Perusteeton lakkoilu, jatko-osa.

Tämä ei ole osa 2. johtuen siitä että en alkujaan ajatellut kirjoiittaa kuin yhden blogikirjoituksen asiasta.

Mutta edellisen saamasta laajan yleisön ( PV:n ) positiivisesta, ja erityisesti vasemmistolaisten, vastaantosta johtuen päätin kirjoittaa jatko-osan. Varoituksena vielä että kenties tulee vielä kolmaskin osa jos vastaanotto on lähellekään yhtä positiivinen kuin edellinen.

Edellisen kirjoituksen asiasta julkaisin Uuden Suomen Puheenvuorossa jossa se on luettaviss.

Niin, kysehän on siis ay-liikkeen perusteettomasta lakkoilusta korkeampien palkkojaen takia. Voi tietenkin kysyä että kenen palkoista ja eduista lopultakin on kysymys.

Teen, ehkä, ohessa joitakin vertauksia muihin maihin.

Aloitetaan alusta.

Onko meillä, ja osassa muutakin Eurooppaa, kenties käynyt niin että työväenliike on jäänyt tasolle jolla se oli joskus 1900-luvun alkupuolella. Noista ajoista on kuitenkin jo lähemmäs sata vuotta ja kuluneiden vuosien aikana, sanotaan ensimmäisten 50 vuoden, aikana teki työväenliike hyvää ja perusteltua työtä niin työväen olojen kuin myös yhteiskunnan hyväksi.

Ehkä yhtenä kannustimena oli kommunistien vallankumous Venäjällä ja Kansalllissosialistien diktatuuri Saksassa. Ne osoittivat mihin suuntaan ei pidä mennä. Työväenliike pysyi periaatteen ”Suutari pysyköön lestissään” mukaisesti alueella joka sille kuului: Työväestön työ- ja elinolojen parantaminen.

Saatiin aikaan yhtäläinen äänioikeus, koulutus ja oppivelvollisuus, terveydenhuolto kaikille, työttömyyden ja sairauden sattuessa turvattua elinmahdollisuudet kaikille ym.

Valitettavasti ei huomattu sitä tosiasiaa että palkan- ja muiden työperusteisten ”etujen” säännönmukainen ja vuoisttainen korotus ei ole mikään itseisarvo. Vaikka kylläkin ymmärrettiin että edellämainituista ilman perusteita seuraa vain uusia korotustarpeita jokaisen kierroksen jälkeen. Työn kustannusten noustessa on välttämätöntä että työn tulosten myyntihinta nousee enemmän kuin työtä maksettu palkka. Ei huomattu eikä ymmärretä, tai ay-liike ei myönnä että ollaan menty aivan liian pitkälle.

Tää suopmalaist opiskelivat sotien jälkeisen ajan aina euroon liittymiseen saakka: Korotettiin palkkoja, hingtoja oli pakko korottaa, devalvoitiin valuutta että saatiin vientiä aikaiseksi.

Tämän kaiken maksoi aina, joka kierroksella, työväestö taskustaa. Ja tuli uusi kierros……

Vuosi vuodelta on työn hinta ”karannut” käsistä. Niin korkeaksi että työn tekijällä ei ole palkallaan mitään mahdollisuuksia ostaa tuotteita joita se itse on valmistanut.

Otan pienen esimerkin. Oletan että autoliikkeessä mekaanikon palkka on € 20;-/h. Lisättynä sivukuluilla se on lähes € 40;-/h. Josta mekaanikko saa käteen ehkä € 15;-.

Kun viuen autoni korjattavaksi niin tubtiuveloitus on ehkä € 90;- + alv. Siis n. € 110;-.

Mekaanikon tai vastaavaan tuntiansioon pääsevä pystyy siis ostamaantunnin tylään n. 1/7 – osatunnin mekaanikon työtä eli n. 9 minuutin työn.

Yksinkertainenkin korjaus maksaa helposti kahden tunnin työn, € 220;- jonka käteen saadakseen joutuu itse tekemään n. 14 tuntia.

Onko tällaisessa mitään järkeä?

Ei ole sisäistetty sitä että jossain vaiheessa markkinatalous huolehtii siitä että jokainen yritys myy tuotteensa niin halvalla kuin voi pysyäkseen markkinoilla. 

Ja tässä astuu sosialismi ja kommunismin ideologia jälleen kuvaan mukaan. Näiden ideologioiden kannattajat jatkavat jauhamista yritysten jättivoitoista ymmärtämättä ja ehkä tietämättä että mitään ”jättivoittoja” ei ole. 

Tai on niitä, uusilla aloilla, aloilla joilla joku toimija on muita edellä ja onnistuu ”rahastamaan” edelläkävijän asemallaan. Näistä esimerkkeinä vaikkapa Nokia, Apple, erilaiset muut IT-alan yrtitykset, Tesla ym.

Jokainen näistä putoaa kuitenkin aikanaan, kilpailun lisääntyessä, siis monien muiden markkinoille tullessa, maan tasalle. Osa katoaa kokonaan jos ei ymmärrä uudistaa tuotteistoaan. Näin kävi Nokialle esimerkkinä. Se jätti kehittämättä kosketusnäyttöpuhelimet ja muut menivät ohi. Nokia ymmärsi että päätä ei kannata hata puuhun ja siirtyi ainoastaan verkkobisnekseen jossa se on menestynyt suhteellisen hyvin.

Sosialistit ja kommunistit jatkavat jatkuvien palkankorotusvaatimusten esittämistä ilman mitään perusteita. Näitä vaatimuksia ylläpidetään ja tehostetaan, tai oikea termi on itse asiassa kiristys, kiristetään yrityksiä maksamaan lisää ilman perusteita. Tämä on jo pitkään ollut mafian kaltaista toimintaa. Tuhoamme teidät jos ette suostu maksamaan lisää. Käytännössä siis suojelurhaa. 

Suurin syy lopultakin taitaa olla se että ay-liikkeen johtoon kaveriporukasta nousseet haluavat vain turvata oman asemansa ja seuraavana jonossa johtoon nousua odottavat omat mahdollisuutensa.

Jo monien kymmenien vuosien ajan palkkakehitys olisi pitänyt sitoa työn tuottavuuteen ja pieneltä osin maailmanmarkkinahintoihin. Me emme kuitenkaan ole, niin kuin ei nykyään mikään muukaan maa, mikää erillinen saareke maailmassa.

Tämän huomaa parhaiten jos ajattelee mitä Suomi-nimisessä maassa tuotettiin 30 vuotta sitten. Ja mitä ei nykyään tuoteta lainkaan:

Ei juuri mitään kestokulututshyödykkeitä (jääkaappeja, liesiä, TV- ja radivastaanottimia ym). Näitä tuotettiin aikanaan jopa vientiin ja ne kävivät laatunsa ansiosta vielä kaupaksikin. Ei valmisteta juuri lainkaan vaatteita tai kenkiä, ei huonekaluja. Näitä kaikkia vietiin aikanaan. Elintarvikkeita tuodaan. samoin enenevässä määrin.

Ja syynä valmistuksen loppumiselle ovat liian korkeat tuotantokustannukset joista suuren osan muodostaa työn kustannukset oheiskuluineen.

Tämä kehitys eteni kuin varkain. Kun oma, kotimainen valmistus loppui, tuontitavara tuli tilalle, tai oikeastaan tuontitavara pakotti oman valmistuksen lakkauttamisen. Tuontitavara joka paljolti oli tehty ja tehdään orjatyövoiman kaltaisissa olosuhteissa, ei toki kaikkialla.

Yhtenä osana tuontitavaran edullisuuteen kotimaiseen verrattuna on ollut ja on. kohtuuton verotus. Sekä yritysten että työvoiman.

Ay-liike, nyttemmin -mafia, ei tätä ymmärrä kerrotuista syistä.

Työn kustannusten lisäämisestä on tehty itseisarvo hyväksymättä edellä mainittua kustannusten siirtymistä automaattisesti kaupan hyllylle. Siis palkankorotuksilla ja muilla kustannusten lisäämisillä aiheutetaan vain inflaatiota, jatkuvaa rahan arvon alenemista mikä puolestaan nollaa palkankorotukset.

Viimeisiä vuosia lukuunottamatta on pitkään ollut matalien korkojen ja lähes olemattoman inflaation aika. Työn kustannuksia on siitä huolimatta korotettu vuosi vuodelta. Vaikka mitään varsinaista perustetta ei ole ollut.

Samalla on sosialistihallitusten ja sosialistien painostuksesta ay-mafian johdolla ja tuella vaadittu ja toteutettu täysin käsittämättömiä sosiaalisia ”etuuksia”. Lue vastikkeettoman rahan jakamista ja samalla on poistettu vaatimukset siitä että ihmisten pitää ottaa itse vastuuta elämästään ja toimeentulostaan.

Meillä ei ihmisen tarvitse mennä ansiotyöhön jos ei halua. Yhteiskunta antaa ilman mitään vastinetta riittävästi ”etuuksia” niin että hyvä toimeentulo on taattu.

Tästä on seurannut verokierre. Yhtesikunta on joutunut korottamaan perimiään maksuja ja veroja tasolle joka itsessään jo haittaa työllistymistä. Kun lähes puolet palkasta menee veroihin joista sitten jaetaan vastikkeetta niille jotka eivä edes halua ansiotyöhön. 

Kuka viitsii siis mennä anasaitseman muille elantoa?

Lupasin alussa vertauksia muihin maihin.

Tämä sama kehitys on ollut ja on meneillään muissakin maissa. Myös Ruotsissa ja Saksassa. Kehitys on mennyt muualla hitaammin koska niiden tuotanoyksiköt ja sarjat ovat suuria verrattuna meidän teollisuuteen.

Nyt on myös halpatuonti edellämainituista lähes orjatyöllä teettävistä maista ottamassa yliotteen myös korkeaa teknologiaa vaativissa tuotteissa. 

Tämä kehitys tulee jatkumaan, sitä ei voida estää millään tavalla.

USA:a Donald Trump yrittää padota halpatuontia tuontitulleilla. Se saattaa auttaa, mutta lähinnä muista länsimaista tulevaa tuontia kohtaan joissa jo nyt on kustannustaso liian korkea verrattuna esim. Kiinaan.

Kustannustaso Kiinan (ja muiden vastaavien maiden) osalta on kuitenkin niin alhainen että se kestää kilpailussa korkeatkin tullit.

Samaan aikaan tulevat nämä maat ehkä asettamaan vastaavia tulleja tuotteille joita länsimaat vielä vievät niihin. Mukaanlukien raaka-aineet. Joita mekin edellen viemme koska ne ovat massatuotteita. Niitä myydään tuhansia ja miljoonia tonneja.

Kuvaavaa on että esim. Kiinan kannattaa ostaa sellua kaikkialta maailmasta, kuljettaa se pallon toiselta puolelta ja valmistaa siitä itse paperia. Ja se kannattaa hyvin heille.

Meillä, jos palaan kotiin, ei ole työn tuottavuus noussut kai yli 15 vuoteen mutta kustannuksia on lisätty surutta.

Yhteiskunnan kustannukset on maksettu ottamalla lisää lainaa kun sitä ei tarvitse koskaan maksaa, käyttääkseni erään tunnetun graffitti-kommunistin talousoppeja. Ja kun korot ovat olleet lähes nollatsolla.

EKP on pitänyt korot alhaalla ylläpitääkseen ja lisätäkseen liikkeessä olevan rahan määrää tarkoituksena välttää deflaatio eli tilanne jossa tavaraa on mutta ostajia ei. Mikä nostaisi hyvin nopeast työttömyyttä. 

Ja tämä on saatu huomata Venäjän hyökättyä täysimittaisesti Ukrainaan. Korot nousivat rajusti kun halpaan venäläiseen energiaan hirttäytyneet sosialistihallitukset joutuivat energiapulaan.

Seurannutta korkojen nousua seurasi työttömyys, ensin rakentamisessa jossa hankinnan merkitys yksilölle on valtava. Moni ostaa asunnon kerran elämässään ja satsaa siihen kaiken työnsä.

Sitten seurasivat autot joiden kauppa on suorastaan romahtanut. Johtuen paljolti ns. vihehumpasta, täysin tolkuttomasta energialähteiden säännöstelystä.

Autokaupan tyrehtyminen johtaa ja on jo johtanut työtömyyteen Euroopassa.

Nyt vielä lopuksi toistan itseäni, jällleen sillä kertaushan on opintojen äiti.

Meillä nyt meneillään olevat lakot ovat selkeän, jo viime vaalien jälkeen laaditun strategian mukaisia.

Ensin päätettiin kokeilla poliittisen vallan anastusta poiliittisilla, hallitusta kohtaan suunnatuilla lakoilla. Lakoilla joiden väitettiin kohdistuvat työehtoihinv aikka, oliko se kuka, joka sanoi että näkeehän sen erkkikin, että näin ei ollut. Tosin onnistuttiin aiheuttamaan yrityksille ja maalle miljardimenetykset.

Jatkosuunnitelma oli sitten, jos poliittiset lakot eivät auta, massiiviset lakot kun työehtosopimukset alkavat. Tämä päätettiin oikeuttaa palkkavaatimuksilla jotka ovat maan taloustilanne huomioiden ja työn tuottavuuden kasvun puute huomioiden, täysin kahjoja.

Nämä lakot luvattiin jo kun poliittiset lakot menivät kuralle.

Lakkoja perustellaan myös hallituksen tekemillä sosiaalietuuksiin kohdistuvilla leikkauksilla joiden väitetään olevan työehtoja.

Samoin sillä että hallituksen politiikka olisi lisännyt työttömyyttä mikä on täydellistä valehtelua. Eiväthän lähes mitkään lakiuudistukset ole edes astuneet vielä voimaan saati vaikuttamaan yhtään mihinkään.

Mutta, kuten sanottua, ay-mafialla SDP:n tukemiseksi on pääasiallinen tarkoitus vain päästä jatkamaan maan viemistä kohti sosialismin autuutta.