Valtion tuki Garden-hankkeelle on valtion kannalta taloudellisesti järkevä ratkaisu. Hyvin toteutettu Garden-projekti tuo Suomeen juuri sitä, mitä maa kipeästi tarvitsee: matkailua, investointeja, verotuloja ja ennen kaikkea uutta rahaa. Juuri uuden rahan virtaaminen Suomeen on taloudellisesti kestävän valtion toimintaedellytys.

35 miljoonan euron tuki voisi itse asiassa olla kaksinkertainenkin, jos hanke palautettaisiin alkuperäiseen laajuuteensa. Investointituki palautuu valtiolle moninkertaisesti arvonlisäveroina, tuloveroina ja muina verotuloina. Talouden rakenteita tarkasteltaessa Gardenin tukeminen on huomattavasti perustellumpaa kuin korruptoituneiden ja politisoituneiden avustusjärjestelmien ylläpitäminen.

Tukemalla Orpoa tukee hallituksen epäonnistunutta talouslinjaa

Garden-hanke ei poikkea lukuisista julkisesti tuetuista hankkeista, joita Suomessa on vuosikymmenten aikana toteutettu. Julkisista budjeteista, kilpailutuksista, tukijärjestelmistä ja henkilövalinnoista muodostuu kokonaisuus, jota voidaan perustellusti kutsua rakenteelliseksi korruptioksi. Ongelma ei ole yksittäinen Garden-hanke, vaan toimintamalli.

Se, miksi juuri Garden-hanke on noussut näin voimakkaasti esille, on ennen kaikkea politiikkaa. Oppositiopuolueiden, SDP ja Keskustan, historia julkisen vallan käyttäjinä ei poikkea Kokoomuksen historiasta. Samat puolueet ovat vuosikymmenten ajan johtaneet valtiota, kuntia ja hyvinvointialueita sekä rakentaneet niiden ympärille laajat vaikutusverkostot.

Suomi on matkalla kohti vararikkoa. Maassa on korkea massatyöttömyys, julkisen velan kasvu kuuluu maailman kärkeen, eikä taloudessa ole näkyvissä elpymisen merkkejä. Silti keskustelu keskittyy yksittäisiin hankkeisiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin koko järjestelmää.

Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien tilanne on osittain erilainen, koska niiden mahdollisuudet käyttää julkista valtaa ovat olleet olemattomat. Siksi niitä ei ole samalla tavalla liitetty laajoihin ja pitkäaikaisiin vallankäytön verkostoihin.

Mahdollisessa luottamusäänestyksessä Orpon tukeminen rapauttaisi Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien uskottavuutta ja kannatusta sekä tarkoittaisi samalla luottamuksen antamista nykyiselle toimintamallille. Samalla, kun tuetaan päätöksentekoprosessia, joka prosessivirheidensä ja poikkeuksellisen valmistelutapansa vuoksi täyttää korruption tunnusmerkit, annetaan tuki myös Kokoomuksen sosialistijohtoiselle siivelle ja EK:n laatimalle hallitusohjelmalle, joka ei talouspolitiikaltaan juuri eroa Marinin hallituksen linjasta.

Suomen hallitusohjelma on historiallisen heikko. Numerot taustalla kertovat totuuden, ja hallituspuolueiden kyvyttömyys toteuttaa uskottavia uudistuksia on ollut hämmentävää. Suomen taloudellinen tilanne oli nähtävissä jo vuoden 2023 alussa.

Jos Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit kunnioittavat kansalaisia ja ymmärtävät tilanteen vakavuuden, niiden tulisi vaatia pääministerin vaihtamista ja uusia eduskuntavaaleja siten, että virkamieshallitus johtaisi Suomea ensi kevääseen asti. Näin puolueille jäisi aikaa arvioida uudelleen tavoitteensa ja tarvittaessa myös uudistaa johtonsa.

Toistan tämän: Suomi on matkalla kohti vararikkoa. Selitykseksi ei enää riitä edellisen, Marinin hallituksen, arvostelu. Nykyisen hallituksen talouspolitiikan ja Orpon johdolla syntyneen tilanteen jälkeen on pikemminkin perusteltua kysyä, olisiko mikään toinen hallituskoalitio selviytynyt koronapandemian ja sitä seuranneen talouskriisin vaikutuksista merkittävästi paremmin.

Todennäköisesti kaikki puolueet olisivat päätyneet suojelemaan julkista sektoria velkarahalla. Ongelmana on se, että maata johtavat Euroopan heikoimpiin ja osaamattomimpiin kuuluvat virkamiehet, joiden arvioihin vieläkin heikommat poliitikot luottavat silmät sinisinä.