Suomen viherpunainen vähemmistö on nyt viikkotolkulla kaivanut perussuomalaisten ja kokoomuslaisten taustoja, irrottaneet kirjoituksia asiayhteydestään ja huutavat kurkku punaisena nettimediat täyteen viisitoista vuotta vanhoista kirjoituksista. Valitettavasti myös lehdistö on lähtenyt ajojahtiin mukaan.

Mutta mitähän sieltä omasta pesästä löytyy? Päätin äkkiseltään tutustua yhden suurimman älämölön pitäjän, Li Anderssonin taustaan. En ole lähtenyt kovinkaan raskaaseen googletteluun, sillä välittömästi löytyi Suomen kuvalehden Li Anderssonin haastattelu, jossa hän antaa vähintäänkin epäilyttäviä lausuntoja siitä miten Suomea pitäisi hoitaa. Mahtaako hän vieläkin olla sosialisti? Tässä linkki.

Seuraavassa suoria lainauksia artikkelista (lainausmerkeissä), sekä omia kommenttejani:

“Vasemmistoliiton edeltäjien Skdl:n ja Suomen kommunistisen puolueen Skp:n opinkappaleita olivat työn ja pääoman ristiriita, sosialismi ja marxismi. Andersson sanoo olevansa sosialisti, jonka mielestä työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain.”

Tästä käy siis ilmi, että Li on sosialisti. Sosialistit taas kannattavat sosialismia, jossa tehdään pääoman uusjako, ja tuotanto sekä tuotantovälineet ovat valtion hallussa. Tämä, jos joku, on asia josta kuuluu keskustella. Haluaako Li Andersson edelleen tätä? Irtisanoutuuko hän sosialismin kaipuustaan? Vihaako hän pääoman edustajia? Suomen ainoa tapa selviytyä on teollisuuden vienti, ja sitä täytyy sekä työväestön että pääoman edustajien tehdä yhdessä. Eikä tehdä vastakkainasettelua.

“”Kapitalismi ei ole ikinä valmis, koska se ajoittain kriisiytyy. Nyt tilanne rahoitusmarkkinoilla on kuin vuonna 2007. Työn ja pääoman ristiriita ei ole hävinnyt mihinkään.” Esimerkiksi verotusta on Anderssonin mielestä muutettu pääomatuloja suosivaksi”

Miten Andersson haluaa vielä kiristää pääoman edustajia? Palkkatyössähän meillä on jo Euroopan korkein progressio – pitääkö sitäkin nostaa?

“Vallankumous ja ihanneihminen eivät kuulu Anderssonin sanavarastoon. Hän ymmärtää kansalaistottelemattomuutta. Laittoman ja laillisen toiminnan rajalla Andersson on varovainen.

Kiakkovieraat järjestivät itsenäisyyspäivänä 2013 Tampereella mielenosoituksen, joka kärjistyi yhteenotoksi poliisin kanssa. Kiakkokkovieraiden matkan järjestelyihin osallistui vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja. Andersson vältti sotkeutumasta vasemmistoliittoakin hämmentäneeseen keskusteluun. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Andersson väitti tuolloin, ettei hän edes tiedä, kuka on vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja.”

Okei, hyvä juttu että Andersson ei halua Suomeen vallankumousta. Se ei kuitenkaan ole okei, että hän hyväksyy kansalaistottelemattomuuden. Sitä Suomessa harrastavat lähinnä laitavasemmiston antifasistit, vasemmistolaiset, vihreät eri suuntauksineen jne. Mielenkiintoista on se, että hän kieltää tienneensä mitään “kiakkoviaraiden” väkivaltaisesta itsenäisyyspäivän mielenosoituksesta. Siinä hakattiin poliiseja, poliisihevosia ja tuhottiin omaisuutta. Olisiko aika katsoa peruutuspeiliin? Vasemmistoanarkistit ovat muinakin itsenäisyyspäivinä pitäneet väkivaltaisia mielenosoituksia.

“Andersson kuitenkin ymmärtää Greenpeacen operaatioita ja iskuja turkistarhoihin. ”Jos kysyt, saako olla laiton, niin Suomessakin on lakia rikottu, ja se on ollut moraalisesti perusteltua. Onko minun asiani hyväksyä? Poliittisesti ainakin ymmärrän.””

Anderssonin mielestä asioiden laillisuutta ja hyväksyämistä ei siis määritä Suomen laki, vaan erinäiset vihervasemmistolaiset järjestöt kuten Greenpeace.

Elokapinaa ei artikkelin aikana vielä tainnut olla olemassa, mutta Andersson on myös puolustanut Elokapinaa monissa kommenteissaan.

Lopuksi vielä vinkki: katsokaapa jutussa olevaa kuvaa Li:n läppäristä. Siinä on lukuisia anarkismiin kannustavia tarroja, sekä yksi tarra jossa tähdätään sosialistiseen Eurooppaan. Siinä meillä malliesimerkki puoluejohtajasta!