On taas se aika vuodesta kun tarkastuslautakunnat ovat toimineet ja tuottaneet oman näkemyksensä siitä – että menikö hyvin, niin ku omasta mielestä. Edelleenkin tuntuu valtuutetuilla olevan hämärän peitossa mikä on kaupunki ja mikä taas konserni. Tämän lisäksi on maan tapa kadottaa päätäntä valtaa konserniyhtiöihin, joita ei sido mm kuntalaki. Tuohon epäkohtaan olisi tulevaisuudessa hyvä saada lakimuutos.

Muttä itse asiaan.

Tarkastuslautakunnan havaintojen perusteella kaupungin talous on viime vuosina ollut hyvin tiukoilla huolimatta siitä, että investoinnit ovat olleet emokaupungin osalta suurten kaupunkien pienimpiä. Samaan aikaan Turun investointikyvyn näkökulmasta katsottuna on huolestuttavaa, että kuntakonsernin vuosikate/asukas selkeästi pienempi mitä koko maan keskiarvo.

Keskeisten ohjausasiakirjojen investointien suunnittelua ja rahoitusta koskevat linjaukset suurelta osin ovat emokaupunkikeskeisiä, vaikka emokaupungin investoinnit ovat vain noin 40 % konsernin kokonaisinvestoinneista. Kun emo kaupungin ja konsernin omavaraisuusaste on heikko, niin voidaan sanoa, että kaikki strategiset hankkeet rahoitetaan lainarahalla. Kehittyvä Turku kasvaa suurimmalta osaltaan (60% kokonaisinvestoinneista) konserniyhtiöidensä kautta ja investointien kadottaminen yhtiöihin onkin ollut jo pitkään uusi Turun tauti.

Laina on veli otettaessa ja jaettuna tasan jokaisen turkulaisen kesken emokaupungin lainoja olisi 4 075 € ja kaupunkikonsernin lainoja 7 775 € jokaiselle asukkaalle. Oleellinen oma huomio on: Jos pois otetaan alle 18 vuotiaat, niin verovelvollisten määrä on130 755. Tällöin lainarasitus per asukas on huomattavasti suurempi veronmaksajan/äänestäjän näkökulmasta. Nyt on hyvä tiedostaa, että kunnallisverovelvollisia (noin 16000€/v ja yli ansaitsevat tuottaa kaupungille verotuloja) on vielä huomattavasti vähemmän koko kaupungin asukasmäärästä ja Turun työttömyysprosentti on Varsinais-Suomen korkeimpia mm johtuen maahanmuutosta, jossa tietyistä maista tulevat työllistyvät heikosti. Kysymmekin vaan että ketkä loppujen lopuksi maksavat musiikkitalot ja muut satojen miljoonien investoinnit? Kun tuloveroista suurin osa siirtyy hyvinvointialueelle.

Tähän kakkuun kun lisätään vuokravastuut. ”Lainojen ohella on syytä tarkastella myös vuokravastuiden määrää ja kehitystä. Vuonna 2021 Turku-konsernin lainat ja vuokravastuut asukasta kohden olivat 10 944 €/ asukas”

Päätelmäksi voidaan sanoa, että kaupunginjohto esittää kaupunginluottamushenkilöille ruusuisempaa kuvaa Turun taloudellisesta asemasta mitä se todellisuudessa edes onkaan, jotta kriisikuntakriteereiltä vältyttäisiin. Tiedossa on, että jatkossa laskennassa huomioidaan myös vuokravastuut eli esimerkiksi kiinteistöjen leasing-järjestelyt. Kriisikuntalaskennan näkökulmasta kuntakonsernin korkeaa investointitasoa ei siis voi jatkossa keinotekoisesti madaltaa ”innovatiivisilla” kiinteistöjen hankinta- ja hallintamalleilla.

Tarkastuslautakunta toteaa mm konserninohjauksesta seuraavaa – ” Yhteisöjen tuloskortit ovat pitäneet vain yksittäistapauksissa sisällään investointihankkeita ja/tai investointitasoja. Siten linjauksen ei voida katsoa toteutuneen tarkoitetulla tavalla. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko konsernin investointien priorisointi ei ole mahdollista esimerkiksi valtuuston talousarviopäätöksen yhteydessä, koska toimintasuunnitelmassa esitetty informaatio on vajavaista konserniyhteisöjen investointien osalta” On siis perin kummallista että valtuusto joka viime kädessä vastaa kaupungin taloudenpidosta ja rahoittaa konserniyhtiöiden investointeja ei saa sille kuuluvaa tietoa, joka voi oleellisesti vaikuttaa päätöksentekoon. Toivomme/vaadimme, että tähän saadaan muutos ensi syksyyn menneessä. Jo pelkästään senkin takia, että kunnan vaikeaa taloudellista asemaa kuvaavien kriteereiden ”kriisikuntakriteerit” raja-arvot lasketaan valtaosin konsernitilinpäätöksen perusteella.

Voimme siis kysyä onko konserniyhtiöt olemassa Turun kaupunkia varten vai Turku kaupunkina konserniyhtiöitä varten?

Edellisvuosien tapaan jatkuneeseen kaupungin ja myös kaupunkikonsernin velkaantumisen lisääntymiseen on syytä edelleen kiinnittää erityistä huomiota. Varsinkin nyt kun koko Eurooppa on ajautumassa taantumaan. Onneksi pormestariohjelmaan on lisätty velkakatto. Ikävä kyllä se ei korreloi suoraan esimerkiksi tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen. Eikä kriisikunta kriteereihin, joten on siis perusteltua, että tämä lainakaton määrä muutetaan vastaamaan kuntalain 118 § laskettavissa olevia, yleisesti hyväksyttyjä ja vertailukelpoisia kriteerejä.

Elämme vaikeita aikoja. Vaikka se tekisi kipeääkin, niin liian suurista hankkeista on luovuttava tai siirrettävä niitä vuosilla eteenpäin. Muussa tapauksessa Turku voi ajautua valtion holhouksen alle. Edelleenkin meidän luottamushenkilöiden tehtävä on ajaa kaikkien kuntalaisten etua, eikä vain oman eturyhmän etuja.

Jyrki Åland