Menestyksellinen sota perustuu harhauttamiseen. Sen aapisen loi kiinalainen strategi Sun Tzu. Taito perustuu vastustajan mielen lamauttamiseen. Voittamiseen ilman aseita.

Assyrian valtakunta sai uhkauksilla pienet kaupungit maksamaan veroja. Kun Israelin entinen pääministeri Golda Meiriltä kysyttiin, onko teillä ydinase, hän vastasi: ”Ei ole, mutta tarvittaessa käytämme sitä.”

Nykyisin psykologisen sodankäynnin trendi on venäläinen ”maskirovka.” Se on huijaamista ja kusettamista strategian, politiikan, talouden ja diplomatian aloilla; visioista mies miestä vastaan tasolle, yllättätyksen keinoin. Mitä ovelampi ja arvaamattomampi on vastustaja sitä kenkumpi.

Talvisotamme päättymiseen maaliskuussa 1940 vaikutti suuresti, että Stalin pelkäsi ranskalaisten ja brittien tuloon avuksemme.

Talvisodan taistelujen sankareilta omimme natovision: ”Ei enää koskaan yksin.”

Noista ajoista olemme olleet neukku-venäläisessä liekanarussa. Aluksi puhdasverinen YYA-maa. Sittemmin hihassamme kuviteltu nato-optio?

Putinin visio on Venäjän imperiumin palauttaminen. Krimin valtaus 2014 oli poiminta maskirovkan oppikirjasta. Vihreisiin puetut rikolliset, ilman arvomerkkejä, banklavat päässä miehittivät strategiset kohteet. Valkoiseksi humanitäärisenksi avun tuojiksi maalatut sotilasajoneuvot olivat troijan hevosia.

Kivennavan kirkonkellot kilisivät, mutta tsuhnat ummistivat silmänsä ja uskoivat hyvän voittoon pahasta. Jokaiselle piti olla selvää, mitä tarkoitti venäläinen ”avuntarjous”. Se oli kopio -”anschluss”. Muutamien mielestä jäsentenvälinen, johon ei tullut sotkeutua.

Vasta Putinin totalitäärinen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 ravisteli maailmanpolitiikan mannerlaattoja.Se tuntui Suomessakin. Kiovan lentokentän Hostomelin sankarillinen puolustustaistelu poisti naamarit.

Talvisodan aaton muistoissa suomalaisetkin kokivat ”pakene tai taistele” adrenaliiniryöpyn. Kansa itse käänsi natovaippansa. He päättivät, joilla oli vastuu. Kätilöinä toimivat Zelenskyi, Putin,Biden ja Stoltenberg. Ruotsalaiset yhä jatkavat kadotetun nato-option etsintää…

II MS:n jälkeen sodat ovat olleet epäsymmetrisiä. Rintamalinjoja ei ole. Sotaa käydään syvyydessä. Pienikin voi menestyä. Amerikkalainen sotapäällikkö Colin Powell on todennut:” Osaamme käydä sotaa, mutta emme tiedä, miten siitä irtaudutaan”.

Hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut, että sotaa ei voiteta konventionaalisin asein. Osapuolet ovat kaivautuneet ”mustaan multaan”. Tuhoamissota on jämähtänyt jäätyneeksi konfliktiksi.

Selkkauksen syyt ovat ideologisia ja monenkirjavia. Puolalainen viisaus: ”minkä aseilla voitat, sen neuvotteluissa menetät”, ei houkuttele neuvottelupöydän ääreen. Silti yllätykset kuuluvat sodankäyntiin.

Tähän on tultu.

Ydinaseen käyttökynnys loivenee. Venäjällä on taktisia ydinaseita. Lännellä lataukseltaan säädeltäviä, liitäviä täsmäydinpommeja. Ne ovat tarkoitettu strategisiin maaleihin sekä joukkotuhoaseiksi. Onneksi on pidäke. Ydinaseen käyttö olisi kuin puristettu hammastana. Peruminen on mahdotonta.

Nato on Yhdysvaltojen ulkopolitiikan poweria. Se tukeutuu ydinasepelotteeseen. Se on myös poliittinen ase.

Kun liityimme Natoon, se tarkoittaa globaalisti, että ”kaveria ei jätetä”.

Allekirjoittaessamme kansallisia ja kansainvälisiä ”pitkiä papereita”, pelote-efektin tulee niissä selvästi ilmetä. Turvallisuuspolitiikan korteilla ei pelata kuvapuoli näkyvissä. Länsimainen ja idän ihmiskäsitys ovat erilaisia!

Ydinaseen laukaisuun tarvitaan yhä ihminen. Sunzilaisuus on realismia: pehmeä pelkää kovaa, kova julmaa ja julma tyhmänrohkeaa.

Mikael Miikkola

Turun valtuuston vpj (ps)

Komentajakapteeni