Ukrainalaisyntyisen Nikolai Vasiljevitš Gogolin romaanissa ”Kuolleet sielut” kollegineuvos ja oikeasti huijari nimeltä Tšitšikov ostaa tilanherroilta ”kuolleita sieluja”. Samalla tavalla kuin Gogolin romanissa Vladimir Putin ja hänen hallintonsa ovat äskeisissä presidentinvaaleissa haalineet itselleen kuolleita sieluja 87% verran.

Todettakoon näin aluksi, että eilisen väärennetyt vaalit olivat rikos Venäjän kansaa kohtaan.

Mutta kuten ostos-tv:ssä voisi todeta, että ”eikä tässä vielä kaikki”.

Näiden vaalien idea on kurottaa tulevaisuuteen ja täydelliseen maan kansalaisten hallintaan. Tulos oli täysin looginen, sillä sähköinen äänestämisen takia ei tarvittu viime vaalien ”karusellia” – ts. busseilla eri äänestyspaikoissa kiertäviä äänestäjiä.

Primitiiviset vaalivilpit ovat nyt historiaa (paitsi tietysti valloitetuilla alueilla).

Vaalivirkailijoiden ei ollut syytä tunkea kahmalokaupalla esitäytettyjä lippuja uurniin, kun koko prosessi on saatu haltuun. Vakoilukameroilla todettavia väärinkäytöksiä ei tarvita sillä vaalien tulos ja alueelliset tulokset voidaan väärentää jokaisessa vaiheessa. Nyt voidaan keskittyä ns. väärinajattelijoiden seulontaan. Kuten Putinin voitonpuheessaan totesi, nyt ”hoidellaan” ne, jotka turmelivat äänestyslipukkeensa.

Näiden vaalien tärkein päämäärä oli varmistaa hallinnon legitiimisyys seuraavaksi 6 vuodeksi.

Samalla ne kuitenkin tähtäsivät tulevaisuuden vaaleihin, joissa kontrolointi ja poliittinen ohjailu on vielä täydellisempää.

Hallitseva sekurokratia ei halua kokea enää samaa järkytystä kuin vuonna 2011, jolloin kaupunkien keskiluokka kääntyi suuttuneena hallitusta vastaan. ”Valkoisen nauhan” liike oli muistutus siitä miten hataralla pohjalla nykyisen sekurokratian poliittinen pohja oikeasti on.

Vaalien ohjailua tarvittiin myös siksi, että Venäjä valmistautuu Putinin valtakauden loppuun; siihen, että hänen otteensa kirpoaa.

Poliittisessa mielessä Putinin ”appelsiinit on syöty” eikä hänellä ole enää mitään uutta tarjottavaa maalleen ja kansalleen. Hänestä on tullut tässä mielessä vaivanloinen reliikki myös maan sekurokratialle. Sota on umpikujassa, lännen teollinen voima tulee musertamaan Venäjä mikäli se alkaa mobilisoida itseään, eikä Ukrainan vastarinta hellitä.

Nyt kannattaakin tarkkailla sitä kenestä tulee Venäjän pääministeri, sillä vallanvaihdon yhteydessä hänen roolinsa on äärimmäisen tärkeä ja etenkin silloin kun presidentti ei kykene enää jostain syystä hallitsemaan. Onko se Dmitri Patrushev? Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteerin ja maan vahvan miehen Nikolai Patrushevin poika?

Lännelle probleemi – pitäisikö nämä sirkusvaalit tunnustaa?

Entä miten EU ja USA suhtautuvat näihin vaaleihin, jotka olivat alusta loppuun saakka täysin kierot?

Pitäisikö Putin tunnustaa Venäjän presidentiksi vai nauraa hänelle päin naamaa?

Ongelmana on se, että maailmassa on monia muita valtioita, jotka perustuvat diktatuuriseen komentoon. Aikovatko EU ja USA protestoida Kiinan hallinnon epädemokraattisuutta? Entä pitäisikö moittia Saudi-Arabian hallintoa? Jos emme tunnusta Putinin johtavan maata niin kenen kanssa Ukrainan ja länsi neuvottelevat mahdollisesta rauhasta? Hänen tulevan seuraajansa kanssa?

Tilanne on vähän samanlainen kuin Serbian ja Slobodan Milosevitšin kanssa. Länsi sanelin ehtonsa tälle presidentille, joka oli osallistunut rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Hän kuitenkin istui neuvottelupöydässä Daytonissa vuonna 1995 kun Bosnian sota lopetettiin. Vuonna 1999 hän oli neuvotteluosapuolena Kosovon sodan lopettamisessa.

Paradoksaalista kyllä – Putinin käyttökelpoisuus niin Venäjän hallinnolle kuin lännelle alkaa olla lopussa. Rauhan solmiminen olisi ainoa hyödyllinen tehtävä hänelle sillä yleensä aina huijari paljastuu ja naamiot tippuvat.

Myös Tšitšikovin juoni paljastuu kirjan lopussa. Hänen tarkoituksensa oli näiden kuolleiden sielujen nimissä saada valtiolta lainaa. Silloiset viranomaiset eivät pystyneet tarkistamaan olivatko sielut kuolleita vai ei. Kuollutkin sielu kelpaa pankkiirille vakuudeksi sillä tärkeintä on, että kaikki näyttää paperilla hyvältä.