Kovat tuomiot ja karkotukset. Poliiseja lisää tai sotilaat kaduille.
Ammattirikollisuuteen eivät punavihreiden moniammatilliset keskusteluryhmät enää auta. Pehmeiden keinojen aika on ohitse.

Hesarissa sanoivat, että ne jotka puhuvat kansanvaihdosta ovat rasisteja. Kun kansa vaihtuu päättäjien toimien ansiosta, silloin on kyse kansanvaihdosta kuten myös rasismia pahemmasta alkuperäisväestöä kohtaan.
Saako liian moni elantonsa tästä asiasta, vai missä on syy? Joku on äänestänyt nämä kansanvaihtajat valtaan. Ja vaikka toisinajattelijat pääsisivätkin eduskuntaan, valtion koneisto on täynnä kansanvaihtoa kannattavia.
Muut pohjoismaat ovat tulleet järkiinsä, meillä ei ole toivoa.

Keillä on maanpuolustusvelvollisuus? Puolustavatko he uustulokkaiden oikeuksia ja valtion rahoittamien instanssien mahdollisuuksia etsiä ja löytää rasismia ja löytää kaiken pahan alku ja juuri cis-miehistä?
Mitä kriisitilanteessa tekevät katujengit ja heidän viiteryhmänsä? Mitä tapahtuu, jos heidän etuoikeuksiin kosketaan, maanpuolustuksen ollessa kyseessä tuskin on positiivista syrjintää.
Tämän ajan päättäjät, jotka rahoillamme ostavat itselleen mainetta jäävät historiaan joukkona, jotka tuhosivat hienon maan ja aikaisempien sukupolvien työllä rakentaman yhteiskunnan. He jotka kirkkain silmin kehtaavat sanoa, että omien äänestäjien parhaan ajatteleminen on vähintäinkin rikos, ja siihen rikokseen he eivät syyllisty.