Maailmassa on meneillään pandemia. Eikö? Noin 220 miljoonaa todettua koronatapausta ja noin 4,5 miljoonaa kuolemaa. Espanjan taudin (1918-1920) arvellaan tappaneen jopa 100 miljoonaa ihmistä. Vaikka Suomessa ei ole vielä hätä, maailmalla on paikoitellen menty kriittisten rajojen yli ja sairaaloiden osastot ovat ylikuormitettuja. Taudin haittoja ja rokotteen haittoja tutkitaan, kaikki on kesken. Läpimurtoa ja lopullista viisautta ei taida tulla. Niitä ei ainakaan vielä ole

Saadaan tutkimusraportteja, joiden mukaan vaikeasti sairaat näyttävät hyötyvän lääkkeestä, jota oli aiemmin käytetty muunlaisissa virusinfektioissa. Miten saadaan varmuus lääkkeestä, joka voisi pelastaa tuhansien hengen. Lähdetäänkö kokeilemaan ja sadat tuhannet saavat lääkettä turhaan ja osa saa jopa haittoja. Koronarokotekin lähti täysin ihmiskokeilla liikkeelle. Vastuullista?

Koronalla on myös sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja poliittinen tulokulma. Koronan myötä nämä kulmat ja särmät ovat tulleet varsin selvästi ja räikeästi esiin. Tämä on sinällään hölmöä, sillä tämähän ei todellakaan ole uusi asia. Muistetaan vaikka se espanjan tauti ja kymmenet muut. Historia ja siitä saatava mahdollinen oppi on unohdettu ja viisaus ei ole päässyt karttumaan, saati siirtymään. Josko nyt opittaisiin jotakin. Turha luulo? Poliittinen muisti on kovin lyhyt.

Korona-aika on pikaisesti tarkasteltuna ollut konkreettinen osoitus biolääketieteellisen tutkimuksen korkeasta tasosta ja kansainvälisen tiedeyhteistyön merkityksestä. Se on myös ollut osoitus bisnesmaailman itsekkyydestä ja ohjailevuudesta, joka ulottuu poliitikoihin asti. Tämä on lisännyt perustellusti epäilyjä. Sosiaalinen media saa liikkeelle mitä kummallisimpia salaliittoteorioita ja some turvottaa niitä entisestään, joskin niissä on aika ajoin ollut totuudenkin siementä. Suurin syy vastareaktioihin on asioiden yksipuolinen tarkastelu monipuolisen tarkastelun sijaan. Aito avoimuus puuttuu. Epäilyjä ovat lisänneet poliitikkojen alkuvaiheen vähättelyt ja selvät valheet. Ammattitaidottomuus on näkynyt asiantuntijoiden ja poliitikoiden lausunnoissa ja erityisesti lausumiensa seurauksista.

Liikkeelle on lähdetty kokeellisilla ja omalla vastuulla otettavilla rokotteilla. Korona on saanut nopeastikin uusia muotoja ja rokotteissa on alkanut ilmetä sivuvaikutuksia ja pähkähullut salaliittoteoriat saavat ne näyttämään isommilta ilmiöitä kuin ne ovat oikeasti. Miksi jossain hyväksi todettuja lääkkeitä ei ole tuotu vaihtoehtoina tarjolle, niistä on vaiettu? Miksi suomalaista lääketuotantoa ei ole vauhditettu toden teolla? Miksi immuniteetille ja sen merkitykselle ei anneta arvoa?

Systeemin hyvyyttä osoittaa se, että epidemian aiheuttajan rakenteita on selvitetty viikoissa, jopa päivissä. Varianttia toisensa jälkeen on tuotu uutisiin, diagnostiset testit saatiin käyttöön kuukausissa ja todennäköisesti toimivat rokotteet valmiiksi vajaassa vuodessa. Laajoja kansainvälisiä hoitotutkimuksia käynnistettiin jo keväällä 2020, ja ymmärrys covid-19-taudista alkoi tarkentua nopeasti.

Otettiin käyttöön koronavilkkua, erilaisia jäljitys- ja seurantamalleja ja karanteenia. Samaan aikaan annetaan kuitenkin maan rajojen vuotaa ja ulkomailta saa tulla villisti ja vapaasti väkeä. Rajoitteissa ei ole missään vaiheessa ollut tolkkua tai johdonmukaisuutta. Koronan verukkeella otetaan vastuutonta velkaa ja jaetaan holjasti rahaa. Koronan taakse piiloudutaan ja siirretään asiapäätöksiä tuonnemmaksi. Koronajohtamisesta tolkku ja varsinkin johdonmukaisuus ovat puuttuneet kokonaan. Mihin kansalainen kaiken tällaisen jälkeen voi luottaa? Ainahan voi kuuliaisen sokeasti luottaa, vai? Eikö?

Maailmalla tutkimukseen löytyi hyvin rahaa, onneksi. Suomalaisten olisi kannattanut nostaa ylös alas ajettu rokotetutkimus- ja tuotanto. Tämän olisi pitänyt tulla viimeistään siinä vaiheessa esiin, kun sovitut rokotetoimitukset alkoivat bisneksen aiheuttamien välistävetojen vuoksi lipsua. Suomalaisilla oli lupaavia tuloksia olemassa. Rokoteaikatauluissa ollaan jopa vuosi jäljessä ja aina vaan lipsutaan.

Alkuvaiheessa, lääkettä tutkiessa, sitä verrataan lumelääkkeeseen niin, että puolet tutkittavista arvotaan lääkeryhmään ja puolet tietämättään harhautettuun porukkaan – lumejoukkoon. Koronan kohdalla näin ei menetelty. Tutkimuksissa on ollut muitakin piirteitä, jotka herättävät kysymyksiä tutkimusetiikan näkökulmasta. Tutkimuksia rahoittaa yhtiöt, jotka myyvät voiton tavoittelussaan omia tuotteita. Sponsorin vahva rooli herättää kuitenkin epäilyksiä.

Tieteellisiä julkaisuja on hätäilty ja ne eivät ole sen vuoksi aukottomia. Normaalisti tieteellinen julkaisuprosessi on hidas, siihen kuluu jopa vuosia. Asioita ehditään tarkastella ja tutkia lisää. Kriisin aikana julkisuuteen vuotaa ”esijulkaisuja” ennen vertaisarviointeja. Media ja asiantuntijat tarttuvat näihin ja vääriä tietoketjuja pääsee vuotamaan ja ne alkava elää omaa elämäänsä. Media on yksi pahimmista epäluotettavuuden lietsojista. Toisin sanoen tieteellisen julkaisemisen hitaus johtaa varmemmin siihen, että väärät tutkimustulokset karsiutuvat pois. Kohuja hakevassa mediassa ei ole asiaa juuri lainkaan ymmärretty, muuta kuin lukijoiden klikkauskertojen määrien osalta.

Ollaan jossain ihmeellisessä lehdistötiedotetieteessä. Tietoja julkaistaan valikoiden ja samaa valikointia media muuttaa ohjailuksi milloin minkäkin tarpeen mukaan. Poliitikot höystävät joukkoon omia tarpeitaan. Otsikoissa näkyy ”Ratkaisu löydetty”. Ja kuinka kävikään. Siirrytään noitavainoon ja muuhun ohjailuun, odottamaan uutta lööppiaihiota. Tarvitaan myös pääkoppien tonkimista, yhteiskuntatieteellistä ja humanistista tutkimusta, jotka auttavat ymmärtämään poliitikkojen ja median itsensä älyttömyyttä. Ne voisivat tutkia sosiaalista epätasa-arvoa ja ihmisten käyttäytymistä kriisitilanteissa.

Pääministeri Esko Aho pyysi 1990-luvun laman yhteydessä professori Ilkka Niiniluotoa kokoamaan ryhmän, jonka tehtäväksi tuli esittää puheenvuoro kansakunnan henkisestä tilasta. Nyt pitäisi tutkia poliitikkojen ja median henkinen tila. Myös tutkijoiden itsensä tila keskellä rahoitustarpeitaan. Media ja poliitikot luovat käsitteellistä epätarkkuutta. Ei puhuta samoilla termeillä ja tavoitteilla samoista asioista. Puhutaan toisten ohi siten, että itse asiat eivät edisty. Tuodaan jopa valheellisia perusteita päätöksenteon perustoiksi. Tähän syyllistyvät kaikki ja siihen pääsyitä ovat ideologiset, taloudelliset, poliittiset tavoitteet ja pahimpina ymmärryksen ja tiedon puute.

Sitten on emävalheet, ne tilastot ja valitut tilastojen julkaisutavat. Yksi räikeimmistä esimerkeistä oli vaalien siirto, jonka yhteudessä vedottiin epämääräisesti esiin tuotuun tilastolaskentaan. Tartuntojen oletettiin nousevan 11 000 tartuntaan päivässä ja taso pysyi 300- 500 tartunnan välillä. Mihinkä sairauksiin ja mihinkä kuolemiin tilastoja verrataan? Osataanko asiat suhteuttaa suomalaisten erityisiin olosuhteisiin. Jo pelkästään etäisyydet ja väestötiheys poikkeavat muusta maailmasta. Voidaan myös kysyä, minkälaisia kuolemia halutaan estää: tilastollisesti ”ylimääräisiä” kuolemia, koronaviruksesta johtuvia kuolemia, ”ennenaikaisia” kuolemia vai mitä, liikenneonnettomuuksiin verrattavia kuolemia, huumekuolemiin vertailua?

Ihmisten kontaktien rajoittaminen on varmuudella vähentänyt myös muihin infektioihin liittyvää sairastuvuutta ja kuolleisuutta, mutta koronaan liittymättömän sairaanhoidon viivästyminen on voinut lisätä kuolleisuutta viivästyneiden diagnoosien takia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on ollut ratkaiseva rooli maamme koronapolitiikan taustalla, vaikka päätöksiin liittyvät arvovalinnat kuuluvat ensisijaisesti poliittisten päättäjien tehtäviin. Poliitikkojen ja THL:n välillä on jatkuvasti ollut ristiriitaa ja epäjohdonmukaisuutta, joiden kautta on paljastunut suoranaista valehtelua ja peittelyä. Lisääkö se luottamusta? Ei sekään.

Paljon ja vielä enemmän sekaannusta on seurannut taustalla vaikuttavien asiantuntijaperusteluiden kätkemisestä. Hämmennystä on aiheuttanut myös se, että teoriamalleja ja laskelmia on mediassa ja poliitikkojen esiintuloissa käsitelty ennusteina, mitä ne eivät selvästikään todellisuudessa ole olleet. THL on lisäksi korostanut asioita väärin ja vähintäänkin ollut epäselvä tarkoituksella tai tietämättään. Koko touhusta on puuttunut nöyryys oman tietämättömyyden ja typeryyden tunnustamisen ja tunnistamisen edessä. On ollut jos jonkinmoista asiantuntijuutta ilmassa, kuin raatteen tiellä rautaa ikään. Vain pieni osa on ollut todellista asiantuntijuutta. Ennusteisiin liittyvä epävarmuutta ei ole tuotu riittävästi esille. Poliitikko ja asiantuntija ei ole uskaltanut sanoa etteivät tiedä.

Korona-ajan asiantuntijuus on loistanut asiantuntijuuden inflaationa. Viimeisin manaus inflaation kärsineeltä ja luudalla lentelevältä ennustajalta on, että tulemme kaikki sairastamaan koronan ja satavarmasti. Ei pidä paikkaansa, muuttuvia tekijöitä on sen verran paljon mm. immuniteetin suhteen. Hirvittävä määrä maallikkotietäjiä sivuuttavia ennustaja-asiantuntijoita lausuu alueilta, joka ei todellakaan kuulu kyseisen ”tietäjän” osaamisalueeseen. Todellisuudessa on olemassa rankka kompetenssivaje, suoranainen humalatila. Olenko minäkin sellainen nyt kirjoittaessani? No en, tämä on perusteltu mielipide, eikä asiantuntijan petollinen arvaus.

Pandemian kehittymisestä tiedottamisen vaiheet ja painopisteet ovat jälkikäteen tarkasteltuina surullista luettavaa. Aluksi pandemiaa vähäteltiin THL:n nokkamiesten ja pääministerin suulla. Italialaisten koronatuskaa maalattiin teatraaliseksi dramatisoinniksi itsensä pääministerin suulla. Sitten alkoi keskustelu siitä, että tuskin se korona Suomeen tulee ja pian keskusteltiin hyvinkin sekavasti maskien riittävyydestä ja suojaavuudesta. Oli muuten varsinainen valheellinen farssi. Sitten priorisoitiin kommentit koskemaan teho-osastojen kapasiteettia, alkoi keskustelu hengityskoneiden riittävyydestä ja minäkin lahjoitin tonnin hengityskoneen hankintaan. Rokotelaji, rokotetehokkuus, rokotepakko, karanteeni, rokotepassi, yhteiskunnan avautuminen jne. Asioita on tarkasteltu globaalistikin. Ero vaurauden ja köyhyyden välillä on tälläkin kohden suuri. Karanteeni tai turvavälit ovat köyhissä ja taajaan asutuissa olosuhteissa mahdottomia ja jopa itse virusta haitallisempia. Pandemia paljasti maailmantalouden heikkoja kohtia globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta.

Keskittyminen yksilöpriorisointiin on vienyt huomion muilta aiheilta. Pandemianresurssit ovat pois muusta hoitoresursoinnista: elinsiirrot, syöpäseulonnat, sydänsairaudet, vakavat muut flunssat…. On varmaa, että on aiheutunut pahoja hoitovirheitä ja turhia kuolemia – jopa enemmän kuin koronakuolemia. Asioita ei ehkä ole osattu laittaa tärkeysjärjestykseen, ei ainakaan eettisen tarkastelun kestävään järjestykseen.

Olisi ollut hyödyksi, jos pandemiatoimien tavoitteet olisi selvemmin lausuttu julki ja faktapohjaisesti perusteltu. Itse kaipaan edelleen ”koronanyrkkiä”, johon tarjoukseen poliittinen johto ei perusteettomassa ylemmyyden tunnossaan tarttunut.

Koronarajoituksia alettiin purkamaan vauhdilla. Hyvää omaatuntoa haetaan rokotuksissakin vitkutelleiden päättäjien mieliin koronapassilla. Passi antoi oikeuden ihmisille juhlia ja seurustella massoissa täysin vapaasti. Onko se vastuullista? Ei ole, jos tauti on niin vaarallinen kuin kuvataan. Korona leviää ja tarttuu rokotettujenkin toimesta. Nyt otetaan kunnon koronabuustaus ennen Joulua ja päästään uusiin ennätyslukuihin? Toivottavasti ei. Vastuu on kaikkien, sillä elämmehän noitavainon ja kyseenalaistettavien totuuksien aikaa.

Nyt siis sitten syyllistetään niitä, jotka eivät edellä mainituista syistä, tai muista syistä, rokota itseään. On suoranaisia noitavainoja, supatteluja ja jopa erilaisia kanteluja. Suurin osa tuntee vastuunsa, osa ei vain luota ja toimii toisin. Siihen heillä on oikeus, kun muistavat sen vastuullisuuden.