Muistalmani alkavat olla valmiina ja mukana myös hiven juuriani. Merkittävin tapahtuma ajoittuu juhannuspäivään vuonna 1850. Silloin Luostarilan tilan purjekunnan vene hukkui Kallaveteen. Tilan kartta on muistelmissani. Isäntä, Olli Luostarinen ja hänen vaimonsa olivat mukana onnettomuudessa. Olli piti perää. Vaimo oli omaa sukua Reinikainen. Niin on myös oma äitini.

Kaikki eivät hukkuneet. Osa lähti kesken matkan jalkaisin riitelyn jälkeen maitse kohti peninkulmien matkan taivaltaen. Heitä oli 16 jalkamiestä ja naista, lapsiakin. Mukana myös isovanhempieni isä Olli Luostarinen silloin kymmenvuotiaana. Veneessä matkasi myös muita kuin Jänissalon Luostarilan tilan ja purjekunnan väkeä. Tuosta tapahtumasta on vaiettu.

Olen tavannut matkan varrella tuon veneen mukana hukkuneiden sukulaisia, lapsia ja lasten lapsia, heidän lapsiaan. Tiedän tarkalleen mitä tapahtui ja miksi juhannuspäivänä 1850 Kallavedellä. Ketkä tuon “kirkkoveneen ” rakensivat ja ketkä olivat airoissa.

Elämme aikaa, jolloin tällaisen selvittäminen ei ole temppu eikä mikään lähihistoriastamme. Olen muistelmissani kertonut myös mitä tarkottaa narraatio ja mitä sosiaalinen media. Olen niistä väitellyt tohtoriksi.

Kaiken varalta vielä erikseen kahdessa eri yliopistossa ja kahdessa eri tiedekunnassakin. Samoin mitä tarkoittaa hybridi yhteiskuntana ja miten syntyi karjalaisten evakkojen puolue Pieksämäellä. Olin siellä mukana vuonna 1959.

Olitko sinä perussuomalainen, demari tai keskustalainen? Et ollut. Tiedätkö mitä takoitetaan reginonaalisella, spatiaalisella, mentaalisella alueella tai stereotypioilla niitä kuvattaessa medioissamme? Minä tiedän. Olen niistä ikäni luennoinutkin.

Lue toisesta väitöskirjastani tai sen jälkeen syntyneistä kirjoistani. Ne kun oli julkaistava muualla kuin Suomessa. Miksi? Koska näitä ei voi kielellämme kuvata. Se ei ole mahdollista. Digiaika kun ei käytä kymmenjärjestelmää edes matematiikassa. Ei laske sormia ja varpaita.

Elämme reaaliaikaisessa maailmassa, jossa ENSIN julkaisee ja lukee se joukko meistä, jotka sytyttävät valon. Vasta sen jälkeen valossa työskentelevät. Pimeässä ei voi työskennellä ensinkään. Ero uuden keksijän, innovaattorin ja myöhemmän innovaation soveltajan välillä on valtava. Innovaatiota vieroksuvan kohdalla eroa ei edes tunnista. He kun elävät aivan eri maailmassakin. Filosofit kuvaavat sen liian mutkikkaalla tavalla, siinä missä mediamme oikoo mutkat suoriksi. Suomi on taas uuden vastaanottamisessa kielensä ja sosiaalisen pääomansa vankina.

Et sinä tietäsi valinnut. Tie sinut valitsi. Vai vaitsitko muka vanhempasi, kielen ja kulttuurin, johon synnyit, opettajasi, kouluttajasi, työnantajasi, johtajat ja johdetut? Unohda ihmisen keksimät lait ja asetukset sekä usko luonnon lakeihin. Niihin joita tunnemme. Nekin kun muuttuvat koko ajan. Tiede ei pyri vakuuttamaan ketään totuudellaan. Poliitikko vakuuttaa ja mediamme, narraatio.

Se että luonto ja se lait kulkevat edellä ja muut perässä on tosiasia, jota ihmistieteet eivät voi muuksi muuttaa. Vai neuvottelemmeko mukamas viruksen ja sen mutaatioiden kanssa ehdoista, joilla pelaamme eduskunnassa? Noudattaako virus ja korona siellä perustuslakiamme?

Ei noudata, ei lue ehtojamme. Me elämme luonnon ehdoilla ja sopeudumme näihin lakeihimme. Eikä tiedemiehemme vakuuta tiedoillaan muita, kuten poliitikot tekevät tai mediamme. Tieto kun muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa.

Ei se ole Jumalan sanaa ensinkään. Kun tämän hyväksyy, niin hyvin menee myös vaaleissammekin. Aivan suurinta huijaria ei ole hyvä valita johtajakseen.

Ei edes ortodoksisen kirkon pääksi miehiä, jotka riitelevät keskenään kuin lapset ikään ja joita nuhdellaan Konstantinopolissa. Miten näin alas on voitu mennä?

Nuoret miehet potkivat ja hakkaavat hengiltä kaverinsa, ihan vain muun puuhan puutteessa. Kirjoitanko tällaisista kiusaajista muistelmissani? Miettikää kuinka monta tällaista vätystä olen matkani varrella tavannut? Vai olenko minä ehkä muita tavannutkaan?