”Tosiasian tunnustaminen on viisauden alku” sanonta on totta. Länsieurooppa on laskenut puolustustasoaan, kuten Suomikin. On uskottu yleiseen rauhantahtoisuuteen. Venäjän tilanne vastaavasti puhuu omaa kieltään. Tunnustaako Suomi nyt tosiasiat ja varaudutaanko sen mukaan? Onko sitä viisautta nyt sitten ilmassa? Ilmassa tuntuu olevan enemmänkin kiusallisen aiheen välttelyä ja rauhoittelua, sekä presidentin, että puolustusvoimien komentajan tuttuja fraaseja. Eikä siinä ole toisaalta mitään moitittavaa. Hehän puhuvat kansalle niin kuin heidän asemassaan täytyykin puhua. Ulkoministeriön salaiset asiakirjat vuodelta 1990 tulivat julkisiksi viime perjantaina. Niiden mukaan syksyllä 25 vuotta sitten hallitus hermoili Neuvostoliiton rapautumisesta ja pakolaistulvan uhasta. Suomi varautui 25 vuotta sitten ottamaan kiväärit tanassa vastaan itärajalta tulvivia Neuvostoliiton pakolaisia. Sisäministeriö suunnitteli jopa kymmenien tuhansien reserviläisten kutsumista aseisiin, jos Suomeen vyöryisi ihmisiä Neuvostoliiton hajotessa.

Sodankäynti, tai pikemminkin naapurimaan valloitus verettömästi ja hivuttamalla, tuntui olevan uusi ja yllättävä asia monelle eurooppalaisen maan päämiehelle ainakin viime vuonna. Ukrainan mänööverithän ovat olleet kiistanalaisia periaatteessa koko ajan, eikä joukoista ja niiden koostumuksesta ole ollut täyttä varmuutta. Meillä tästä maamme suvereniteettiä uhkaavasta tilasta ja tavasta on siis ollut tieto ainakin -90 luvun historian valossa.  Eittämättä pakolaisia käytetään myös eteläeuroopan aluiella poliittisiin tarkoituksiin pyrittäessä järkyttämään kansallisvaltioiden yhteiskuntajärjestystä. Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka Suomen hallitus nyt tällä kertaa, 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja euroopan viime vuoden tilanteen valossa käsittelisi tätä uutta turvallisuuspoliittista tilannetta, jos vastaava olisi todellisuutta rajoillamme?

www.reijopaunonen.fi