Pienet peruskoulut kamppailevat olemassaolostaan.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) on huolissaan vauvakadosta ja havainnut, ettei joka kunnassa ole omaa peruskoulua johtuen lapsikadosta. Ministeri on nostanut esiin tärkeän aiheen, joka olisi pitänyt käsitellä jo aiemmissa hallituksissa lapsimyönteisesti. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Keskustavetoisesti kyläkouluja lakkautettiin maaseudulta ja nyt keskittämisen seurauksena alakouluja katoaa jo kaupungeistakin.

Suomen harvat kyläkoulut käyvät jatkuvaa kamppailua syntyvyystilastoja vastaan ja joutuvat todistelemaan olemassaolon tarpeellisuuttaan päättäjille. Näin käynee myös Raahessa, missä ainakin kolme kyläkoulua on kaavailtu liitettävän Pattasen kouluun. Pattasen koulu on 640 oppilaan yhtenäiskoulu.

Ensimmäisenä lakkautetaan noin 90! oppilaan Jokelan alakoulu. Jokelan alue ei ole mikään kuihtuva kylä. Siellä asuu lapsiperheitä, sinne muutetaan ja rakennetaan uusia koteja. Koulun lakkauttaminen tuntuu kummalliselta, koska kaikki alueen oppilaat eivät sinne edes mahdu. Esikoululaiset kuljetetaan Olkijoelle ja kuutosluokka on siirretty Pattasen kouluun. Voisi jopa ajatella, että koulua pitäisi laajentaa eikä lakkauttaa. Koulun sisäilmakin on terve, mikä ei ole nykyisin aivan itsestään selvä asia.

Koululaisten vanhemmat keräsivät päättäjille adressin kyläkoulun säilyttämisen puolesta.

Kyläkoulujen merkitys alueelleen on muutakin kuin opinahjo. Se on osoitus kylän elinvoimaisuudesta. Koulun tiloja käytetään muuhunkin kuin vain opettamiseen. Pienten luokkien myönteinen hyöty oppimiseen, keskittymiseen ja vuorovaikutukseen on tiedossa. Oppilaat ja opettajat tuntevat toisensa ja tuen antaminen on siten helpompaa. Myös koulumatkat ovat lyhyempiä, mikä tukee aktiivista liikuntaa jalan ja pyöräillen. Mielestäni yli 5 kilometrin koulumatka kävellen tai pyöräillen eka- ja tokaluokkalaiselle on liian pitkä ja turvaton matka. Liian moni alakoululainen joutuu silti kulkemaan maaseudulla koulumatkansa turvattomasti ajokaistalla, koska tiessä ei ole edes pyöräilylle tarvittavaa reuna-aluetta. Myös teiden kunto ja etenkin talvikunnossapidossa on parantamisen varaa. Turvallinen koulumatka liittyviä asioita kuntapäättäjien tulisi pohtia enemmän.

Pieni kouluyhteisö herättää monia tunteita, useimmissa sympatiaa ja nostalgiaa (myös itse olen aloittanut pienestä kyläkoulusta), mutta ilmeisesti myös negatiivisia tunteita. Pieniä kyläkouluja ei näköjään saisi olla, sillä aina löytyy tilastoja, jotka niitä vastaan. Päättäjät vetoavat muun muassa tasa-arvoon, tasapuolisuuteen ja henkilöstöresurssien järkevään käyttöön. Opettamisen laatukin on tuotu esiin. Nykyisen poliittisen suuntauksen mukaan keskittäminen nähdään ainoana järkevänä, toimivana ja taloudellisena vaihtoehtona aivan liian usein. Säädetyt lait mahdollistavat liian kirjavan käytännön ja jopa koululaisen etu unohdetaan. Esimerkiksi oppilaan päivittäinen koulumatka saa venyä yhteiskuljetuksen puitteissa jopa 2.5 tuntiseksi, koska näin voi tehdä lain puitteissa. Omalla autolla matka voi olla ajallisesti puolet lyhyempi. 2.5 tuntia päivittäin on käsittämättömän pitkä aika koululaisille ja sietämätön tilanne, sillä se on aikuisellekin jo liian pitkä työmatka. Tämä laki tulisi ottaa uudelleenkäsittelyyn. Perussuomalaiseen ajattelutapaan tällainen ei istu. Kansan ääntä tulee kuunnella, ymmärtää ja toimia kansan parhaaksi. Luulen, että tämä aihepiiri tulee muodostumaan tosi kuumaksi perunaksi! Toivon myös, että kouluun liittyviä asioita otettaisiin nyt vihdoin laajemmin esiin, esimerkiksi koulukiusaaminen (Perussuomalaisten koulukiusaamisen esto-ohjelma), koulujen sisäilma-asiat ja huonontuneet Pisa-tulokset.