Kannatuksemme on ollut tyrmäävän huono kolmissa vaaleissa. Joka nurkka vuotaa tyrskyämällä. Nyt poliittisen vastuun kantoivat pudonneet paikallispoliitikot. Puolet. Miksi ja miten meille käy?

Työ kunnissa ei ollut niin huonoa, että olisi ollut paikallaan pudottaa puolet vaikuttajistamme. Demarit tekivät media perässähiihtäjänään vaaleista hallitusvaalit. Kun 2023 vaalit olivat ohi, alkoi vasemmiston propagandasota porvarihallitusta vastaan. Pääkohteeksi valittiin Perussuomalaiset. Heti kesällä seurasivat rasistikohut. Siinä sodassa järjellä ei ollut merkitystä. Vain klikkiotsikoilla ja mustamaalaamisella oli merkitystä. Kansankiihotus olikin hyvyyttä, kun tarkoitus oli kiihottajan mielestä hyvä. Valta ja sen saaminen ratkaisevat. Niinpä perussuomalaisia Israelin ystäviä yritettiin leimata juutalaisvastaisiksi ja jopa juutalaisen seurakunnan johtajan piti puuttua asiaan.

Kohut eivät juuri koetelleet Perussuomalaisten kannatusta. Sitten alkoi toinen erä, työmarkkinoihin vaikuttavien uudistusten vastustaminen ja mukaan sylkyrinkiin asettui SAK. Koko kesän ja syksyn tutustuin jokaiseen vasemmiston nostamaan kohuun, kunnes joskus lokakuussa kyllästyin. Kaikki osoittautuivat perehtymisen jälkeen valheeksi. Tyypillisin keino oli kertoa puolitotuus. Kuvainnollisesti, Antti Lindtman heitti kolikon kurakkoon ja esitteli tuomitsevana ja perussuomalaisia syyttäen, kuinka likainen kolikon toinen puoli oli. Samalla hän itse näki kolikon kirkkaan puolen – ja toimi varjobudjetissaan sen mukaisesti.

Lindtmanin masinoima propagandasota onnistui erinomaisesti. Kun puheeksi tuli suomalaisten lompakkoon vaikuttavat asiat, pelko saatiin tartutettua moniin. Osa perussuomalaisistakin uskoi Ylen, HS:n, IL:n ja IS:n toistamat valheet hallituksen toimista. Tuskin yksikään toimittaja vaivautui lukaisemaan ja perehtymään totuuden toiseen puoleen. Mediasta tuli valheen äänitorvi. Ei sillä, näin on ollut ennenkin. Toimittajat eivät vaivaudu saati moni edes halua tietää toista puolta.

Tähänkö tämä lässähti? Ärsyyntyneiden ja kyllästyneiden luottamus on palautettava. Etenkin naisiin on vedottava, ilman heitä vaaleja ei voiteta. Jos todella merkittäviä ja tehoavia toimia ei puolueessa saada aikaan, 2027 vaaleissa kannatus voi jäädä 11 prosenttiin. Vähän olen kysellyt kentältä ja osa on pessimistisiä uskoen em. lukuun mutta osa uskoo nousuun, etenkin talouskasvun auttamana. Sen olen oppinut, että pessimistit tuppaavat olemaan oikeassa. Maailmassa ja elämässä on paljon, mikä voi mennä vikaan ja paljon pitää onnistua, että menestyy.

Nyt vaihdettiin puheenjohtajistoa ja meillä on mielenkiintoisesti ”hallitusvapaa” johto Purraa lukuun ottamatta. Kun päälle huomioidaan Tynkkynen ja oletetaan uuden johdon saavan selkänsä kääntäneitä kannattajiamme kiinnostavaa huomiota, ehkä se talouskasvun ohella hitaasti korjaa kannatusta. Mutta – kuten olen oppinut – pessimistit tuppaavat olemaan oikeassa. Eli uuden johdon varaan ei kannata paljoa laskea.

Syvät haavat. Syksyn kokoontumisajoissa suunnitellaan tulevaa ja koen tapahtuman erittäin tärkeäksi. Jos sieltä ei saada riittävän nopeasti ja todella vahvasti tehoavia toimia, luottamus meitä kohtaan ei palaudu. Vaalikampanja täytyy aloittaa nyt. Umpeutuakseen syvä haava luottamukseen vaatii paljon aikaa ja vetoamista. On korjattava se haava, mikä on syntynyt. Nyt ei auta kehua mitään muuta hienoa, jos toisaalla vuotaa haava. On hyvä tietää, kuka tai mikä haavan aiheutti, mutta sillä tiedolla haava ei korjaudu. Totuus korjaa.

Aikaa haastajille. Kun päästään kärylle, mitä lopulta aiotaan tehdä, kestää aikansa valmistella toimia. Niinpä olemme pian vuoden vaihteessa, kun varhaisen vaiheen toimia päästäneen käynnistämään. Siitä on enää vuosi ja muutama kuukausi vaaleihin ja ehdokkaiden valinnat jo häämöttävät ovella. Jos jokin kannattaa nyt tehdä aikaisin, niin ehdokasvalinnat. Etenkin potentiaaliset haastajat tarvitsevat varmuutta ehdokkuudestaan, jotta panostavat enemmän, ja he tarvitsevat myös aikaa ja tilaisuuksia tunnettuuden ja luottamuksen keräämiseksi. Itse miettisin sitä, että paikallisyhdistykset valitsevat tarjokkaansa ehdokkaiksi nyt syyskokouksissa ja piirit valitsevat heistä etenkin haastajia jopa jo tämän vuoden syyskokouksissaan ehdolle. Aikaa, aikaa, aikaa.

Tähtipelaajat. Tärkeimpiä pelaajia tästä lähtien ovat jatkoa suunnittelevat kansanedustajat ja mahdollisimman pian haastajat. He ovat kiinnostavimpia. Heidän sanaansa kuunnellaan, koska sillä on merkitystä vaaleissa. Somet ja torit täyteen heitä. 1,5-2 vuoden kilpajuoksu ihmisten vakuuttelussa on alkanut.

Luottamus tuo valtaa ja se vaatii aikaa. Oikein käytetty aika kartuttaa luottamusta kuin hyvä korko pankkitiliä.

Lopuksi mieltä provosoimaan puhdas veikkaus 2027 vaalien tuloksesta, jos emme onnistu toimissamme. Vieressä tulos, jos onnistumme erinomaisesti.

PS 11%, SDP 22%, Kok. 22%, Kesk. 14%.

PS 18%, SDP 19%, Kok. 20%, Kesk. 12%.

Nousu nykyisestä 10 % kannatuksesta 18 prosenttiin vuodessa ja 9 kuukaudessa tarkoittaa 0,4 prosentin nousua keskimäärin kuukaudessa.

Vajaan puolen prosentin kuukausittainen nousu tavoitteena tarkoittaa oikeita tekoja isolta joukolta joka ikinen kuukausi. Kokemuksesta tiedämme, ettei aina onnistu, joten välillä nousua pitäisi tulla prosentti. Ikävä todeta, mutta meillä on jo kiire ja on motivoiduttava työhön. Uskottava suunnitelma luo uskoa työhön. Tämä vaatii laajaa osallistumista.

Jo tämä kesä on työtä vaalien eteen. Suunnitelmat kannattaa luoda nyt.