Petri Toiviainen kirjoitti hyvän lukijakirjoituksen (”Onnestaan ei saa iloita Itä-Suomessa”, Etelä-Saimaa 4.9.2024). Kirjoituksessaan hän totesi mm. että ”Länsi-Suomessa voi iloita ja näyttää onnensa täysin rinnoin. Kukaan ei yritä viedä sitä pois, vaan yrittää löytää oman onnensa. Itä-Suomessa asuessaan ihmisen kannattaisi menestyäkseen olla hyvin vaatimaton ja peittää kaikki onnensa siinä toivossa, ettei kukaan ihminen yritä viedä häneltä hänen onneaan pois.”

Sain äskettäin luettavakseni maamme länsirannikolla toimivien energiayhtiöiden Katternö-konsernin asiakaslehden. Toiviaisen lukijakirjoituksen hengessä on todettava, että lehti oli täynnä länsisuomalaista optimismia. 56 sivua laadukkaalle paperille painettua asiaa ei pelkästään sähköstä ja energiasta vaan myös tekoälystä, luonnosta ja ihmiskohtaloista. Lehteä oli suorastaan ilo lukea. Mistä löytäisimme lisää positiivista luettavaa tänne meidän alueellemme?

Arkemme täällä itärajalla, väestön ikääntymisen ja työpaikkojen vähyyden todellisuudessa sekä muuttotappion uhkaavassa varjossa ei ehkä anna ylenpalttisesti aihetta positiivisuuteen – mutta kuka sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse? Etelä-Karjalaa markkinoidaan uusinajattelijoiden maakuntana. Yksi maakuntaliiton sloganeistakin on ”Emme pelkää uusia ideoita vaan vanhoja”. Miten tämän kaiken saisi näkymään eteläkarjalaisessa arjessa? Mistä saisimme annoksen länsisuomalaista uskallusta ajatella positiivisemmin?

Voisimmeko yhdistää meidän hyviin puoliimme länsisuomalaisten hyvät puolet? Lappeenrannassa ja Etelä-Karjalassa asuu fiksua, juurevaa ja maanläheistä porukkaa. Meidän maalaisjärkeemme kun lisää hiukkasen länsivaikutteista unelmointia ja toiveikkuutta, pystymme kyllä mihin vain!