Sata vuotta täyttävän Suomen rajat ovat syntyneet alkaen vuodesta 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajasta, jolloin Ruotsi ja Novgorod määrittelivät ensimmäisen kerran Suomen alueen. Raja syntyi luonnonmaantieteellisesti vedenjakaja-alueelle mutta myös antropologisesti ikivanhalle vyöhykkeelle. Niinpä raja kulki Kokkolan pohjoispuolelta Kuopion eteläpuolelle kohti Laatokan-Karjalan kannasta ja Viipuria. Kartalla Suomen nimi mainittiin kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1493. Varsinainen merkkipaalu Suomen kohdalla oli vuosi 1539, jolloin Olaus Magnus julkaisi kuivitetun Carta Marinan. Suomi esittäytyi siinä vetten, vuorten ja metsien maana, jossa sotilaat kamppailivat, Olavinlinna oli saanut paikkansa ja Viipurin pamauskin oli kuvitettuna. Savonlinnan seutu oli pikemminkin saarten kuin järvien Suomi. Tuhannet järvet ja joet yhdistivät, eivät erottaneet saariamme. Tämä oli merkittävä havainto siinä missä saamelaisten tapa liikkua poroillaan. Miljoonia saaria ei voi linnoittaa ja niiden kulttuuri on muuta kuin manner-Euroopan valtioissa. Sellaiset ihmiset ovat myös viikinkeinä pelottomia.

Täyssinä 1595, Stolbova 1617, Uusikaupunki 1721, Turku 1743, Hamina 1809,Tarto 1920, Moskova 1940 ja uudelleen Moskova välirauha vuonna 1944 muokkasivat kahdeksan rauhanteon rajoina pitkänvihan, isovihan, pikkuvihan aikojen elämäämme ja samalla historialliset maakunnatkin alkoivat saada muotojaan. Kuitenkin vasta 1809, Ruotsin luovutettua koko Suomen Haminan rauhassa Venäjälle, syntyi Suomen suuriruhtinaskunta. Me siis oikeasti itsenäistyimme jo silloin. Maan läntinen raja Tornionjokea ja Muoninonjokea pitkin oli jo nykyinen rajamme, mutta itäinen raja alkoi elää ja Tarton rauhanteon jälkeen se oli leveimmillään, ja myös Petsamo tuli osaksi itsenäistyvää Suomea. Vielä Moskovan rauhassa 1940 Petsamo kuului Suomeen, mutta vuoden 1944 välirauhassa päädyttiin nykyisiin rajoihimme ja samalla yhteys Jäämereen katkesi. Sellainen raja ei ole luonnollinen lainkaan napapiirillä eläen.

Valtakuntien rajat ovat loogisia vain historian kautta tulkiten. Kaikki johtuu menneisyyden päätöksistä,eivätkä rajat noudata suinkaan oikeana tai luonnollisena pidettyjä. Sama pätee valtioiden sisällä olevia rajoja; meillä kuntien, läänien, maakuntien rajojamme. Niillä ei ole toki mitään tekemistä oman aikamme liikkumisen ja vaikkapa työpaikkaliikenteen, pendelöinnin, palvelujen optimaalisen saavutettavuuden ja ihmisten sijainnillisen optimoinnin kanssa. Muuttoliike muuttaa optimaalisia rajoja kaiken aikaa. Näin optimaaliset lokalisaatioteoriat, sijaintiteoriat, ovat aina olleet alan tieteen sovelluksina Suomessa turhia, kun niitä ei noudateta yhdyskunta- ja aluesuunnittelussa lainkaan. Tämä pätee myös nyt toteutettavaan maakuntahallintoon ja sote ratkaisuihin, joissa vanhat karttaharjoitelmat ovat sidottuja vuosisataisiin kunta- ja maakuntarajoihimme. Niitähän ei kuuluisi olla lainkaan oman aikamme teknologiassa ja väestön liikkuessa kaiken aikaa välittämättä näistä menneen maailman rajoistamme tuon taivaallista.

Nykyisin ne ovatkin lähinnä poliittisia rajoja ja tärkeitä myös paikallisille medioille poliitikkojen rinnalla niitä hyödyntäen. Näin Lahti ja Päijät-Häme idässä yhdessä Hämeenlinnan kanssa on vienyt konkurssiin läntisen osan Hämettä Lounais-Suomessa jne. Näillä alueilla talousalueina ei ole mitään tekemistä keskenään. Kuitenkin niiden lahtelaiset poliitikot edustavat mukamas jostakin syystä Forssaa mutta samalla myös Lounais-Hämeelle tärkeitä alueita Someron ja Loimaan suunnalla. Sellainen edustus ei ole uskottavaa ja vain koska vaalipiirirajat nyt ovat menneen maailman tuotteitamme. Nykyisin puhutaan kehityskäytävistä ja nelostien, viitostien tai kolmostien käytävät ovat kovin kaukana kakkostien tai ykköstien käytävistämme. Miten kokonaan väärän itäisen käytävän poliitikot ja talouselämä olisi mukamas uskottavasti edustamassa ja auttamassa läntisen alueen ja käytävien varsille jääneitä satakuntalaisia Lahden suunnalta? Näin vanhoja karttoja ja uskomuksia käytetään petoksen ja petoksen petoksen välineinä. Siitä syntyi oma tieteensäkin populismina ja retoriikkana, kykynä valehdella uskottavasti ja tunteisiin vedoten, karismaattisesti näytellen ja medioita hyödyntäen.

Historiallisten alueittemme merkitys on käytännössä ikivanhasta hallinnon ylläpidosta johtuvaa ja näin myös poliittista peliä, jossa emotionaalista kunta- ja maakuntahenkien ylläpidosta syntyvää ajattelutapaa vielä yksinkertaistetaan tunnesisältöisellä viestinnällä, populismilla. Siinä sepitteellistä alueidentiteeteistä syntyvää stereotyyppistä ilmiötä käytetään hyväksi äänten kalastelussa mutta myös mainonnassa ja myynnissä. Näin nämä kaksi vallan vahtikoiraa alkoivat operoida yhdessä ja muodostui uusi vallankäytön muoto ja sen kapitalismi, jota ei valvonut enää kukaan. Näin vanha establisment Yhdysvalloissa löi kättä uudelle trumpismille, petoksen petokselle.

Yhdysvaltain vaaleissa tämä on vielä koomisempaan kuin Suomessa vaalijärjestelmästä johtuen. Emootiota korostetaan vielä henkilökohtaisille loukkauksilla, jossa media on koko ajan mukana ja taitava manipuloija sen hyödyntäjänä. Suomalainen toimittajapari tekee siitä jopa kirjan “Mies kuin Amerikka” ja se myy hyvin siinä missä vastaavaan emootioon rakentuva Jari Tervon julkaisu sekä viimeisin Vesa-Matti Loirin tapa kertoa, kuinka hän ei ole “uskovainen hörhö” vaan “hörhö joka uskoo”. Niillä on todellakin selvä kaupallinen ero jonka moraalinen hinta on hirvittävä. Nobelistimme Yhdysvalloissa teki tästä yhtenään “tyhmiä” kysymyksiä, joihin moraalisesti rapautunut “establisment” joutui vastaamaan. Oleellista on, otatko Nobelin vastaan vai teetkö, kuten jotkut lahjomattomat tekevät, et ota. Kirjallisuuden Nobelin saaneelta odotan tätä jälkimmäistä ratkaisua. Täydellistä vaikenemista.

Ajattomassa ja paikattomassa maailmassa näiden ratkaisujen hinta on uskomattoman korkea ylläpidettäviksi ja rajoittaa niin taloudellista, sosiaalista kuin kulttuuristakin taloutemme optimaalista ylläpitoa ja paikallista sekä kansallista, globaalia vaurastumistamme. Sama toki pätee siellä, missä tänään soditaan verisesti ja rapautetaan vanhan Babylonian talouden rakenteet Irakissa, Syyriassa ja Iranissa. Ilmiö on vain siirretty tänään myös arktiseen Babyloniaan (Arctic Babylon). Kuten kirjoitin jo vuosikymmen takaperin ja kirjan julkaisu Suomessa estettiin sen rikkoessa kaupallista mediaamme ja sen pelisääntöjä (establisment), käytettäessä sumeilematta valtaa ja sen ikivanhoja uskomuksiamme pönkittäen. Ne kun oli opittu jo Aku Ankkaa lukien.