Kreikka vaaliteemana
Helsingin Sanomien kolumnisti Timo Rautio on huolissaan siitä, että Kreikka on palaamassa Suomen eduskuntavaalien vaaliteemaksi. Raution suuri huoli on, että Perussuomalaiset pääsevät ratsastamaan tulevissa eduskuntavaaleissa Kreikalla kuten v. 2011 tehtiin.
Miksi Perussuomalaiset muka eivät voisi nostaa Kreikkaa vaaliteemaksi? Kreikkaan on uponnut suomalaisia verorahoja kuormakaupalla. Pitäisikö silloin olla hiljaa, kun on kriisi? Hiljaa oleminen olisi huijausta tai asioiden pimittämistä.
Raution kirjoituksen hämmästyttävin osa on:
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset keräsivät kannatusta muun muassa eurokriisin avulla. Retoriikalle oli tilausta. Suomessa on ollut helppoa ryhmittää ihmisiä jotain vastaan. Paljon helpompaa kuin jonkin puolesta.
Raution väitteet ovat monimielisiä:
1. Onko Rautio sitä mieltä, että Suomessa on helpompaa ryhmittää ihmisiä jotain vastaan kuin muualla?
Mielestäni suomalaiset ovat hyvin maltillisia ihmisiä, jos vertaa Suomea esim. muuhun Eurooppaan. Emme lähde kovin helposti kadulle joukolla osoittamaan mieltämme tai mellakoimaan. Katukivet eivät juuri lentele, poliisi harvoin on joutunut taltuttamaan suomalaismielenosoittajia vesisuihkuilla tai kyynelkaasulla.
2. Väittääkö Rautio, että nimenomaan Perussuomalaiset v. 2011 ryhmitti ihmisiä jotain vastaan?
Perussuomalaisten kannatus v. 2011 oli tietenkin sitä ennen noudatetun valtapolitiikan tulosta. Ei Jytkyyn tarvinnut erityisesti kansaa kiihottaa. Kait nyt äänestäjätkin osaavat ajatella. Kyllä ihmiset tajusivat silloin ja he tajuavat nytkin, että Kreikan tie on EU:n tuhon tie.
3. Rautio toteaa, että on paljon helpompaa olla jotain vastaan kuin jonkun asian puolesta.
Ei kait nyt sentään Rautio ole sitä mieltä, että esim. Kreikan tuhon tiestä pitäisi olla hiljaa? Demokratioissa on luonnollista, että oppositio kritisoi valtapolitiikkaa ja haluaa tehdä jotkin asiat toisin.
Jytky perustui myös Perussuomalaisten hyvään vaalityöhön. Teltoilla riitti vilinää.
Jollakin tavalla Raution kirjoitus saa minulle aikaan Kekkosen ajan selkäpiiväristyksiä. Jos silloin ihminen ajatteli toisella tavalla, leimattiin välittömästi fasistiksi huolimatta siitä, että itse ajatukset olivat hyvinkin demokraattisia.
Sitoutumaton Helsingin Sanomat ottaa aina silloin tällöin kovasti kantaa päivän politiikkaan. Ei siinä mitään, onneksi Suomessa on nyt suhteellisen vapaa lehdistö. En kaipaa takaisin itsesensuurin aikaa.
Kannattaa lukea Timo Raution kirjoitus kokonaisuudessaan.
http://kaiarilundell.blogspot.fi/2015/01/kreikka-eduskuntavaaliteemana.html
* * *
25.1. HS /Timo Rautio
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin
Kreikka palaa Suomen eduskuntavaalien vaaliteemaksi. Se on selvää, mutta epäselvää on, kuinka suurella voimalla.
Teeman vaikuttavuudelle on melkoisia rajoitteita.Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset keräsivät kannatusta muun muassa eurokriisin avulla. Retoriikalle oli tilausta. Suomessa on ollut helppoa ryhmittää ihmisiä jotain vastaan. Paljon helpompaa kuin jonkin puolesta.
Perussuomalaiset voisivat kertoa olleensa linjakkaita. Samalla voisi oikoa mutkia ja myötäillä yleistä ja väärää käsitystä, jonka mukaan tukea on mennyt Suomesta Kreikkaan kymmeniä miljardeja ja rahalla on ostettu olemattomia oliivilehtoja EU-tukien keplottelemiseksi.
Mutta tämän ja ajan yli ulottuvan linjakkuuden tiivistämisessä murjaisuiksi on ongelmansa.
PuheenjohtajaTimo Soini kertoi plokissaan kesällä 2012 Hesburgerin vuoropäällikön huikanneen, että täällä painetaan pitkää päivää, jotta Espanja rahansa.
Pari viikkoa sitten Soini kertoi (HS 17. 1.) vuoropäällikön huikanneen, että pitkää päivää painetaan, jotta kreikkalaiset saisivat rahansa. Mäkkärin vuoropäällikkö voisi huikata muotoillun version antiikin kreikkalaisen filosofin Herakleitoksen maksiimista: samaan vitsiin ei voi astua kahdesti.
Kreikka-teeman tehoa saattaa syödä myös kohde itse. Jos vasemmiston Syriza voittaa tänään vaalit ja saa muodostettua hallituksen, uusi hallitus tekee luultavasti avunantajien kanssa vain kosmeettisia korjauksia Kreikan velkaehtoihin. Jos näin käy, tuli hiipuu hiillokseksi ennen Suomen vaaleja.
Tekstin aiheet:
Keskiviikkokerho on suomalainen suljettu keskustelukerho. Se kokoaa yhteen suomalaisia vaikuttajia etenkin talouden ja politiikan alalta. Keskiviikkokerhon kaltainen yhteenliittymä varmentaa yhteiskunnalliseen eliittiin pääsevät, päättää tärkeäski nousevat yhteiskunnalliset kysymykset ja on itse asiassa vallankäyttöä, joka ei ole julkista. Keskiviikkokerho ylpeilee sillä, että sen riveistä on noussut Suomen pääministerit. Keskiviikkokerho tekee poliittiset linjaukset päätoimittajien ja talouspoliittisten salaisena kabinettina ja tämäkin ohjelma on osa niitä linjauksia oikeiston valtapolitiikan manipulaatiokoneistossa.
Ylen poliittinen hallintoneuvosto on kieltänyt Ylen toimittajia kutsumasta pieniä puolueita mihinkään keskusteluihin YLE:n ohjelmissa valtapuolueiden edustajien kanssa. Nato-mielipiteenmuokkaus on nyt painostavaa ja hurjaa verrattuna aikaisempaan puolueettomuusperiaatteeseen ja itsenäisyyspuheeseen. Gallupit sensuroidan, jos niissä on jotakin joka on erittäin epämiellyttävä pyhälle komiyhteiselle eli kokoomus-keskusta-SDP -oikeistojuntalle. Miettikää, 30 vuotta on ollut gallup-rummutusta joka vaalia ennen. Kun eliitti ja keskiviikkokerho käskevät, että galluppeja ei saa julkaista ennen vaaleja se ei ole laki vaan esimerkki eliitin manipulaatiovallasta. Epäjournalistinen sensuurikin on sen verran kattavaa EU-talousuutisoinnissa ja päätoimittajien valitsemissa johtopäätöksissä että suomalaiset elävät täydellisessä pimeydessä eurokatastrofin ja pankkiirien tuhoisan voitonteon kanssa. Tietämättömyys on valtaa kun vedotaan omahyväisyyteen mm: ”Emme muuten ole eurooppalaisia” muuta kuin alistumalla Saksan talousterroriin saksan markan eli europolitiikan alle.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Muuten asiaa, mutta tämä naurattaa; ”Ei siinä mitään, onneksi Suomessa on nyt suhteellisen vapaa lehdistö. En kaipaa takaisin itsesensuurin aikaa.” Mietipä EU-jäsenyys, euro-jäsenyys, NATO, Venäjä-vihan lietsonta, monikulttuurisuus ym.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Nimetön…
Ei voi kieltää, mutta vertasin lehdistön tilaa 1960-70 – lukujen kauheaan itsesensuurin aikaan.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ahaa, vertaisit siiehn, olihan silloin melkoita Neuvostoliiton kehumista ja toisinajattelu oli kielletty vielä rankemmin, sanotaan, että silloin oli erittäin paha sensuuri, nyt on ”vain” paha sensuuri ja mielipiteenmuokkaus, jos ajatellaan demokratian kannalta.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Rautio voisi säästää sanoja ja tiivistää: Pelkään, että perussuomalaiset saavat suuren vaalivoiton ja pääsevät valta-asemaan. Eihän niin saa demokratiassa käydä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Eurooppapolitiikka kuuluu lähes kaikkiin vaaleihin, koska sen merkitys ja vaikutukset ovat ohittamaton asia, joka tuntuu niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Siksi Kreikan tilanne ja EU yleensäkin sekä asioihin eri tavoin kataa ottavien näkemykset on kiinnostavat kansalaisia.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti