Tällä hetkellä maailmalla palvelee kymmeniätuhansia rauhanturvaajia ja muita kriisinhallinnan ammattilaisia. Osallistujamaita on n. 120, mikä heijastelee tarvetta konfliktien ratkaisussa, katastrofien hoidossa ja sotien ehkäisyssä. Suurimmat tunnetuimmat organisaatiot, jotka tätä suorittavat ovat Nato ja YK.

Naton yksi ydintehtävä on kriisinhallinta ja kriisinehkäisy. Muuttunut turvallisuusympäristö heijastuu kriisinhallintaan ja tämä korostuu Euroopassa käytävän sodan myötä ja pitkittyneet konfliktit ympäri maailmaa, jotka eivät näytä lopun merkkejä.

Samalla kriisinhallinta on monimutkaistunut ja tarvitsee entistä enemmän ammattilaisia siviili ja sotilaspuolelta. Tehtävät tulevat monipuolistumaan ja yhteistyötä liittolaismaiden kanssa syvennetään samalla, kun vastataan Euroopan rajojen ulkopuolisiin uhkiin ja avunpyyntöihin ympäri maailmaa.

Suomessa Rauhanturvaajaliitto on ollut hereillä ja lähtenyt etupainotteisesti muuttamaan liiton sääntöjä vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Suomalaisten rauhanturvaajien ja kriisinhallintaveteraanien etu- ja tukijärjestö on muuttumassa ulkomaan operaatioiden veteraanijärjestöksi, johon kuuluvat sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa palvelevat suomalaiset.

Minusta liitto on aikaansa edellä ja kehittyy muuttuvan maailman tarpeisiin sopivaksi toimijaksi.

Päätöksentekijät ovat toisaalta jälkijunassa.

Hallituksen kaavailema veteraanikeskus on edennyt vain puheen tasolla ja päätöksiä perustamisesta ja rahoituksesta ei ole käyty. Myös julkinen keskustelu veteraanistatuksen myöntämisestä on olematonta ja surullista seurattavaa. Tulevaisuuden operaatioiden veteraanit ovat yhtä merkittävässä roolissa, kuin sotiemme veteraanit. Toivottavasti he tulevat ehkäisemään kriisien kärjistymiset sodiksi ja onnistuvat säästämään nuoret sukupolvet sodan tuholta ja kauhulta.

On, kuitenkin muistettava tarkastella maailman konflikteja ja kriisejä realistisesti ja hyväksyä kipeitäkin tosiasioita, joista en ole keskusteluja havainnut.

Ovatko ihmiset unohtaneet, että liittolaisuus merkitsee myös sitä, että suomalaisia tulee kaatumaan ulkomailla sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa, sekä normaalin palveluksen yhteydessä? Se on hinta, joka on maksettava suuremman maailmanpalon ehkäisemiseksi.

Historia osoittaa kriisejä, jotka kärjistyvät sodiksi yllättävän luonnonmullistuksen myötä tai huonosti hoidettu katastrofi luo sodan siemenet. Olisiko nämä sodat voitu välttää onnistuneella kriisinhallinnalla ja mitä se on käytännössä tulevaisuudessa?

Kriisinhallinta on laaja konsepti ja vaati eri toimijoiden avauksia julkisessa keskustelussa paremman kokonaiskuvan saamiseksi. Toimia on jo tapahtunut vuosien saatossa mm. Rajavartioiden tuki Välimerellä, pelastuslaitoksen osallistuminen kreikan metsäpaloihin, Sukeltajat Thaimaan luolapelastuksessa ja maanjäristysten jälkeiset pelastusjoukot Haitissa ja Nepalissa.

Maailman tapahtumat ovat jo osoittaneet, että nopea, päättäväinen toiminta ja matalan kynnyksen reagointi mahdollistavat ihmishenkien säilymisen ja yhteiskuntien säilymisen toimintakelpoisina katastrofin iskiessä.

Kainuussakin on havaittavissa muutoksia ja kehitystä maakunnan nostaessa valmiutta vastata eri kriiseihin. Tähän meillä on kykyjä ja tahtoa.

Kriisinhallinta tarvitsee sotilas- ja siviilipuolen osaamista jatkossakin ja tulee muokkautumaan oikeanlaiseksi työkaluksi, joka vastaa maailman vaarallisimpiin kriisipesäkkeisiin olivatpa ne ihmisen tai luonnon aiheuttamia.