Kyllä reki varsan kolaa on agraarin Suomen vanhoja viisauksia. Timo Soini käyttää tätä usein ja myös omalla kohdallaan. Nyt hän on käyttänyt sitä kuvaamaan Trumpin mahdollista nousua valtaan.

Populistinen liike on valtaan noustessaan kokonaan erilainen ilmiö kuin totalitaarinen liike, jossa mukana on radikaalia toimintaa ja myös anarkiaa. 1960-luvun radikaaliliikkeet olivat usein myös anarkistisia.

SMP:n pohjalta syntynyt karjalan evakkojen ja pientalonpoikien nationalistiseksi vaihtunut konservatiivinen puolue on kokonaan muuta kuin samaan aikaan esiintyneet 1960-luvun vasemmistoradikaalit liikkeet ja niiden anarkia, etenkin äärivasemmistolaiset liikkeet, sekä myöhemmin syntynyt vihreä liike Koijärvellä Forssassa.

SMP oli populistinen kansanliike, kuten alkiolaisen arvomaailman omaksunut maalaisliitto alkuaikoinaan. Alkiolaisuus vain katosi Kekkosen ajan Suomen valtapolitiikassa. Puolueesta tuli K-rintaman käsikassara ja vallan käytön väline, väitettiin Vennamon puheissa, populistisissa sanavalinnoissa. Timo Soini teki näistä opinnäytetyön, pro gradu -tutkielmansa. ”Kyllä kansa tietää” ja ”talonpojan tappolinja” olivat tuon ajan poliittisia iskulauseita.

Gradun tekijää ohjasi ammattitaitoinen yhteiskuntatieteitten (valtiotieteet) professori. Työ syntyi yhtäällä kenttätyönä mutta pääosin alan kirjallisuudesta, alan tieteestä kirjallisuustyönä. Soini olisi hyvinkin voinut jatkaa uraansa myös tutkijana ja opettajana yliopistossa, professorina.

Koijärvellä kaivinkoneisiin itsensä kiinnittänyt radikaali vihreä liike vaati syntyäkseen normistojen rikkomista ja ”poliisit paikalla -liike” ei ole toki likimainkaan populistinen massaliike, jossa taustalla on muiden poliittisten liikkeiden jättämä aukko ja unohdus, hylätty kansanosa, korpeen kylmät tilansa raivanneet pienviljelijät, rintamaveteraanit ja Karjalan evakot. Syntyi populistinen kansanliike, joka haki vääryydelle oikaisua 1970-luvun yhdyskuntarakenteiden valtavassa murroksessa. Liki 300 000 muutti Ruotsiin ja hylkäsi kotinsa kyläkunnittain.

Katkeruus oli käsin kosketeltava kiertäen lapsena tuolloin lausuen runoja maalaisliiton ja vennammolaisten tupailloissa usein korpikommunistisilla alueilla Pohjois-Savossa ja niistä myöhemmin ensimmäisen tutkimuksensa yliopistossa myös valmistellen. Siinä oli samaa turhauman aiheuttamaa tuskaa ja frustraation synnyttämää voimattomuutta, psykososiaalisia traumoja, kuin käyden läpi Kemijoen ja Iijoen koskisotien uhreja ja Sompion allasevakkoja haastattellen heidät moneen kertaan ja vertailleen heitä vaikkapa Afrikan Voltan ja Kariban altaiden uhreihin. Heiltä kun meni tässä fataalissa menossa niin terveys kuin henki, ei vain elinkeino ja kotiseutu identiteetin perustana ja toimeentulon antajana.

Koskisotien jatkaminen oli pelkkää peliä kahden voimayhtiön ja näiden poliitikkojen välillä. Ihminen oli siinä vain pelinappulana shakkilaudalla mutta jätkänshakiksi muuttuneena. Se oli kuin Stefan Sweigin shakkitarinasta tehty painajainen ja pakko viheltää poikki karvalakkilähestystöineen ja koskilakeineen. Keskittyä matkailun kehittämiseen.

Valtaan noustessaan populistinen liike on todellakin kuin varsa, jonka reki kolaa korjausten ja kompromissien myötä. Sen sijaan samaan aikaan sen liepeille syntyvät tai jo aiemmin alkunsa saaneet radikaalit liikkeet ja jopa järjestäytynyt rikollisuus ovat kokonaan muuta. Siinä on hieman samaa kuin Lutherin uskonpuhdistuksessa, jonka liepeille alkoi kiinnittyä myös talonpoikaiskapinoita. Samaan aikaan esiintyvät liki fasistiset ilmiöt on vain tapana liimata populistisen liikkeen kylkeen. Niitä on osattava myös median varoa viestityksessään.

Kyse on vallasta ja sen käytöstä ja siitä kilpailevista voimista. Mediayhteiskunnassa merkittävin ei ole kilpailevat puolueet vaan media vallankäyttäjänä. Heikko poliittinen instituutio antaa mahdollisuuden muille vallan hamuajille ja näistä merkittävin on tänään juuri kasvottomana esiintyvä media ja sen eri muodot.

Tässä kilpailussa vallasta fasismi ei ole arvo tai aate, ideologia ensinkään, vaan pelkästään toimintamalli. Se esiintyy niin äärioikealla kuin äärivasemmalla, eikä sitä pidä hyväksyä osaksi populistista kansanliikkeen usein konservatiivisista arvoista ja normeista voimansa saavaa moraalipääomaa ja tästä syntyvää lakien kunnioitusta. Se on itsestään selvä siinä missä ihmisarvo ja sen humanismista nouseva itseisarvollinen pyhyys. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa muilla media-arvoilla.

Populismia (kansaa, popula) ei pidä myöskään sotkea konservatiivisena ilmiönä innovaatioprosesseihin. Ei ihmisen luovuus, personnallisuus ja innovatiivisuus kulje liberaali ja konservatiivi akselilla ensinkään. Lisäksi sen toiminnassa on havaittavissa niin vasemmalle kuin oikealle painottuvia arvoja.

Se helpottaa reen työtä kolattaessa varsaa kansanliikkeen veturina, jossa mahdolliset virhevalinnat kansa itse omalla työllään, arvoillaan ja normeillaan, lainsäädännöllä myös korjaa. Se ei voi olla individualistista puuhastelua tai anarkistista radikalismia, ylimielistä muiden halveksintaa eikä lähelläkään aggressiivista väkivaltaa.