Helsingin kaupunkistrategiaan vuosille 2021–2025 kirjattu lähipäiväkotiperiaate lupasi perheille päiväkotipaikan läheltä kotia:

“Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatuspaikkoja lisätään tavalla, joka mahdollistaa paikan tarjoamisen läheltä kotia tai perheen kulkumatkan varrelta. Toteutetaan lähipäiväkotiperiaate.”

Valtuustokausi on nyt loppumaisillaan, mutta missä olemmekaan tämän lupauksen suhteen?

Helsingissä on yhä perheitä, jotka eivät saa lapselleen päiväkotipaikkaa kodin läheltä. Koillis-Helsingissä paikkoja tarjotaan jopa parinkymmenen kilometrin päästä keskustan liepeiltä. Onko tämä pormestariston näkemys lähipäiväkotiperiaatteesta?

Valtuuston kyselytunnilla 5.2.2025 kysyin asiasta kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Johanna Laisaarelta (sdp), joka totesi suoraan:

“Emme pysty tarjoamaan kaikille sitä.”

——————

Tosiasiassa koko lähipäiväkotikirjausta ei ole yritettykään toteuttaa riittävällä vakavuudella koko valtuustokauden aikana, vaikka päiväkoteihin liittyvät ongelmat olivat tiedossa jo valtuustokauden alussa.

Otin lähipäiväkotiperiaatteen esille jo vuonna 2021, koska epäilin silloin, ettei sitä tulla toteuttamaan. Kyseenalaistin myös, mikä merkitys kaupunkistrategialla ylipäätään on, jos sen kirjauksia ei aiota toteuttaa.

Koillis-Helsingin tilanne on ollut kaikkien tiedossa jo pitkään. Lapsia on alueella paljon niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa, työvoimapula on merkittävä, ja monissa päiväkodeissa ja kouluissa on vakavia sisäilmaongelmia.

Tästä huolimatta alueelle ei suunniteltu uusia päiväkoteja lähipäiväkotiperiaatteen mukaisesti – kuten jo Helsingin investointiohjelmasta silloin selvisi.

——————

Kuntapolitiikassa talous asettaa sekä mahdollisuuksia että rajoituksia. Kaupungilla on budjettirajoite, aivan kuten valtiollakin. Helsingin talous ei ole kriisissä, mutta velka kasvaa jatkuvasti, ja investointeja rahoitetaan pääosin uudella lainalla.

Samalla peruspalveluiden rahoitus ei ole pysynyt muun menokehityksen tahdissa. Tämä kertoo siitä, että kyse ei ole vain rahasta, vaan ennen kaikkea siitä, mitä päätetään asettaa kaupungissa etusijalle.

Kuntapäättäjien tehtävä on huolehtia veronmaksajien rahojen vastuullisesta käytöstä. Helsingin ongelma ei ole pelkästään se, että rahaa ei ole tarpeeksi – vaan se, ettei sitä käytetä kaupunkilaisten kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Lähipäiväkotiperiaate jäi toteuttamatta, vaikka sen toteuttaminen olisi ollut mahdollista. Tämä kertoo vakavasta ongelmasta kaupungin päätöksenteossa – peruspalvelut eivät ole olleet poliittisessa päätöksenteossa etusijalla.

——————

Tulevissa kuntavaaleissa ja uudessa kaupunkistrategiassa ei pidä antaa katteettomia lupauksia. Helsinkiläiset ansaitsevat enemmän kuin pelkkiä kauniita sanoja.

Ilman toimivia peruspalveluja, kuten lähipäiväkoteja, Helsinki ei pysy vetovoimaisena lapsiperheille. Jos perheet muuttavat pois, kaupunki ei vain menetä verotuloja – se menettää myös tulevaisuutensa.

Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa syvenevää taloudellista kierrettä: vähemmän veronmaksajia, enemmän velkaa ja heikkenevät palvelut. Mitä kauemmin peruspalveluista tingitään, sitä vaikeampi kierre on katkaista.

————————————

Aiheeseen liittyvät aiemmat kirjoitukset:

Helsinkiä vaivaa realismin puute – Ajatuksia uudesta kaupunkistrategiasta

https://www.teijamakkonen.fi/post/helsinkiä-vaivaa-realismin-puute-ajatuksia-uudesta-kaupunkistrategiasta

Puhe Lähipäiväkotiperiaatteesta Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 6.10.2021

https://www.teijamakkonen.fi/post/puhe-lähipäiväkotiperiaatteesta-helsingin-kaupunginvaltuuston-kokouksessa-6-10-2021