Hallituksessa väännetään kättä EU:n uudesta palkka-avoimuusdirektiivistä (2023/970/EU), joka jatkaa EU-parlamentin sosialistista linjaa, jossa ihmiset tasapäistetään, yksilöllisyys nujerretaan ja yritysten kasvun eväät viedään. Näiden linjausten lopputuloksena ei ole tasa-arvoinen onnela, vaan Euroopan jatkuva jälkeenjääminen kilpailukyvyssä ja innovaatiokyvyssä.

Jokainen yrittäjä tietää karun totuuden. Sama toimenkuva ei tarkoita samaa arvoa. Työntekijöiden suoritustaso vaihtelee leveällä skaalalla. Suurin osa ei selviä töistään vaaditulla tavalla, osa vain juuri ja juuri tienaa palkkansa ja tekee mitä pyydetään, mutta pieni, kirkas joukko kannattelee koko yritystä. Nämä huiput ansaitsevat palkkansa moninkertaisesti. Miksi heidän pitäisi tyytyä samaan, kuin keskinkertaiset?

Palkka on sopimus, ei julkinen sirkus

Palkka on ennen kaikkea yrityksen ja työntekijän välinen luottamuksellinen asia, joka perustuu tuottavuuteen, eikä byrokraattien säätämiin malleihin tai ideologisiin haaveisiin utopiasta. Kun palkkatiedot pakotetaan julkisiksi, romutetaan työpaikkojen sisäinen dynamiikka ja kilpailullinen ilmapiiri. Paremmat palkat eivät synny läpinäkyvyydellä, vaan kovalla työllä.

On absurdia, että elämme markkinataloudessa, mutta käyttäydymme kuin suunnitelmataloudessa. Ammattiliitot neuvottelevat yleissitovia sopimuksia, joissa yksilön neuvottelutaidot ja ansiot mitätöidään. Suomessa on kasvatettu sukupolvia, jotka uskovat tosissaan, että on heidän etunsa, kun joku muu hoitaa kaiken heidän puolestaan, myös heidän palkkansa. Tämä ei ole solidaarisuutta, vaan henkistä lamaannusta.

Parempi palkka kuuluu ahkerille, ei keskikastille

Palkkaa ei makseta tunteella, vaan tuloksella. Nopein, taitavin ja fiksuin saa eniten. Tämä on markkinatalouden perusperiaate. Jos joku haluaa kertoa palkan julkisesti, olkoon niin. Mutta, se on työntekijän oma asia, ei viranomaisvelvoite. Kun ahkera työntekijä ostaa kalliin auton ja ajaa sillä työpaikalle, se ei ole kateuden aihe. Se on kannustin muille.

Perussuomalaiset ovat olleet huolissaan siitä, että direktiivi ohittaa työehtosopimukset. Itse en olisi huolissani, vaan toiveikas. Ehkä suomalaiset vihdoin oppivat neuvottelemaan omat ehtonsa, kuten Virossa on jo opittu. Palkka ja rikkaus kukoistaa siellä, missä yksilöt ovat vapaita, eivät siellä, missä liitot päättävät kaiken.

Ammattiliitot ovat menneisyyttä

Ammattiliitot ovat aikansa eläneitä järjestelmiä, joiden olemassaolo perustuu pelkoon ja kiristykseen. Ne eivät enää puolusta työntekijöitä, vaan suojelevat omaa valtaansa. Jos halutaan uudistaa järjestelmää, aloitetaan yhdestä selkeästä askeleesta. Lakkautetaan työttömyyskassat ja siirretään ne valtion hallinnoimalle taholle, kuten työllisyysrahastolle. Samalla otetaan askel kohti vapaampaa ja vastuullisempaa työelämää.

Kilpailu ei ole epäoikeudenmukaisuutta. Se on oikeudenmukaisuuden ydin. Se palkitsee ne, jotka tekevät enemmän, osaavat enemmän ja uskaltavat enemmän. Sosialismi sen sijaan palkitsee tasapäisyyden, ja se on kansakunnan hidas kuolema.