Kun joku merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja jää pois joko virastaan tai politiikasta, hän vasta sen jälkeen saa sanaisen arkkunsa auki. Nämä henkilöt voitaisiin nimetä vaikka menneen talven huru-ukoiksi ja akoiksi. Julkinen toiminta on siitä huolimatta sallittua ja toivottavaa. Onha näillä ihmisillä mahtava tietomäärä ja kokemus takanaan. Toimintaa arvioitaessa on ikääntyminen kuitenkin otettava aina huomioon. Kaikkien ”huruvaikuttajien” lausumat eivät toki ole tuulen ja hännän väliltä. Viimeisin hyvä esimerkki oli ex-poliisiylijohtaja Paateron turvapaikkakeskusten yhteiskunnallista turvallisuutta koskeva teema. Ennen Otanmäen tapahtumia sanomahan on ainakin nyt luokiteltavissa liki profetaalliseksi. Suomen media meni kyseisestä kehityskulusta liki sekaisin. Paateron rautaista ammattitaitoa vastaan etsittiin mitä erikoisempia vasta-argumentteja, viranomaisten-, asiantuntijoiden- sekä median taholta. Tuloksetta. Aivan viimeisempänä, ei niin hyvänä esimerkkinä on 81 vuotiaan Elisabeth Rehnin ulostulo. Rehn sanoi HS:n haastattelussa olevansa huolissaan nuorista naiskansanedustajista, jotka eivät välitä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja tasa-arvon ajamisesta. Rehn pelkää Suomen kansallisen identiteetin korostumista viitatessaan kansanedustajiin varatuomari Leena Mereen sekä Laura Huhtasaareen. Rehn mainitsee, että ”Suomi näyttää hänen silmissään: Nationalistiselta. Pahansisuiselta. Tunteettomalta. Kun uudet tuulet puhaltavat, se näkyy sekä tavallisissa suomalaisissa että poliitikoissamme” Tätä HS:n haastattelua arvioitaessa kannattaa muistaa, että esim. kansanedustaja ja varatuomari Leena Meri on toiminut esimerkillisesti perustuslakivaliokunnan jäsenenä.
Tässäkin yhteydessä on jälleen kerran merkillepantavaa median ja ns älymystön toiminta. Helsingin Sanomat ei ole julkaissut Leena Meren vastahaastattelua, vaikka kansanedustajat Meri ja Huhtasaari mainittiin nimeltä Rehnin haastattelun yhteydessä. Älymystön puolelta on haettu Rehnille tukea valtiosääntöoikeuden professorilta Tuomas Ojaselta. Mitä pitemmät liperit kaulassa, sen paremmin sanoma uppoaa.
Kun YLE täytti 90 vuotta, sen erääksi merkittäväksi toiminnan huolenaiheeksi nousivat vaihtoehtoiset mediat, erityisesti ulkomaiset. Huolenaihe liittynee enemmänkin YLE:n kontrollointimahdollisuuksien puutteeseen, kuin itse laatuun, sisältöön tai kotimaisen ohjelmatarjonnan riittävyyteen. Kotimainen ohjelmatuotantohan muodostaa vain murto-osan YLE:n kokonaisbudjetista. Edelliseen professori Tuomas Ojasen viittaukseeni liittyen, myös Turun yliopisto on lähettänyt tutkimustarkoituksessa poliitiikan aktiiveille kyselyn puoluepoliittisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Merkittävä osa kysymyksistä käsittelee sosiaalista kanssakäymistä, tietoverkkoja ja mediaa. Turun yliopiston laatimasta kysymyskokonaisuudesta on selkeästi pääteltävissä se, että ns ”kontrolloimattomasta” ja sensuurin tavoittamattomasta vaikuttamisesta ollaan tiedepiireissä todella kiinnostuneita. Puoluekohtaiset tulokset julkaistaan ensi keväänä, juuri ennen kunnallisvaaleja. Suomen politiikan johtoon on sotkeutumassa paljon pitkillä lipereillä varustettuja lisäelementtejä, jotka eivät sinne kuulu.
REIJO PAUNONEN