näillä törmäys median kanssa vaikuttaa olevan koko ajan ongelmallinen ja sulkevan jopa perinteisen ajattelumme sananvapaudesta. Kilpailijoita on kuitenkin koko ajan tulossa mutta niiden muuttaminen yleispuolueeksi vie viellä aikaa. Nyt perussuomalaisilla on ikään kuin vastuu toimia myös hallituksessa uuspopulismimme omanatuntona ja hoitaa organisaatiorakenteeltaan vanhempien puolueiden tekemiä virheitä. Ilmiö ei ole yksin suomalainen vaan globaali ja näkyy kaikilla mantereillamme.