Ei yllättäne, että sota aikaansaa kiistelyä. Venäjän hyökkäys todettiin lännessä epäreiluksi ja vastarinta on sitä laajempaa, mitä lähempänä Venäjää kansa elää. Suomalaiset talvisodan kokeneena samaistuvat helposti ukrainalaisten asemaan. Eivät kuitenkaan kaikki. Osa tunnustaa Venäjän oikeuden tarvittaessa määrätä pienten naapurien ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Toisille Venäjä on nyt se iso paha mutta toiset taas pitävät Yhdysvaltoja ja Ukrainaa pahan valtioina. Kenen syy? Ohessa polveileva pohdinta, nautiskele rauhassa.

Yhdysvallat on sodillaan ja sekaantumisillaan maiden asioihin kerännyt synkän tunteellisen antipatian monilta. Nämä tunteet ovat sokaisseet näkemään metsän puilta. Salaliittoteoriat kukkivat villisti.

Salaliittoteorioiden syntykoti. Pidän tärkeänä tarkastella salaliittoteoretisoinnin taustaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan suhteen. Tämä on oma epävarma selitysmallini. Teoriat tulevat Amerikasta. Siellä on kulttuurissa vahva epäluulo hallitsijoita kohtaan, sillä monet ovat sortoa paenneiden jälkeläisiä. Sen takia perustuslaki on vahvasti yksilöiden vapauksien puolella ja se on hyvä syy epäluuloisille puolustaa perustuslakia. Se näkyy.

Suuressa maassa eliitti on etäinen ja vauras. Suuret rahat ovat pelissä, kun poliittinen eliitti päättää. Ympäristö altistaa korruptiolle ja vaikutusvallan lailliselle, mutta kysymyksiä herättävälle, hyödyntämiselle. Kun tätä seuraa epäluuloinen eliitin sortoa paenneiden jälkipolvi, he löytävät eliitin toimista herkästi sanottavaa. Sisällissotakin lienee vahvistanut epäluuloa Washingtonin herroja kohtaan.

Etäinen liittovaltion eliitti, suuret rahat ja epäluuloinen kansanosa. Ne on helppo nähdä otollisena maaperänä salaliittoteorioille. Kun lisäksi Amerikassa ei ole kohtuutta, ei sitä aina löydy puheistakaan. Niinpä villejäkin teorioita kehitellään maan eliitin pään menoksi.

Teoriat leviävät woken tapaan Suomeen usein sellaisenaan. Siinä missä Amerikassa oli epäluuloa liittovaltiota ja eliittiä kohtaan, etäisessä Suomessa antipatia laventuu monilla yleiseksi epäluuloksi ja inhoksi Amerikkaa kohtaan. Amerikasta tulee pahanvaltio. Koko maan ulkopolitiikkaa arvioidaan epäluulolla.

Onko Amerikka sitten paha? Paljon on pahaa maa tehnyt. Yhdysvallat valtasi maat intiaaneilta ja orjuutti miljoonittain mustia. Toisessa maailmansodassa pommitettiin brittien kanssa saksalaisia siviilejä, koska olivat sen ajan pahanvaltio, eikä antautumisesta ollut merkkejä. Sitä ei myöskään tullut, vaan Saksa jouduttiin valloittamaan lähes täysin. Pommitukset osoittautuivat siis turhiksi. Valtaosan Kaakkois-Aasiasta valloittanut ja raaoin ottein hallinnut Japani säikäytettiin luopumaan sodasta kahdella atomipommilla ja Tokion palopommituksella. Tarpeen tai ei, Japani antautui 6 päivää jälkimmäisen atomipommin jälkeen.

Kommunistisen Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Koreaan, pelastamaan lähteneen Amerikan poliittisen johdon ohje omille kenraaleille oli, ettei enää siviilien pommituksia. Niin kuitenkin kenraalien kesken kävi houkutus suureksi, että kitsastelun jälkeen lopulta koko pohjoinen Korea pommitettiin maan tasalle. Kaiken kaikkiaan 1,3-1,5 miljoonaa siviiliä kuoli 11 miljoonan kansasta (13%), kun Etelä-Korean 20 miljoonasta kuoli 1 miljoona (5%).

Vielä Vietnamin sodassa turvauduttiin aikanaan siviilipommituksiin kommunistisen Pohjois-Vietnamin hyökättyä tasavaltaiseen mutta diktatoriseen Etelä-Vietnamiin. Sieltä Yhdysvallat joutui vetäytymään vuosien jälkeen ja Vietnam päätyi kommunistien valtaan.

Asiat pitää suhteuttaa. Pahuutta ovat tehneet kaikki valtaa omanneet maat. Britit, ranskalaiset, saksalaiset, venäläiset jne. Jos haluaa vastustaa pahanvaltiota, täytyy vastustaa kaikkia. Ajallisesti tarkastellen, siviilejä ovat amerikkalaiset tarkoituksella pommittaneet viimeksi Vietnamissa. Nykyajan sodista Irakin sotaa voi syystä kritisoida mutta Afganistaniin hyökkäys oli uskottavuuden takia varsin välttämätön. Terrori-iskun suunnittelijaa tuettiin Talibanin toimesta ja kuka olisi voinut luottaa, että tuki olisi pyydettäessä loppunut. Suurvallan tuli näyttää, ettei sen kimppuun hyökätä.

Jotkut pistävät Libyan sodan 2011 jenkkien syyksi. Heidät kuitenkin yllytettiin sotaan brittien David Cameronin ja Ranskan Nicholas Sarkozyn toimesta. Eniten pelissä oli väitetysti Ranskan johdolla, joka toivoi raadollisesti öljyä, valtaa ja presidentillistä nostetta sodasta. Sodan seurauksena varsin toimiva maa hajosi ja on vasta nyt vuosikymmenen päästä yrittämässä jaloilleen. Harmillista, noloa ja opetus etenkin briteille ja ranskalaisille.

Lyhyt tiivistelmä siis kertoo, että Yhdysvallat on toistuvasti päättänyt mennä natsien ja kommunistien hyökkäysten uhrien avuksi ja lopulta pommittanut hyökkääjiä tukevia siviilejä. Tänä päivänä moni ei kommunisteja näe niin raadollisesti kuin esimerkiksi Mannerheim, joka piti heitä terroristeina. Kuvailut Venäjän vallankumouksesta eivät juuri eroa ISIS:in toimista. Jenkit ovat siis varmasti nähneet kommunistit hyvin suurena uhkana, kuten Suomikin toisen maailmansodan jälkeen. Siitä näkökulmasta voi helpommin ymmärtää heidän sen aikaisia toimia.

Nykyajan amerikkalaisia ei voi tuomita kadotukseen esi-isien teoista, kuten ei saksalaisiakaan. Korea ja Vietnam eivät siten ole syy vihata nykypäivän amerikkalaisia tai odottaa maan johdolta samaa kuin silloin. Tunteikkuus vääristää ajattelua.

Miten Yhdysvallat sai aikaan Ukrainan sodan? Amerikassa yleisesti ottaen demokraatit ovat sotaisampia maailmanpoliiseja. Työn jäljet ovat surkeat, mutta nytkin he ovat olleet auttamassa Ukrainaa maan haluamaan suuntaan. Ovat varmasti suositelleetkin omaa suuntaansa. Suosittelu on luultavasti ollut tarpeetonta. Selvä enemmistö ukrainalaisista on entisen Puola-Liettuan alueelta ja sitä kautta pitkään läntisemmän kulttuurin piirissä eläneitä. Lännessä on vauraus ja oikeus, joten tyhmä täytyy olla, jos se ei kiinnosta. On helppo siis nähdä, että Ukraina haluaa länteen.

Lännessä keskustelu käy kahden linjan kesken. Osa kannattaa Ukrainan kansan tahtoa ja osa Venäjän johdon tahtoa. Ensimmäisessä ajatuksessa näkyy vapauden ja demokratian ideologia. Toisessa ajatuksessa näkyy vahvemman oikeus päättää muiden asioista. Jälkimmäiseen sisältyy Venäjän ilmaisemien huolien kritiikitön usko. Kun Venäjä pelkää Naton hyökkäävän, se nähdään ilmeisesti uskottavana pelkona. Itse en lähtökohtaisesti usko julkisiin kantoihin, etenkään Venäjän johdon suusta ja kynästä. Voimme vain arvailla piilotettuja tavoitteita. Julki on tuotu halu saada Neuvostoliiton tai keisarivallan rajat. Venäjän armeija valtasi sodan alussa melko tarkasti Ukrainan kaasuvarantojen alueet (jo vallatun Krimin lisäksi). Harkovan suunnalla hyökkäys ei näiltä osin jaksanut riittävän pitkälle. Lisäksi etelässä vallattiin tuottavat viljelysalueet. Vaikka kaasu ja vehnä eivät olisi olleet tavoite, juuri ja nimenomaan ne venäläiset olisivat onnistuessaan pitkälti saaneet.

Sodan aikana amerikkalaiset ovat julkaisseet sangen hyvää tiedustelutietoa. He myös varoittivat venäläisten hyökkäysaikeista vuosi sitten. On väitetty, että hyökkäystä olisi suunniteltu sitä ennen jo kuukausien ajan. Se saattoi olla tarkoitettu vastaukseksi Ukrainan 2021 maaliskuun tavoitteelle saada miehitetty Krim takaisin Ukrainalle. Se taas viittaa tahtoon alistaa Ukraina ennemmin tai myöhemmin.

En ihan näe, että amerikkalaiset omaa valtapiiriään näin laajentaisivat tai siitä hyötyisivät. Ukrainalaiset ostavat jatkossakin muidenkin aseita. Maa on EU:n kyljessä, joten eurooppalaisilla on monin paikoin sanansa sanottavana ohi amerikkalaisten ja sen molemmat varmasti tietävät. Kyse lienee ideologisesta kampanjasta yhä syvemmälle kleptokratiaan ja sekurokratiaan ajautuvan Venäjän kainalossa. Eurooppalaiset olisivat varmasti olleet varovaisempia, mutta vastaavasti ukrainalaisten oma parlamentti on varsin ärhäkkä, eikä välitä päätöksissään Venäjän johdon ärsyttämisestä.

Zelenskyin tavoitteet ovat ilmeisesti olleet liennytys ja tasapaino mutta parlamentti on jyrkkyydessään estänyt näitä toimia.

Vuoden 2014 vallankaappausta pidetään amerikkalaisten masinoimana ja laittomana. Tulkinta on venäläinen. Venäjämielinen presidentti oli läpeensä rikollinen. Yanukovitsien klaani oli mafia, joka vaati jopa 7000 yritykseltä suojelurahaa. Klaanin valta-aikana väitetään jopa 70 miljardia valtion varoja siirretyn ulkomaisille tileille. Presidentti siirsi vallan Donbasista kotoisin oleville kavereilleen ja jakoi aluetuista puolet sinne, vaikka alue on vain yksi nurkka koko maasta. Nuo ovat vain osa hänen härskeistä toimistaan.

Länsimielisillä ukrainalaisilla oli paljon syitä nousta presidenttiä vastaan. Itse olisin vähemmästäkin mennyt kadulle. Sikäli väite, että vallankaappaus olisi jenkkien aikaansaannos, eikä ukrainalaisten, on heikolla pohjalla. Yanukovits joka tapauksessa erosi ja hänen päätöstensä takia maa vieläpä jäi oikeudelliseen limboon, kun toisaalta hänen viraltapano oli mahdollista ja ei ollut mahdollista.

Radikaaleja venäjämielisiä lähti kaduille ja valloittamaan hallintorakennuksia Donbasissa (ja muualla). Luhansksissa taisi 1000-2000 osoittaa mieltä. Määrä vastaisi Suomessa noin 5000 mielenosoittajaa eli on sangen maltillinen. Saman tien Venäjältä tuli mm. entinen FSB:n agentti johtamaan talonvaltauksia. Levottomuuksien jatkuessa hyvin pian paikalliset radikaalit syrjäytettiin Venäjältä tulleilla. Itse puhjenneisiin sotatoimiin lopulta osallistui suoraan Venäjän armeijan joukkoja iso määrä. Venäjällä oli siis sormensa pelissä heti tilanteen tullen. Ilmapiiriä oli pehmennetty venäjämieliseksi televisiokanavien ja nettisivujen avulla.

Oliko Donbas venäläinen? Osa ymmärtää hyökkäystä ja kapinaa sillä, että alue kuului pitkään Venäjään. Tämä tarkastelu vääristyy, jos vilkaistaan historiasta vain alueen valtausvuosi 1700-luvulta. Donbas ei monilta osin ollut Venäjän vallan alla sen kummemmin kuin muukaan Ukraina. Pohjoisempi Luhanskin ja Harkovan alue olivat pitkään Venäjän. Luhanskin maaseutuvaltainen pohjoisosa on edelleen ukrainalainen, eikä Harkova ole enää ollut venäläinen vaan 2/3 ukrainalainen. Päinvastoin kuin Harkova, Luhansk ja Donetsk olivat sata vuotta sitten enemmistöltään (1/2) ukrainalaisia. Vielä toista sataa vuotta sitten ukrainaa puhuttiin Venäjän puolella paikoin laajoilla alueilla.

Donbas on siis venäjänkielistynyt sadan vuoden aikana, ei satojen vuosien aikana. Kaiken lisäksi venäjänkielisistä osa on kielensä vaihtaneita etnisiä ukrainalaisia, joiden esi-isät muuttivat maalta venäjänkielisiin teollisuukaupunkeihin. Holodomor tappoi maalta 80% ukrainalaisista (estettiin elintarvikkeet, koska vastustivat kollektivisointia ja olivat olleet sisällissodassa valkoisten puolella). Krim puolestaan on ollut vasta reilu puoli vuosisataa venäläinen Stalinin siirrätettyä tataarit Siperiaan. Näin toimii venäläinen imperialismi.

Donbasin venäläinen/venäjänkielinen historia on siis tosiasiassa kehittynyt vasta sadan vuoden sisällä tapattamisen, kielen kieltämisen, venäläisten kaupunkeihin muuton ja ukrainalaisten maaltamuuton seurauksena.

Kenen syy? Amerikkalaiset ovat varmasti halunneet vaikuttaa, mutta väite, että Venäjä pakotettiin hyökkäämään, on absurdi. Se tarkoittaisi, että maan oli amerikkalaisten maagisen painostuksen toimesta pakko ottaa valtava riski. Ikään kuin eloon jääminen olisi siitä kiinni. Jos Venäjän talouden eloon jääminen on jostain kiinni, niin kaasu- ja öljykenttien ehtymisestä ja siirtymisestä aina vain etäisempiin, kalliimpiin arktisempiin oloihin valtavien korruptiokustannusten saattelemana. Jos taas, Paavo Väyrysenkin väittämänä, amerikkalaiset valmistelivat ja yllyttivät sotaa, miksi Ukrainaa ei aseistettu ollenkaan riittävästi? Jo Sun Zhu tiesi, että taistelu pitää voittaa ennen sen alkua, eli valmistautumalla hyvin. Amerikkalaisten sotakoneko ei sitä tiennyt?

Teko on sen syy, joka teon tekee. Venäjä hyökkää, joten Venäjän syy. Ukrainan poliittiset ratkaisut antoivat julkisia syitä, joilla yllyttää ihmisiä mukaan, kuten kieli. Sen verukkeen Ukraina olisi voinut ottaa Venäjän johdolta pois ja tasapuolisemmalla politiikalla. Alueelliseksi kieleksi se ennen hyökkäystä pääsikin. Joka tapauksessa Donbasissa on vähän etnisiä venäläisiä, joita voi vapauttaa. Venäjän todelliset syyt ollevat aivan muita. Uskon niitä olevan ainakin imperialistiset haaveet, joista on ns. rationalisoitu (eli sepitetty järkevästi ei-järkevä tunne) konkreettinen tavoite: Naton laajenemisen estäminen.

Voi olla, että Putin pelkää itsensä puolesta. Hän tietää varastaneensa niin paljon ja demonisoineensa länttä niin paljon, että on pelännyt lännen iskua.