Päihdekuntoutusta on perinteisesti myynyt kunnille A-klinikkasäätiö. Kun kurkistaa sen historiaan, löytyy politiikkaakin sen hallinnosta (mm. Kansan Raittiusapu) ja perustajatahona on toiminut itse Oy Alkoholiliike Ab, joka rahoitti säätiön toimintaa vuoteen 1957, jonka jälkeen rahoitus siirtyi valtiolle. Vuodesta 1988 alkaen A-klinikka on ollut valtakunnallisen toimintansa osalta Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama. A-klinikalla on olemassa ostosopimukset kuntien kanssa hoitopaikkojen palveluista.

Suomessa on keskusteltu mietojen viinien myymisestä kaupoissa – keskieurooppalaiseen tyyliin. Euroopassa juomiskulttuuri on tietenkin vallan toinen. Toisaalta heillä on myös paikallista tuotantoa, joka on kansantaloudellisesti järkevää myydä lähikaupassa. Ei pohjoisten harjujemme rinteillä rypäleet kasva. Jos miedot viinit tuodaan ruokakauppaan, pitäisi mielestäni pakkauskokojen olla rajoitettuja. Ei litramyyntiä, perinteinen pullokoko riittää. Samoin ihmetyttää mietojen alkoholijuomien pakkauskokojen kasvattaminen viime vuosien aikana. Moni on kertonut kokemuksestaan juomisen määrän lisääntyneen pakkauskokojen kasvaessa. Juomisen lisääntyminen tuskin haittoja vähentää. Sääntelyllä voitaisiin? Nykyistä alkoholimyyntisääntelyä lähtisin purkamaan alkupäästä. Onhan se hassua, kun kauppa aukeaa klo 7, niin keskiolutta saat vasta klo 9. Iltamyynnin aikarajan pitäisin ennallaan, jotta vältetään lisääntyvä humalaisten häiriökäyttäytyminen myyntipaikan läheisyydessä.

Ravintoloille taas on esitetty päinvastaista – myynnin sääntelyn vapauttamista. Lakimme muuten sanovat yksiselitteisesti, ettei humalaiselle saa myydä alkoholia. Pitäisiköhän ravintoloihin hankkia promillemittari jolla arvioidaan kenelle myydään, jos silmämääräisesti arvioiden ei onnistuta. No, tuskin sentään tarvitaan. Ravintolatoimintaa valvoo aluehallintovirasto ja meillä Suomessa alkoholitarkastajalla on vielä auktoriteetti jäljellä. Hänen sanomisiaan uskotaan, kun tiedossa on hänen valtansa anniskelulupien suhteen. Ravintolat puuttuvat myös herkästi järjestyshäiriöihin, järjestyksenvalvojat huolehtivat ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta.

Kokemusperäisiä päihdekuntoutusketjuja tulisi mielestäni nostaa enemmän esille. Parisen vuotta sitten Heikki Oinas-Kukkonen väitteli kasvatustieteen tohtoriksi aiheenaan päihdekuntoutuksen tuloksellisuus. Oinas-Kukkonen ajaa täysin nollatoleranssia. Tiedän tapauksen jossa alkoholin suurkuluttaja lopetti alkoholin käytön ja pysyi raittiina 10 vuotta. Kun hän täytti 60 vuotta, hän päätti ottaa pikkuisen konjakkia terveydellisistä syistä nukkumaan mennessä. Eikä mennyt kauaakaan kun hän joi jo koko pullollisen ja alkoholi täytti ajatukset. Olen Oinas-Kukkosen kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholismi on sairaus ja alkoholismiin sairastuneelle nollatoleranssi on paras ratkaisu.