Hei, mutta ei kiitos. Näin emme voi enää jatkaa. Sota on kamala asia ja sen jaloista ihmiset pakenevat. Näin on aina ollut ja näin on aina tuleva. Se mitä me emme näe tai halua edes ymmärtää ovat Ukrainan pakolaiset, jotka Venäjän armeija työntää Euroopan riesaksi. Halusimme tai emme, mutta olemme osana Eurooppaa ja pakotteiden myötä mukana sodassa, jota ei käydä perinteisin asein.

Hyvät siskot ja veljet sodan ensimmäinen uhri on totuus. Ketään ei kiinnosta totuus vaan hyvä tarina joka myy. Sillä ei ole merkitystä kuka pommitti lastensairaalaa ja oliko se vahinko vai tarkoituksen mukaista. Tärkeintä ovat otsikot niin lännessä kuin idässä ja sitä me kutsumme sotapropagandaksi. Totuudella ei ole väliä, sillä se ei myy.

Kun media on osa sotaa, niin sillä vaikutetaan siihen miten me ajattelemme. Älkää luulko, ettei veli venäläinen osaisi käyttää hyväksi länsimedioiden ennalta arvattavaa toimintaa. Varmaa on vain se, että otsikot vaikuttavat meihin ja ovat osa Ukrainan lietsomaa sanomaa – katsokaa nyt mitä venäläiset taas teki. Ikävä tosiasia on siinä, että sodan jaloista pakenevat oman maan kansalaiset ovat kauhuissaan. Nämä ihmiset eivät pysähdy ensimmäiseen turvalliseen kaupunkiin, vaan ensimmäiseen turvalliseen maahan.

Sotaa Ukrainassa käydään kuin hidastetussa elokuvassa. Samaan aikaan me taivastelemme sodan raakuutta iltapäivälehdistä ja televisiosta. Olemmehan jo osaksi ensimmäinen sukupolvi joka ei muista mitä sota on. Väitän että sota olisi raaempaa, mutta venäläisillä on muuta mielessä. Se jokin muu on ajaa miljoonat ja taas miljoonat Ukrainalaiset pakolaisiksi Eurooppaan meidän oman länsimedian ja Ukrainan propagandan avustuksella.

Venäjän ja Putinin kosto on julma Euroopalle. Tosi asia on, että olemme riippuvaisia Venäjän energiasta. Me saamme sitä kyllä muualta, mutta hinta siitä on kova. Me olemme riippuvaisia myös Ukrainan pelloista ja luonnonrikkauksista, sekä työvoimasta. Tämä johtaa ruuan kallistumiseen. Samaan aikaan pakolaisten määrä kasvaa ja yhteiskuntaamme tulee lisää avustuksilla eläviä ja suita ruokittavaksi. Mikäli me otamme nöyrästi vastaan kaikki pakolaiset, niin sen hintalappu on valtaisa.

Todellisuudessa mekin Suomessa olemme sodassa niin talouden kuin hybridivaikuttamisen näkökulmasta. Tulemme vääjäämättä tilanteeseen, jossa palkka ei enää riitä kohonneiden elinkustannusten takia. Toki tämä on ollut jo sadoille tuhansille suomalaisille arkipäivää jo nyt. Ensin nousevat ruoka ja polttoaineet, sitten energianhinta ja jossain vaiheessa vientiteollisuus alkaa yskiä raaka-aine ja komponentti pulan takia, joka taas johtaa lomautuksiin ja työttömyyteen.

Nyt jos koskaan on hyvä pohtia pakolaiskysymystä. Ketä me voimme auttaa ja missä se auttaminen on kaikkein vaikuttavinta. Puolassa on muutama miljoona Ukrainalaista. Mihin nämä ihmiset ovat matkalla? Varmaa on, että pakolaisia riittää, myös Suomeen. EU:n päätöksellä rajat ovat auki ja heille me joudumme tarjoamaan asunnon, ruuan, terveyspalvelut sekä lapsille koulutuksen yms.

Jälleen kerran ajaudumme tilanteeseen jossa suomalainen elää jo valmiiksi niukkuudessa ja yhteiskuntaan tulee tuhansia tai kymmeniä tuhansia pakolaisia. Kun suomalainen tulee kiristämään vyötään, silloin kiristyy myös pinna jos autettava saa enemmän kuin auttaja. Vastakkainasettelu on tällöin valmis ja yhteiskuntarauha järkkyy. Vain setä Vladimir nauraa bunkkerissaan päättäjiemme sinisilmäisyydelle.

Winter is coming ja Putinin ei tarvinnut ampua laukaustakaan saadakseen meidät polvilleen. Sen osaa tehdä nykyinen hallitus. Tämä hallitus on luvannut, että sinun on luovuttava elintasostasi. Koska rahaa tarvitaan kehitysapuun, ilmastotekoihin ja muuhun maailman halaamiseen. Tämä toteutuu, mikäli annat sen tapahtua.

Yhteiskuntamme joutuu siis rajujen mullistusten kouriin. Onneksi mullistuksissa piilee aina myös mahdollisuus. Me olemme kansakuntana selvinneet monista kriiseistä oman neuvokkuuden avulla. Nyt on aika luopua ideologisista raharei’istä ja katsottava mikä on suomalaisten etu. Se mitä meillä ei ole, niin sen me valmistamme itse ja rahat siihen saamme vaikka luopumalla vihreästä siirtymästä. Jatkossa panostetaan omaan ruokatuotantoon ja poltetaan vaikka turvetta jos tarvis on. Kysymys on kenelle annetaan mandaatti päättää tulevaisuudestamme? Sillä halusimme sitä tai ei, niin olemme sodassa.