Opetusministeri Anders Adlercreutz esitti jokin aika sitten, että kouluissa voisi keväällä olla kahden viikon loma. Koulua tietenkin sitten käytäisiin pidemmälle kesään. Opetusministeri varmaankin haluaisi saada jonkin oman kädenjälkensä suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Kun koululaitos on melko sekaisin tällä hetkellä, pitäisi opetusministerin kuitenkin keskittyä olennaiseen. Luokanopettajat uupuvat ja jatkuvasti saadaan lukea uutisia mm. kouluissa tapahtuneista väkivaltatilanteista. Niistä eivät säästy edes auktoriteetin menettäneet opettajat. Suomalaisen koulun kehitys ei ole Pisa-tuloksiakaan tarkastellen ollut kovin mairittelevaa. Tämä kaikki ei valitettavasti ole näyttänyt kovasti huolestuttavan kulloinkin vuosien kuluessa aina vastuussa olevaa opetusministeriä. Muutenhan asiaan olisi saatu korjaus. Vaikea on myöskään sanoa, miten paljon nykyistäkään opetusministeriä asia kiinnostaa. Nytkään mitään vaikuttavia toimenpiteitä ei ole nähty.  

Arkitodellisuus on kuitenkin jo pitkään ollut se, että laskevien oppimistulosten lisäksi myös jopa äskettäin valmistuneiden opettajien uupumus on lisääntynyt merkittävästi. Opettajankoulutus antaa osaamista pedagogiikkaan, mutta todellisuus nykypäivän luokkahuoneissa ilmeisesti aina yllättää. Oppimisen haluttomuus ja siihen liittyvät vaikeudet, inkluusio, levottomuus, opettajan auktoriteetin puute jne. tulevat arjessa vastaan. Bonuksena on lisääntynyt hallinnollinen raportointi.

Erittäin suuri ongelma koko yhteiskunnan kannalta on se, että opetuksen rimaa on laskettu jo vuosikymmenien ajan. Siinä on ollut ohjaavana tekijänä vääränlainen tasa-arvon ja tasapäistämisen virheellinen ideologia. Se lyö lujaa korville sitä tosiasiaa, että koululaiset ovat erilaisia niin henkisiltä resursseiltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Myös lapsen ja nuoren kehitys kulkee omaa tahtiaan tasapäistävyyteen pyrkivästä koululaitoksesta riippumatta.  

Vuosikymmenien kehityksen jäljet näkyvät. Tänä päivänä lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen tehtävät (matematiikkaa 12v) alkavat jo muistuttaa tasoa, jolla 60-luvulla pääsi sisään (matematiikkaa 4v) oppikouluun. Taso on laskenut ja se näkyy niin Pisa-tuloksissa kuin vaikkapa siinä, että korkeakouluopiskelijoille on usein annettava aluksi lukiotason opetusta ennen varsinaisten opintojen alkamista.

Asioiden mennessä huonompaan suuntaan pitäisi niille tehdä korjaavia toimenpiteitä. Opetusministeriltä tarvittaisiin muitakin ideoita kuin kahden viikon ylimääräinen loma kevätlukukaudelle. Olisiko nyt taas aika palata niistä seinättömistä luokista omiin luokkahuoneisiin? Digihypetyksestä on myös syytä palata taaksepäin kirjojen ja vihkojen pariin siinä missä inkluusiokokeilut on hyvä tunnustaa virheelliseksi. On tultava takaisin siihen, että koulun tehtävä on tuottaa ennen kaikkea osaamista, ei osallisuutta.

Olisiko aika kääntää suuntaa?