Ajelin vielä vuonna 2010 kuorma-autoa pääkaupunkiseudulla, olin ajanut jo 10 vuotta ja elämä keskittyi lähinnä työssä käymiseen ja raskaaseen huumoriin ja erilaisissa terminaaleissa. Olin nähnyt vuosien saatossa kuljetusalan muutoksen ja sen kuinka alalle tuotiin jatkuvasti kieltä osaamattomia kavereita töihin, jotta saadaan palkkoja poljettua. Esimerkkejä voisin luetella lukuisia mutta ne eivät tähän kirjoitukseen kuulu. 

Olin ennemmin ehkä jopa enemmän vasemmistolainen ja ajattelin lähinnä niin, että töitä pitää tehdä ja veroja maksaa. Ketään ei saa käyttää hyväkseen ja ne, jotka olivat työttömänä omasta tahdostaan nakersivat meidän yhteistä yhteiskuntaa. En myöskään pitänyt maahanmuutosta, joka ei millään tavalla hyödyntänyt Suomea vaan syrjäytti tulijat sosiaalitukien varaan ja pois yhteiskunnasta. Siihen aikaan pidin perussuomalaisia lähinnä piristysruiskeena politiikassa mutta en sinänsä pitänyt heitä oikeana vaihtoehtona. Kuuluin jopa hetken vasemmistoliittoon kunnes totesin, että tässä toiminnassa ei kyllä ole sitä vähäisintäkään järkeä, että ei tämä työmiehen puolue ole vaan ainoastaan tulonsiirtäjille tarkoitettu puolue. Vanha lihaa syövä ja raskasta työtä tekevä vasemmisto oli vaihtunut ideologiseksi salaattia syöväksi urbaaniksi cityihmiseksi.

Loppuvuodesta 2010 aloin kiinnostumaan ilmiöstä nimeltä romanikerjäläiset. Kävin lukemaan aiheesta enemmän ja etenkin niitä uutisten kommentteja. Oli sanomattakin selvää, että kyseessä oli järjestelmällinen ihmiskauppa ja mitä enemmän suomeen näitä ihmisiä tuotaisiin hyväksikäytettäväksi sitä pahempaan suuntaan tilanne menisi. Silloin erästä uutista tai ennemminkin sen kommenttia lukiessa päähäni heräsi omituinen ajatus siitä, että entäpä jos tekisin itse samoin ja esimerkilläni näyttäisin, että ei tässä ole mitään järkeä. Kommentti oli siis – Entä jos suomalainen tekisi samanlaisen leirin keskelle kaupunkia.

Töissä puhuin yhden kaverin ympäri ja laitettiin facebookkiin haaste, että jos yli 10000 ihmistä tukee niin lähdetään vaunun kanssa 10 päiväksi kerjäämään romanian lähetystön lähimaastoon. Siitä se sitten lähti ja määrä taisi kolmessa päivässä tulla täyteen. Kävin tekemässä poliisille ilmoituksen mielenilmauksesta ja keväällä sitten leiriinnyttiin asuntovaunun kanssa lähelle romanian lähetystöä. Olimme siinä viikon, tai lähinnä minä olin. Enempää siitä tapahtumasta en tähän avaa, koska kirjoituksesta tulee jo nyt liian pitkä.

Kerjäläisleirissä tuli sitten käymään eräs oman paikkakuntani kansanedustaja, joka juuri oli valittu uutena edustajana eduskuntaan. Otti vielä maksaakseen pysäköintivirhemaksun, joka asuntovaunuuni oli laitettu. Käynti jäi käynniksi mutta myös mieleen ja hieman myöhemmin sinä vuonna toivotin kyseisen kansanedustajan tervetulleeksi tutustumaan monikulttuuriseen työyhteisöön. Yllättäen hän olikin kiinnostunut asiasta ja lähti mukaani yöllä kun ajelin Helsingin Sanomia yöllä jakajille Itä-Helsinkiin, eli Myllypuro, Kontuja, Mellunmäki ja Rajakylä.

Heitin kyseisen kansanedustajan aamulla kuorma-autolla keskustaan ja siinä matkalla tuli sitten puheeksi kuntavaalit. Hän tajosi minulle monta lappua kirjoitettavaksi. Puolueen jäsenyyttä, ehdokassopimusta ja ehdokaspapereita. Siihen aikaan pidin sitä hyvänä vitsinä, että onhan se hauska joskus vanhana kertoa, että olimpa minäkin kerran vaaleissa ehdolla ja sain 3 ääntä tai jotain vastaavaa.

Kuntavaaleissa Kotkassa, jossa kirjani siis olivat innostuin kuitenkin tekemään töitä erään pienemmän kyläkoulun eteen, tutustuin myös muiden puolueiden ehdokkaisiin ja toki myös oman puolueen tyyppeihin. Toreilla oli ihan hauskaa ja homma alkoikin luistamaan. Myös työt Helsingissä alkoivat näyttämään hyvin epävarmoilta, koska alalla oli työvoimapula ja työntekijöitä tarvittiin halvemmalla muualta. Loppujen lopuksi meidän firma sitten hävisikin kilpailutuksessa kaikki ajot ja kansainväliset osaajat alkoivat ajaa paljon halvemmalla. Tässä vaiheessa oli hyvä, että olin jo alkanut juurtumaan takaisin Kotkaan.

Vaaleissa kävikin sitten yllätys. Pääsin vahingossa läpi viimeisenä, eli olin osa kahdeksan hengen valtuustoryhmää. Hätäännyin ehkä hieman kun en tiennyt mikä on lautakunta tai mitä ylipäätään tekee kaupunginvaltuusto. Tässä 12 vuoden aikana olen huomannut, että ei se nyt mitään ylitsepääsemätöntä ole kun on hyvä tukijoukko. Tuolla ihan tavallisissa ammateissa on ihan tavallisia ihmisiä, jotka pärjäisivät kunnallisessa päätöksenteossa keskivertovaltuutettua paljon paremmin. 

Oma ryhmä on kaikista vaikeuksista ja haasteista huolimatta tukenut minua aina ja olenkin saanut kokemusta, teknisestä lautakunnasta, kaupunginhallituksesta ja valtuuston varapuheenjohtajuudesta. Piiritasolla olen päässyt vaikuttamaan ollut puheenjohtaja omassa paikallisyhdistyksessä yhden 4 vuoden jakson ja päässy vetämään monet vaalit. Loppujen lopuksi politiikka harrastuksena muuttui jopa työksi kun lähdin sille samalle kansanedustajalle avustajaksi joka minua sinne kerjäläisleiriin tuli tapaamaan.

Suosittelen jokaiselle ehdokkaaksi lähtemistä, koska se voi muuttaa koko elämän tai ainakin antaa kokemuksen, josta voi kertoilla kiikkutuolissa. Tosta alta kun klikkaat niin pääset ilmoittautumaan. 😉

Ilmoittaudu ehdolle – Perussuomalaiset