Onko perussuomalaiset oikeistopuolue ja jopa ”radikaali oikeistopuolue”, kuten professori Hanna Wass Talouselämässä (19.4.) väittää? Tällä kertaa jutussa oltiin unohdettu nimitellä perussuomalaisia ”populistiseksi” puolueeksi, mutta perussuomalaisia yritetään marginalisoida ”radikaalilla oikeistolaisuudella”. Kirjoituksessa ei esitetty kuitenkaan minkäänlaisia perusteluja väitteelle, mikä on häpeäksi professori Hanna Wassille, joka tällaista esittää. Vähintään professori Hanna Wassilta voi edellyttää, että hän on lukenut perussuomalaisten talouspoliittisen ohjelman, jos hän väittää perussuomalaisia radikaalisksi oikeistopuolueeksi. Toivottavasti tämä perusasia on kunnossa.

Katsotaanpa, kuinka ”oikeistolaisia tai vasemmistolaisia” sitten perussuomalaiset todellisuudessa ovat puolueen talouspoliittisen ohjelman perusteella. Puheenjohtajahan ei päätä talouspoliittisesta linjasta kaiken lisäksi, mikä Wassinkin pitäisi tietää, kun hän viittaa, että puolue olisi muuttunut nimenomaan Halla-ahon johdossa oikeistolaiseksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan, että perussuomalaiset eivät kannata tasaveroja, jotka osuvat kaikista kovimmin pienituloisiin, eläkeläisiin sekä ympäryskunnissa ja haja-asutusalueilla asuviin. Edelleen puolueohjelmaamme on kirjoitettu, että ”Palkasta pitää jäädä käteen ilman, että välttämättömät elinkustannukset vievät siitä kohtuuttoman suurta osaa ja vaurastumisen on oltava mahdollista normaalilla työnteolla. Yhteiskunnan sisäinen yhteenkuuluvaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää turvallisuuden ja hyvinvoinnin perustaksi ja myös pitkänajan taloudellisen menestyksen perustekijä.”

Puolueohjelmastamme käy siis selväsanaisesti ilmi, että perussuomalaiset kannattavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastustavat amerikkalaistyylistä hikipalkkayhteiskuntaa, jossa yhdellä työllä ei usein tule toimeen. Tällainen ajattelu sopii paremmin kokoomukseen, jossa halutaan houkutella Suomeen halpatyövoimaa EU:n ulkopuolelta muun muassa poistamalla työvoiman tarveharkinta kokonaan. Tätä samaa radikaalia ja kovaa oikeistolaisuutta on nykyään myös vihervasemmistossa. Perussuomalaisen arvopohjan mukaan sen sijaan suomalaista työvoimaa ei tule kilpailuttaa ulkomaisen halpatyövoiman kanssa. Jos työ ei houkuttele suomalaisia tarjotulla palkalla, sitä tulee nostaa, eikä hakea työvoimaa kehitysmaista. Mutta tietenkin, jos työntekijöitä ei saada joillekin aloille edes kilpailukykyisellä palkalla Suomesta tai EU:sta, eivätkä nämä edellytä tulonsiirtoja palkan jatkeeksi, niin tervetuloa! Perussuomalaisten linjan mukaan jokaisen työssäkäyvän suomalaisen tulee saada palkkaa, josta riittää nautittavaksi asti välttämättömien menojen jälkeen. Toisaalta veroprogressiota halutaan ”madaltaa” – taloustilanteen salliessa. Näin saataisiin keskituloisten ostovoimaa vahvistettua, sekä työn vastaanottaminen kannattavammaksi. Tämä tukisi työllisyyttä ja talouskasvua.

Perussuomalaiset korostavat suomalaisten yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä muiden puolueiden yhteiskuntaa sirpaloittavan monikulttuurisuuspolitiikan sijaan. Yhteenkuuluvuus ja yhtenäisyys nähdään tärkeänä osaltaan juuri siitä syystä, että varmistetaan tulevaisuudessa se, että jokaisesta huolehditaan – mikä on erityisen tärkeää heikoinosaisten kannalta. Luulisi, että jokainen, joka älyää katsoa perussuomalaisia naiskansanedustajia näkee näissä ennemmin hoivaajia kuin kovaa talouspolitiikkaa ajavia ”radikaaleja oikeistolaisia”.

Talouspoliittisessa ohjelmassamme irtisanoudutaan sekä perinteisestä vasemmistosta, että oikeistosta kaikkein näpsäkimmin seuraavassa tekstinpätkässä: ”Perussuomalaiset eroavat voimakkaasti sekä perinteisestä vasemmistosta että oikeistosta. Niitä erottava asia ei niinkään ole se, että tuhlataanko vai ei. Kumpikin taho on erittäin halukas tuhlaamaan julkista rahaa toissijaisiin menoihin, esimerkiksi eurooppalaiseen integraatioon tai ennen kaikkea maahanmuuttoon. Ero on lähinnä siinä, halutaanko itse tuottaa toissijaisia toimintoja suoraan valtion rahalla vai otetaanko väliin yksityinen sektori vetämään omat voittonsa välistä.”

Kuten edellä mainitussa viitataan, perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti valtion kustannuksella tapahtuvaan yksityisen voiton tavoitteluun toisin kuin kokoomus. Esimerkiksi tässä kohdin olemme vasemmiston kanssa samoilla järkilinjoilla. Edelleen ohjelmamme mukaan kriittiset yhteiskunnan toiminnot ja palvelut on pidettävä julkisen sektorin kontrollissa. Haluamme myös vasemmiston kanssa yhdessä rintamassa eroon turhista yritystuista ja veroparatiisit kuriin.

Ehkäpä perussuomalaisten radikaalius on sitten siinä, että talouspolitiikan ytimessä on oltava perussuomalaisten mukaan Suomen ja suomalaisten etu. Muut puolueet kun ovat täysin vastakkaisella linjalla ja ajavat mikä poliittis-taloudellisten etupiirien etuja ja mikä taas ideologisia päämääriä.

Perussuomalaisten talouspolitiikassa korostuu voimakkaasti myös kielteisyys ylivelkaantumista kohtaan. Puolueen puheenjohtajan, Halla-ahon toistuvasti sanomana ”On elettävä suu säkkiä myöten.” Tämä on järkevää ohjelmamme mukaan jo senkin vuoksi, että velanhoitokuluihin uppoavat kustannukset ovat pois julkisten palveluiden rahoittamisesta.

Entä sitten työttömien kyykyttäminen, jota kokoomus ja keskusta ovat harjoittaneet? Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kritisoineet aktiivimallia huonosti suunnitelluksi. Työttömille täytyy olla tarjolla mielekästä työtä, jolla he osoittavat aktiivisuutensa. Tässä kohdin perussuomalaiset ovat siten jälleen oikeiston ja vasemmiston välimaastossa, eivätkä radikaalia oikeistoa. Perustulolle taasen ei nähdä toteuttamismahdollisuuksia ainakaan nykyisellään holtittoman maahanmuuttopolitiikan yhä jatkuessa ja syödessä taloudellisia resurssejamme kumulatiivisesti ja peruuttamattomasti.

Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma on luettavissa täältä: https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/PS_talouspoliittinen-ohjelma_2019_1.pdf