Vasemmisto aloitti kommunistivallankumoukset ja punakapinan. Jälkimmäisen se onneksi hävisi ja ensimmäisenkin tulokset olivat pettymys, joka johti Neuvostoliiton romahdukseen.

Taistolaiset eli stalinistit ihailivat Isä Aurinkoista, siis juuri häntä, joka saattoi tapattaa jopa enemmän ihmisiä kuin Hitler (1-30 miljoonaa eri arvioiden mukaan). Suomen äärivasemmisto ihaili siis yhtä kaikkien aikojen pahimmista terroristeista.

Neuvostoliiton romahduksessa kaikki meni: sosialismi hävisi kapitalismille, suuri ja mahtava Neuvostoliitto hävisi pahalle Amerikalle, eikä idän isässäkään ollut mitään aurinkoista.

Sitä ennen oli hävitty länsimaissakin: oli petytty, kun kansa ei lähtenyt vallankumoukseen mukaan. Ideologit päättelivät, että on aloitettava pitkä marssi läpi instituutioiden. 80-luvulla Thatcherin neuvonantaja tajusi, että ajan kuluessa näin käykin: kaikki instituutiot vasemmistolaistuvat, ellei sen olemus estä sitä. Vasemmistolaiset hakeutuvat julkiselle sektorille ja muut pääosin yksityiselle, kapitalismin palvelukseen. Marssin tuloksena mm. Yle on umpivasemmistolainen.

Instituutioiden vasemmistoa pitää aisoissa demokratia, enemmistöltään porvarilliset keskustaoikeistolaiset poliitikot.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vasemmisto etsi uuden aatteen. Juuria sille löytyi itse Neuvostoliiton idättämistä laajemmista YK:n ihmisoikeusvaateista, joiden alkuperäinen tarkoitus oli heikentää Yhdysvaltoja. Ne samalla tarjosivat sosialistiblokille mahdollisuuden jahdata toisinajattelijoita. Sitä mahdollisuutta ei jätetty hyödyntämättä.

Vasemmiston rinnalle oli jo syntynyt vihreä liike, jonka periaatteet omaksuttiin. Naisten oikeudet olivat kärkiteemoja, pitihän valkoista patriarkaattia vastustaa. Suuri osa ympäristölainsäädännöstä ja luonnonsuojelualueista oli otettu käyttöön ennen vihreiden ja vasemmiston merkittävää vaikutusta. Se ei menoa haitannut, koska ympäristönsuojelu istui kuin nenä päähän kapitalismin vastustamiseen, olihan iso osa kapitalistisen lännen tuottamista saasteista ”kapitalistien” tuottamia.

Vähemmistöjen puolustaminen tuntui kotoisalta, olihan länsi kapitalistisen enemmistön vallassa. Vihollinen säilyi, syyt muuttuivat. 

Nykypäivänä vasemmisto on radikalisoitunut. Tämä on esitelty meille vasemmistomedian toimesta ”nuorten miesten muuttumisena konservatiivisiksi”, jolla katsetta on yritetty ohjata pois nuorten naisten radikalisoitumisesta vasemmalle. Tuloksena tästä on transkultin puolustamista, islamismin puolustamista suoraan tai epäsuorasti, suoranaista radikaalifeminismiä. Vastakkain katsoen olemme nähneet tämän muutoksen lisääntyneenä miesvihana, juutalaisvihana ja valkoisen rodun vihaamisena.

Onkin ollut hämmentävää katsoa palestiinalaisten natsitervehdyksiä, kuunnella vasemmistolaisten palestiinaprotestoijien ”kaikki israelilaiset pitäisi tappaa” vaatimuksia, terroristien puolustamista, valheellisen kuvan välittämisenä Hamasista ja Gazan konfliktista sekä värillisten avointa valkoisten halveksuntaa ihonvärin vuoksi. BLM:n yhteydessä nimenomaan vasemmistoanarkistit olivat merkittävä mellakoijien porukka ja kokonaisuutena mellakat aiheuttivat jenkeissä miljardien vahingot. Kaikki perustui valheellisen olettamaan, että poliisi tappaisi mustia muita herkemmin. Totuus on todettu päinvastaiseksi, mellakointiuhan takia poliisi varoo aivan erityisesti ampumasta mustia.

Mikään ei tunnu olevan liikaa. Jo vuosia sitten hyväksyin, että aina vain hullumpaa on tuleva, koska niin aina tuli – ja niin on tullut. 

Miksi? Näen asian näin: Lännen vasemmisto vastustaa omia yhteiskuntiaan. Niitä johtavat valkoiset miehet. Tutkittu pettymys omaan menestykseen ja luonteen taipumus radikalismiin johtaa nähdäkseni kateuteen menestyjiä, eli valkoisia miehiä, kohtaan. Siitä seuraa halu vastustaa menestyjiä. Kun katsotaan sadan vuoden taakse, vihollinen on edelleen sama.

Länsimaissa sattuu olemaan monia moraalisesti kestäviä piirteitä, kuten kristinuskon pohjalta kasvanut arvomaailma ja ihmisten laajat vapaudet. Ajattelu on – ehkä monia osin yllättäen – niin kristinuskon kuin valistusajan seurauksena tosiasiapohjaista. Täällä pyritään tunnustamaan ja etsimään faktat. Kaiken seurauksena länsi on menestynyt. Kun vasemmisto valitsi alussa väärän vihollisen, sellaisen, joka sattumoisin on kaikkein menestynein ihmiskunnan historiassa, on ollut mahdotonta voittaa liki mitään taistelua sitä vastaan.

Kiistämätöntä silti on, että vasemmisto on ajanut monia käytännöllisiä parannuksia työelämään ja ne ovat tuoneet työvoimalle tasapuolisemmat asemat työmarkkinoilla.

Keskeinen taustasyy lännen vastustamiseen lienee vasemmistolle luonteenomainen suurempi kontrollihalu. Taannoin EVA:n arvokysely paljasti, että vastoin mielikuvia, vasemmisto ei ollutkaan liberaali. Oikeisto oli liberaali. Konservatiivit olivat liberaaleja. Vasemmisto oli kyllä ns. arvoliberaali, mutta siihen se jäi. Koska länsi on liberaali, ja vasemmistolla on halu kontrolloida, se haluaa vastustaa länttä. Koska vapaus on suuri syy yhteiskuntien menestykseen, suuri kontrollihalu johtaa jatkuviin tappioihin.

Tappiot eivät ole vasemmistolle este jatkaa vastustamista. Viime aikojen radikalisoituminen herättää kysymyksen, voiko Punainen armeijakunta tai sen hengenheimolainen palata vielä jonain päivänä areenalle? Voisiko se levitä kuin rutto somen valtakaudella maasta toiseen? Amerikasta tiedetään, että viime vuosina vasemmistolainen väkivalta on lisääntynyt ja tänä vuonna 2025 se on historiallisen korkealla tasolla ja väkivallantekoja on enemmän kuin oikeistolaista väkivaltaa.

Oman aatteen hegemonian murentuminen ja oikeistovallan vahvistuminen voivat johtaa haluun vastustaa alamäkeä tuhoisasti.